Uphills, downhills ... and deep gaps
Melkein 2 kk edellisestä postauksesta. Hups. Radiohiljaisuus ei silti tarkoita, että ei oltais treenattu. Päinvastoin.
Joulukuussa treenattiin aika paljon evl-liikkeitä. Merkki alkaa löytyä, joskin on vielä aika hidas. Ohjattua ollaan treenattu aika paljon, nyt on pallot siinä vaiheessa, et voidaan siirtyä kohtapuoliin kapuloille. Aluksi tosin aion tehdä niin, et otan keskikapulaksi tyyliin juomapullon, seuraavaksi metallikapulan ja vasta myöhemmin oikeen kapulan.
Jäävissä otin projektiksi opettaa sille eri asentojen erottaminen ja opetin sille uuden käskyn seisomiseen. Oltiin päästy siihen pisteeseen, et osaa erotella seisomisen ja maahanmenon sekä istumisen ja maahanmenon. Seiso ja istu oli myös ihan kivat, alkaa erottamaan vähitellen, mutta lisää pitää treenata.
Tammikuussa treenasin vaan voittajan liikkeitä. Toisinsanoen muut jäävit paitsi istuminen, merkki sekä ohjattu saivat mennä lelulaatikon pohjalle odottamaan.
Luoksetulossa projektina on ollut vauhdin laskeminen. Kyllä, luitte oikein. Pitää saada koiruudelta vauhtia pois. Se ei meinaa pysähtyä, kun tulee niin lujaa. Treenasin lähinnä takapalkalla. Aluksi pallolla, sittemmin lelulla, koska lelun voi helpommin viskata taakse koiran huomaamatta. Aion treenata vielä jonkun aikaa sillä, sitten saatan välillä treeneissä ottaa sen pois, jotta oppii kisanomaisen suorituksenkin.
Ruudussa tuntuu, että ollaan jammailtu vaan paikallaan. Sitä samaa vauhtia ja paikkaa treenaan kuin silloin alkusyksystä. Ja yhtä epävarma olen edelleen sen kanssa. Okei, paikkaa se ehkä etsii aikaisempaa aktiivisemmin. Ruudun loppua, eli luoksetulo seuraamaan, sitä ollaan treenattu viime aikoina paljon, sitä ei oltu aikaisemmin treenattu yhtään ja se näkyy kisavideoillakin surkuhupaisesti. Nykyään on aika mallikas, myös se vaikeampi puoli.
Seuraamista olen treenannut aika vähän, lähinnä sellaista ylläpitoo. Mielestäni on aika kiva juuri nyt. Juoksusta käännöksiä pitäisi treenata lisää, mutta en ole nyt viime aikoina niitäkään kauheasti hinkannut.
Liikkeestä istumisessa se sikailee. Se osaa, tiedän sen. En ole muuta treenannut moneen, moneen viikkoon, silti tarjoaa aina mitä sattuu. Tai ei aina, yleensä osaa hyvin. Mut sit aina joskus. Ihmettelee, jää seisoo ja esittää täysin tietämätöntä. Olen kokeillut ihan kaikkea ja sulkenut kaikki mahdolliset virheet pois. Jos huomautan sille, niin sen jälkeen tekee nätisti. Se siis sikailee täysillä, pahus soikoon!
Kaukoja olllaan treenattu erityisesti olohuonetreeninä. Tuntuu, et tääkin vähän junnaa paikallaan. Se ei vaan tunnu käsittävän tuota hissiä. Ollaan Emmin kaa päädytty siihen, ettei sen rakenne anna periksi. Se ei vaan pysty, koska sillä ei oo kulmauksia raajoissa. Se asento ei vaan sovi sille. Istu-seiso on aikaisemmin ollut todella hyvä, se oikein heitti pyllyn taakse. Noh, ei enää. Viime aikoina se on lähtenyt kävelee eteenpäin. Huoh.
Metallissa ollaan treenattu lähes pelkästään palautusta. On parantunut huimasti. Nykyään se jopa laukkaa. Toistoja ollaan tehty tosi vähän aina treeneissä, koska on pakkasta ja metalli on kylmää. Yleensä oon jatkanut puukapulalla treenaamista vielä. Sekin menee kivasti. Seuraava projekti voisi olla se, että opetan sen kiertämään kapulan. En tykkää, kun se tekee noita saalispomppuja ja samalla viskoo kapulan kahden metrin päähän, ennen kuin ottaa sen suuhunsa.
