Tuhat ja sata kysymystä


Sain Claudialta tällaisen haasteen. Mähän yli kaiken rakastan vastata kaiken maailman hömppäkysymyksiin, joten täältä pesee :) 

1. Mikä on parasta koiraharrastuksissa?

No kyl parasta on se, että koiralla ja itellä on kivaa. Kun koira silmät loistaen kiitää ympäriinsä ja heittelee narupalloa ympäriinsä onnellisena, niin ei sitä itsekään voi olla hymyilemättä. Tai sit se, että koira treenin jälkeen makaa tyytyväisenä koivet pitkänä lattialla. Sit on mahtavaa myös se, kun näkee miten koira edistyy ja saavuttaa tavoitteet, joskus tässäkin tulee sellaisia itensä voittamisen fiilistä, kun saavuttaa jotain, mitä ei ehkä koskaan ajatellut saavuttaansa tai pystyvänsä opettaa järkevästi. Mulle koiraharrastus on myös vastapainoa rankalle koulu+työ -yhdistelmälle. Ilman karvakorvaa mä en kyllä pysyisi järjissäni. 

2. Mikä on sellainen koirarotu, joka on aina viehättänyt sinua, mutta jota koskaan tulet hankkimaan?

Tosta "et tule koskaan hankkimaan"-osiosta en osaa sanoa mut yks mikä on aina kiinnostanut on belgianpaimenkoira. Aikaisemmin tykkäsin tervuista hyvin paljon, nykyään taas mali kiinnostaa enemmän. Niissä löytyy tulta ja tappuraa ja uskoisin, että niistä tulisi erinomaisia pk- ja tokokoiria, minusta olisi välillä ihan hauskaa kisata jollain muulla kuin bc:llä, joka on ehdoton valtarotu mm. tokossa ja agissa. Myös hollanninpaimenkoira ja pyreneittenpaimenkoira ovat olleet listalla. En ole kuitenkaan tavannut vielä kivaa holskua, jotenkin kaikki tapaamani holskut ovat hieman lahnoja. Pyrrit taas on ehkä mulle hieman liikaa duracel-pupuja, mulla ei ehkä kestäisi hermo niiden kanssa. Lisäksi niillä on paljon agressiivisuutta ihmisiä kohtaan, jotain mitä en siedä yhtään. Sit viimeisimpänä yks mun ikuinen rakkaus: borderterrieri. En osaa oikein sanoa, mikä siinä viehättää, siinä koirassa on vaan sitä jotain; se on koira isolla K:lla :) Koska kyseessä ei ole palveluskoirarotu, en ole sellaista lähiaikoina kuitenkaan hankkimassa. 

3. Miksi hankit juuri nykyisen koirasi rotuisen koiran?

Halusin nopean, ketterän koiran agilitykoiraksi. Lisäksi halusin treenata tokoa ja kokeilla palvelus- tai pelastuskoirajuttuja. Alunperin olin ajatellut toista shelttiä, mutta rakastuin agilitykisoja seuratessani tykkibortsuihin. Myös pikkubortsut kiinnosti tosi paljon ja pitkään mietinkin ison ja pienen bortsun välillä. Myöhemmin tosiaan kiinnostuin noista pk-jutuista ja muutenkin shelttihaave hieman jäi, kun totesin, että kivaluontoiset sheltit on todella harvassa. Koiralistalle tuli sit bortsun lisäksi pyreneittenpaimenkoira. Mulla oli huonoja kokemuksia pyrreistä, koska kaikki tuntemani sellaiset olivat joko agressiivisia, todella varautuneita tai äärimmäisen kovapäisiä. Halusin, että koira on sopivan pehmeä, oppii nopeasti, ihmisystävälinen, avoin, ei varautunut, sopiva agilityyn ja omaa pk-oikeudet. Lisäksi koiran piti olla kätevän kokoinen. 

4. Mitkä ovat koirasi parhaimmat piirteet?

Se on hyvin vietikäs ja innostuu helposti mistä vaan, joten treenaaminen sen kanssa on pääsääntöisesti helppoa. Se myös syttyy uusille lajeille aika nopeasti, oon huomannut sen kaikissa uusissa lajeissa. Toinen mitä todella arvostan, on sen ihmisystävällisyys. Se ei ole tippaakaan varautunut, tykkää kaikista ihmisistä ja on todella helppo esimerkiksi antaa hoitoon tms. Välillä sen rakkaus on tosin hieman turhankin rasittavaa, kun istuu esim. bussissa... Sit kolmas mitä osaan arvostaa, on se, että kun mitään ei tapahdu, niin sitten ei tapahdu. Jos olen kipeä, kiireinen tai jotain, se yleensä kestää useammankin päivän treenaamatta. 

5. Jos olisit koira, millainen koira olisit?

Arvonsa hyvin tunteva borderterrieri. Innostun helposti uusista asioista ja oon aina valmis toimintaan. Jos kuitenkin jokin ei miellytä mua, mä haron vastaan kaikilla neljällä raajalla ja saatan ilmaista sen kimeästi haukkumalla, ettei jää epäilystäkään mitä mieltä olen. Sit taas, jos haluan saavuttaa jotain, roikun siinä kiinni, enkä päästä irti, vaikka kepillä hakattais. Jos mua motivoi oikein, musta saa terhakkaan metsästäjän ja uskollisen kaverin. Kovin välkky mä en oo, uusia temppuja mä opin hitaasti ja vaadin monen monta toistoa. Sitten, kun olen jonkun tempun osannut, mä esitän sitä ylpeänä kaikille, enkä unohda sitä kovin nopeasti. Vielä vuosienkin jälkeen se saattaa muistua mieleen, kun siitä vähän muistutellaan. 

