Peekookoilalla on kivaa!
Pitkästä aikaa treenattiin pk:ta, tarkemmin sanottuna jälkeä ja esineruutua.
Esineruutuun laitoin kolme esinettä valmiiksi, Zero näki viennin, mut en tehnyt siitä suurta numeroa. Yksi kummassakin takakulmassa, yksi etuesine.
Eka nousi sujuvasti oikealta, uppos nätisti ja löytyi nopeasti. Seuraavaksi lähetin vasemmalta, meni hieman ulos alueelta, tuli takas ja tullessaan nappas etuesineestä hajun. Vasemmalla meinas käydä sama kuin viimeksi, Zero kävi tarkistamassa oikean kulman yhä uudelleen ja tsekkasi samat paikat koko ajan, mutta ei vahingossakaan käynyt vasemmassa kulmassa. Tais sit pari kertaa kävelläs siitä läheltä ohi, en ole varma, kun metsää oli edessä. Nous sit lopulta. Tyhmää, kun vaikein esine jäi viimeiseksi, käytin uutta esinettä, sellaista suksen pidikettä.
Jälki tuntui melko pitkältä, harvensin entisestään namiväliä. Arvioisin pituudeksi jotai 400 metriä. Alussa joka askeleella, sit joka toiselle ja kolmannelle, välillä joka neljännelle ja välillä oli lyhyitä namittomia pätkiä. Välillä taas tihensin väliä. Maasto oli sellaista semipöheikköistä, yhden sun toisen kuusen läpi jouduttiin kömpimään, oli kiviä ja kumpuja sekä pari polunylitystäkin. Jotenkin mulla meni talloessa täysin navigaattorit sekaisin. Mulla ei ollut mitään käsitystä missä olen tai mihin olin menossa, eikä sit jälkeä ajaessakaan ollut selkeetä muistikuvaa, mistä olin kävellyt. Toki mä olin merkannut jäljen, mutta oli jo hämärää, eikä merkit muutenkaan näy kovin kauas.
Jouduin siis aika paljon luottamaan koiraan ja kiinnitinkin huomiota siihen, että mä en sählää liian lähellä, vaan annan koiran ite selvitä. Zero oli taas tapansa mukaan tarkka ja eteni rauhallisesti. Pari kertaa se palasi tarkistamaan, käveli kierroksen ja jatkoi taas jäljestämistä hieman taempaa. Kulmassa se kääntyi ihan jäljen päällä oikeaan suuntaan, en tiedä, miksi se tarkisti uudelleen, se käveli jonkun pusikon ympäri ja palas takaisin kulmalle ja jatkoi siitä taas jäljestämistä.
Namittomissa pätkissä vauhti kiihtyi huomattavasti, sain jopa saapastella pysyäkseni perässä :D Muutenkin tuntui, et jäljestys oli ehkä hieman huolimattomampaa. Hyvin se pysyi jäljellä, mutta varsinkin namittomissa kohdissa sen nokka ei ollut niin tiiviisti maassa kuin normaalisti ja eteni nopeammin kuin yleensä. Jälki oli saanut vanhentua noin 45 minuuttia, ehkä se oli melko tuore...
Jos lumi jaksais viel hetken pysytellä pilvihattaroissa, niin mä oikeesti uskon, et mä saisin tän vuoden loppuun mennessä ykkösluokan arvoiseksi. Keppejä onneks voi treenata myös hämärässä, meidän mikroskooppimetsä siinä Dickursbyskolanin takana on sopivan kirkas, kun siel on joka puolella katuvalot (itse metsähän on ehkä 100m x 150 m kokoinen).
Kauheesti ei olla muuta tehty, koulua on joka päivä kahdeksasta vähintään neljään. Maanantaina pääsin puoli kuudelta ja keskiviikkona "jo" viideltä :P
Puunkiertoagilityä mä oon tehnyt mikroskooppimetsässä, treenattiin pakkovalssia, takaakiertoja ja valsseja. Khyllä, pakkovalssiakin voi treenata puiden avulla. Oikein hyvin Zerppa tajusi markkeerauksen, vaikka liikuinkin itse kauemmas.