Tunnaria oon treenannu häpeällisen vähän. Kun sitten pari viikkoa ennen koetta päätin kokeilla, sillä ei ollut pienintäkään hajua, mitä tehdä. Treenasin alusta pitäen, ensin yhden kapulan etsimistä, sitten häiriökapuloita metrin päähän jne. Sitten kun joku toinen päivä sain H:n lääppimään kapuloita ja treenasin kotona alusta pitäen, niin meni ihan täydellisesti. Ihme juttu. Mut edelleen oon treenannu ihan tosi vähän näin koetta silmälläpitäen. Hyi mua.
Täyskäännös vasurille menee ihan ältsin hyvin, olen todella iloinen tästä. Pylly on alkanut löytyä ja Zero käyttää sitä nätisti käännöksessä. Saatan tehdä jopa kokeessa. Kävelyssä. Ei juoksussa.
Huomenna olisi siis kokeet. Tuntuu, että ollaan treenattu aivan liian vähän ja olen aivan varma, että ykkönen jää pitkän matkan päähän tälläkin kertaa. Oon epävarma ainakin tunnarista, ruudusta ja istumisesta. Kaukot ja luoksetulo saattaa mennä kohtalaisesti, metallista ja hyppäristä en oo kans ihan satavarma. Ainoa, mitä en stressaa, on seuraaminen.
Huono juttu. Selailin nimittäin juuri kisakalenteria ja huomasin, että seuraava koe on maaliskuun lopussa Porvoossa. Huhtikuussa on tosi vähän kokeita voi/evl -luokille ja SM-kisojen ilmoittautuminen on 1.4. - 10.5. Alkaa näyttää epätoivoiselta. Erittäin epätoivoiselta. Jos ei huomenna saada ykköstä, niin ei päästä siis SM-kisoihin ja vaikka saataisikin, niin ensimmäinen ja ainoa mahdollisuus saada vaadittu evl-ykkönen on juurikin porvoossa ekoissa evl-kisoissa. Jei.
Eilen tokoiltiin viimeiset treenit ennen koetta. Oon aina sanonu, et huono genraali meinaa hyvää koetta, niin tarkoittaakohan paskat genraalit erittäin hyvää koetta?
Toivossa on hyvä elää ja periksi en anna koskaan, ikinä. Käyn vaikka 1 000 000 koetta, jossain on pakko onnistua ja kaikki menee nappiin. Joskus se vielä tapahtuu, uskon siihen lujasti. Jos ei huomenna, niin 25.3. Porvoossa, tai huhtikuussa tai vuoden päästä tai kolmen vuoden päästä.
Eli nenä pystyyn, sormet ristiin ja eteenpäin!
Rakkain terveisin
Neiti Pessimisti
Joulukuussa treenattiin aika paljon evl-liikkeitä. Merkki alkaa löytyä, joskin on vielä aika hidas. Ohjattua ollaan treenattu aika paljon, nyt on pallot siinä vaiheessa, et voidaan siirtyä kohtapuoliin kapuloille. Aluksi tosin aion tehdä niin, et otan keskikapulaksi tyyliin juomapullon, seuraavaksi metallikapulan ja vasta myöhemmin oikeen kapulan.
Jäävissä otin projektiksi opettaa sille eri asentojen erottaminen ja opetin sille uuden käskyn seisomiseen. Oltiin päästy siihen pisteeseen, et osaa erotella seisomisen ja maahanmenon sekä istumisen ja maahanmenon. Seiso ja istu oli myös ihan kivat, alkaa erottamaan vähitellen, mutta lisää pitää treenata.
Tammikuussa treenasin vaan voittajan liikkeitä. Toisinsanoen muut jäävit paitsi istuminen, merkki sekä ohjattu saivat mennä lelulaatikon pohjalle odottamaan.
Luoksetulossa projektina on ollut vauhdin laskeminen. Kyllä, luitte oikein. Pitää saada koiruudelta vauhtia pois. Se ei meinaa pysähtyä, kun tulee niin lujaa. Treenasin lähinnä takapalkalla. Aluksi pallolla, sittemmin lelulla, koska lelun voi helpommin viskata taakse koiran huomaamatta. Aion treenata vielä jonkun aikaa sillä, sitten saatan välillä treeneissä ottaa sen pois, jotta oppii kisanomaisen suorituksenkin.
Ruudussa tuntuu, että ollaan jammailtu vaan paikallaan. Sitä samaa vauhtia ja paikkaa treenaan kuin silloin alkusyksystä. Ja yhtä epävarma olen edelleen sen kanssa. Okei, paikkaa se ehkä etsii aikaisempaa aktiivisemmin. Ruudun loppua, eli luoksetulo seuraamaan, sitä ollaan treenattu viime aikoina paljon, sitä ei oltu aikaisemmin treenattu yhtään ja se näkyy kisavideoillakin surkuhupaisesti. Nykyään on aika mallikas, myös se vaikeampi puoli.