6. Parhaat kuvat koirastasi?

Tää on yksi mun lempikuvista. Sen ilme, ympäristö ja värit. Awwwwws. 

Zero 6 vko
Tää on kans yksi mun lemppareista, koska siihen liittyy paljon mukavia muistoja: 



Zero Düsseldorfin lentokentällä, matkalla Luxemburgiin

Näitä muotokuvia on tietysti miljoona, mutta tässä on kaunis tausta ja Zerolla kiva ilme: 



Kimistä mulla on harmittavan vähän kuvia täällä koneella, mutta tää on aika nätti: 



7. Millainen tapahtuma oli ensimmäisen koirasi hankkiminen?

Eka koira oli täysi yllätys. Olinhan mä haaveillut koirasta jo pikkukakarasta, mutta en oikeasti uskonut, että meille sellainen ikinä hankittaisi. Kun täytin 14, vanhemmat lähtivät edellisiltana hakemaan yllätystä. Kuvittelin kaikkea mahdollista, paitsi koiraa. Kun äiti ja isä tulivat takaisin, isän sylissä oli pieni, tummanruskea käärö. En voinut uskoa sitä todeksi, kun isä laski sen maahan ja pieni shelttivauva ihmeissään tutki paikkoja :) 

8. Mainitse joku ihailemasi koirankouluttaja. Perustele.

Äh, hankala kysymys. No kaks koiraihmistä, joita todella ihailen on Oili ja Elina. Molemmilla on ollut haastavat koirat ja tehnyt valtavan sitkeää työtä niiden kanssa. He treenaavat järjestelmällisesti ja tavoitteellisesti, ovat oikeudenmukaisia ja reiluja koiriaan kohtaan, eivätkä anna periksi pienten vastoinkäymisen iskiessä. Molemmat on auttanut mua tosi paljon Zeron kanssa, joskus mä mietin, että olisin varmasti antanut jo periksi esimerkiksi Zeron keppiongelman kanssa aikoinaan. 
Sit mä tietysti kovasti ihailen ja arvostan mun treenikavereita, jotka vaan viikosta toiseen jaksaa kannustaa ja olla mukana ja avustaa kaiken maailman jutuissa :) 


9. Onko päiviä jolloin sinua harmittaa ainainen touhuaminen koirien kanssa?

Kun vettä tulee kuin saavista jo toista viikkoa, ulkona on jälleen kerran pimeää kuin lehmän rectumissa ja on kylmää kuin Siperiassa, niin khyllä, joskus koiran kanssa touhuaminen harmittaa. Myös pitkät koulupäivät ja työt niiden päälle verottavat jaksamista. Kun sitten tällaisen kevyen 12 tunnin putken jälkeen ovella tulee vastaan hyperenerginen pomppiva mustavalkoinen energiahirviö, välillä ei voi olla miettimättä, miksi en hankkinut vaikka kissaa tai kultakalaa. Kuitenkin näen koiran ja koiraurheilun lähinnä voimavarana, jota ilman en jaksaisi olla ja elää. Hulluksi mä tulisin ilman tätä karvakorvaa, vaikka se sitten vaatiikin välillä sateessa, pimeässä ja kylmässä ramppaamista. 

10. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Viisi vuotta? Onko sellaista aikaa edes olemassa? Huh. Lasketaanpa. Oon silloin valmistunut pari vuotta sitten, olen - noh - ikivanha, ja öö. No.... Kärsin todennäköisesti lähestyvästä kolmenkympin kriisistä. Tai angstaan, mikä tää tällainen on, kun ei tarvii tehdä kouluhommia ja päntätä tentteihin. 
Ei ku seriously. Mä oon kunnaneläinlääkäri jossain Päijät-Hämeen alueella, olen ostanut pienen asunnon jossain kaupungin laitamilta ja omistan Honda-maasturin. Maksan pois opintolainaa, asuntolainaa ja autolainaa. Palkkapäivä on kuun viimeinen ja laskujen jälkeen mulle jää suunnilleen sama summa kuin opiskeluaikoinakin. Zero on 11,5-vuotias, yllättävän hyväkuntoinen vanhus, vaikka sillä onkin alkavan nivelrikon merkkejä vasemmassa lonkassa. Virus on uransa huipulla tokossa, ehdolla valmennusrenkaaseen ja sai juuri viimeisen sertinsä agilityvalion titteliä varten. Uusi pentukin on jo katseltu valmiiksi. Noin työn ohella olen nakittautunut lukuisiin yhdistyksiin, järjestöihin ja eläinlääkäriliittoon. Myös yliopistoon ja opiskelukavereihin käy linjat kuumina. Työn ohella teen lisäksi pientä tutkimustyötä ja tuskailen, miksi en aikoinaan kuunnellut NPE-kurssilla, miten lukuja pitää pyöritellä. Vanhemmat ovat jo hyväksyneet ajatuksen, että toimivat yksityisenä koirahoitolana. 

11. Mistä olet keksinyt koirasi nimen?

Oikeastaan äiti on keksinyt nimet mun molemmille koirille. Mä en halusin joitain spesiaalia, ettei samannimistä tule vastaan joka kadunkulmassa. Kim oli musta tosi kiva nimi ja pentu oli just sen näköinen. Zero, no, mä en edes muista, mistä se ehdotus tuli. Se vaan kuulosti säpäkältä ja kivalta. Tykkäsin siitä ehdotuksesta heti :) 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.