Esineruutuun laitoin kolme esinettä valmiiksi, Zero näki viennin, mut en tehnyt siitä suurta numeroa. Yksi kummassakin takakulmassa, yksi etuesine.
Eka nousi sujuvasti oikealta, uppos nätisti ja löytyi nopeasti. Seuraavaksi lähetin vasemmalta, meni hieman ulos alueelta, tuli takas ja tullessaan nappas etuesineestä hajun. Vasemmalla meinas käydä sama kuin viimeksi, Zero kävi tarkistamassa oikean kulman yhä uudelleen ja tsekkasi samat paikat koko ajan, mutta ei vahingossakaan käynyt vasemmassa kulmassa. Tais sit pari kertaa kävelläs siitä läheltä ohi, en ole varma, kun metsää oli edessä. Nous sit lopulta. Tyhmää, kun vaikein esine jäi viimeiseksi, käytin uutta esinettä, sellaista suksen pidikettä.
Jälki tuntui melko pitkältä, harvensin entisestään namiväliä. Arvioisin pituudeksi jotai 400 metriä. Alussa joka askeleella, sit joka toiselle ja kolmannelle, välillä joka neljännelle ja välillä oli lyhyitä namittomia pätkiä. Välillä taas tihensin väliä. Maasto oli sellaista semipöheikköistä, yhden sun toisen kuusen läpi jouduttiin kömpimään, oli kiviä ja kumpuja sekä pari polunylitystäkin. Jotenkin mulla meni talloessa täysin navigaattorit sekaisin. Mulla ei ollut mitään käsitystä missä olen tai mihin olin menossa, eikä sit jälkeä ajaessakaan ollut selkeetä muistikuvaa, mistä olin kävellyt. Toki mä olin merkannut jäljen, mutta oli jo hämärää, eikä merkit muutenkaan näy kovin kauas.
Jouduin siis aika paljon luottamaan koiraan ja kiinnitinkin huomiota siihen, että mä en sählää liian lähellä, vaan annan koiran ite selvitä. Zero oli taas tapansa mukaan tarkka ja eteni rauhallisesti. Pari kertaa se palasi tarkistamaan, käveli kierroksen ja jatkoi taas jäljestämistä hieman taempaa. Kulmassa se kääntyi ihan jäljen päällä oikeaan suuntaan, en tiedä, miksi se tarkisti uudelleen, se käveli jonkun pusikon ympäri ja palas takaisin kulmalle ja jatkoi siitä taas jäljestämistä.
Namittomissa pätkissä vauhti kiihtyi huomattavasti, sain jopa saapastella pysyäkseni perässä :D Muutenkin tuntui, et jäljestys oli ehkä hieman huolimattomampaa. Hyvin se pysyi jäljellä, mutta varsinkin namittomissa kohdissa sen nokka ei ollut niin tiiviisti maassa kuin normaalisti ja eteni nopeammin kuin yleensä. Jälki oli saanut vanhentua noin 45 minuuttia, ehkä se oli melko tuore...
Jos lumi jaksais viel hetken pysytellä pilvihattaroissa, niin mä oikeesti uskon, et mä saisin tän vuoden loppuun mennessä ykkösluokan arvoiseksi. Keppejä onneks voi treenata myös hämärässä, meidän mikroskooppimetsä siinä Dickursbyskolanin takana on sopivan kirkas, kun siel on joka puolella katuvalot (itse metsähän on ehkä 100m x 150 m kokoinen).
Kauheesti ei olla muuta tehty, koulua on joka päivä kahdeksasta vähintään neljään. Maanantaina pääsin puoli kuudelta ja keskiviikkona "jo" viideltä :P
Puunkiertoagilityä mä oon tehnyt mikroskooppimetsässä, treenattiin pakkovalssia, takaakiertoja ja valsseja. Khyllä, pakkovalssiakin voi treenata puiden avulla. Oikein hyvin Zerppa tajusi markkeerauksen, vaikka liikuinkin itse kauemmas.
Kommentit
Lähetä kommentti