Seuraamista olen treenannut aika vähän, lähinnä sellaista ylläpitoo. Mielestäni on aika kiva juuri nyt. Juoksusta käännöksiä pitäisi treenata lisää, mutta en ole nyt viime aikoina niitäkään kauheasti hinkannut.
Liikkeestä istumisessa se sikailee. Se osaa, tiedän sen. En ole muuta treenannut moneen, moneen viikkoon, silti tarjoaa aina mitä sattuu. Tai ei aina, yleensä osaa hyvin. Mut sit aina joskus. Ihmettelee, jää seisoo ja esittää täysin tietämätöntä. Olen kokeillut ihan kaikkea ja sulkenut kaikki mahdolliset virheet pois. Jos huomautan sille, niin sen jälkeen tekee nätisti. Se siis sikailee täysillä, pahus soikoon!
Kaukoja olllaan treenattu erityisesti olohuonetreeninä. Tuntuu, et tääkin vähän junnaa paikallaan. Se ei vaan tunnu käsittävän tuota hissiä. Ollaan Emmin kaa päädytty siihen, ettei sen rakenne anna periksi. Se ei vaan pysty, koska sillä ei oo kulmauksia raajoissa. Se asento ei vaan sovi sille. Istu-seiso on aikaisemmin ollut todella hyvä, se oikein heitti pyllyn taakse. Noh, ei enää. Viime aikoina se on lähtenyt kävelee eteenpäin. Huoh.
Metallissa ollaan treenattu lähes pelkästään palautusta. On parantunut huimasti. Nykyään se jopa laukkaa. Toistoja ollaan tehty tosi vähän aina treeneissä, koska on pakkasta ja metalli on kylmää. Yleensä oon jatkanut puukapulalla treenaamista vielä. Sekin menee kivasti. Seuraava projekti voisi olla se, että opetan sen kiertämään kapulan. En tykkää, kun se tekee noita saalispomppuja ja samalla viskoo kapulan kahden metrin päähän, ennen kuin ottaa sen suuhunsa.
Tunnaria oon treenannu häpeällisen vähän. Kun sitten pari viikkoa ennen koetta päätin kokeilla, sillä ei ollut pienintäkään hajua, mitä tehdä. Treenasin alusta pitäen, ensin yhden kapulan etsimistä, sitten häiriökapuloita metrin päähän jne. Sitten kun joku toinen päivä sain H:n lääppimään kapuloita ja treenasin kotona alusta pitäen, niin meni ihan täydellisesti. Ihme juttu. Mut edelleen oon treenannu ihan tosi vähän näin koetta silmälläpitäen. Hyi mua.
Täyskäännös vasurille menee ihan ältsin hyvin, olen todella iloinen tästä. Pylly on alkanut löytyä ja Zero käyttää sitä nätisti käännöksessä. Saatan tehdä jopa kokeessa. Kävelyssä. Ei juoksussa.
Huomenna olisi siis kokeet. Tuntuu, että ollaan treenattu aivan liian vähän ja olen aivan varma, että ykkönen jää pitkän matkan päähän tälläkin kertaa. Oon epävarma ainakin tunnarista, ruudusta ja istumisesta. Kaukot ja luoksetulo saattaa mennä kohtalaisesti, metallista ja hyppäristä en oo kans ihan satavarma. Ainoa, mitä en stressaa, on seuraaminen.
Huono juttu. Selailin nimittäin juuri kisakalenteria ja huomasin, että seuraava koe on maaliskuun lopussa Porvoossa. Huhtikuussa on tosi vähän kokeita voi/evl -luokille ja SM-kisojen ilmoittautuminen on 1.4. - 10.5. Alkaa näyttää epätoivoiselta. Erittäin epätoivoiselta. Jos ei huomenna saada ykköstä, niin ei päästä siis SM-kisoihin ja vaikka saataisikin, niin ensimmäinen ja ainoa mahdollisuus saada vaadittu evl-ykkönen on juurikin porvoossa ekoissa evl-kisoissa. Jei.
Eilen tokoiltiin viimeiset treenit ennen koetta. Oon aina sanonu, et huono genraali meinaa hyvää koetta, niin tarkoittaakohan paskat genraalit erittäin hyvää koetta?
Toivossa on hyvä elää ja periksi en anna koskaan, ikinä. Käyn vaikka 1 000 000 koetta, jossain on pakko onnistua ja kaikki menee nappiin. Joskus se vielä tapahtuu, uskon siihen lujasti. Jos ei huomenna, niin 25.3. Porvoossa, tai huhtikuussa tai vuoden päästä tai kolmen vuoden päästä.
Eli nenä pystyyn, sormet ristiin ja eteenpäin!
Rakkain terveisin
Neiti Pessimisti
Kommentit
Lähetä kommentti