Treenailuja, treenailuja...
Jou, hetki on mennyt siitä, kun oon viimeks päivittänyt :)
Reilun kuukauden sisään on mahtunut niin paljon, että en tiedä mistä aloittaisin. Jos aloittaisi tärkeimmästä ja mullistavammasta. (Nyt kaikki tietty odottaa jotai uutta pentua tai muuta hienoa - pahoittelut, petytte!). Vaan:
MUSTA TULEE VIIKKILÄINEN!
Kolme vuotta ollaan tätä odotettu, kahdentoista kilometrin koulumatka lyheni dramaattisesti reiluun kilometriin, Pitkän pitkät bussimatkat lyheni lyhyeen kävelyyn ja kaikki palvelut on huomattavasti lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi ihanat pellot ja metsät alkavat melkein kotiovelta. Eipä voi valittaa :)
Toukokuu oli siis aikamoista hulinaa, kun oli viikko aikaa pakata koko omaisuus laatikoihin, hankkia muuttoauto, hoitaa noin tuhat muuta tärkeää asiaa ja sitä rataa, niin treenaaminen jäi hieman vähemmälle.
Toukokuun lopussa meikätyttö suuntasi Pohjanmaalle harjoitteluun ja töihin, joten kuviot hieman muuttuivat siltä osin. Täällä on ehkä maailman hienoimmat jälkimaastot! Tokokenttiä on pilvin pimein, koiraihmisiä ei mailla halmein ja lenkillä tulee vain aniharvoin ketään vastaan. Tämä on ihan koiraihmisen paratiisi!
Agility:
En ole treenannut käytännössä yhtään viimeisen kahden kuukauden aikana. Yhdet kisat käytiin toukokuussa, yksi ihan kaamea rata, yksi ihan sujuva ja yksi tosi sujuva rata. Kontaktit on päin persettä, niille täytyy tehdä jotain ennen syksyä. Seinäjoella ei päästä aksaamaan, joten kesä on täyttä aksataukoa. Kisoja on täälläpäin aika harvoin ja nekin silloin, kun olen iltavuorossa.
Haku:
Toukokuussa treenattiin jokusen kerran, Seinäjoella ei ole ryhmää, joten ei olla viime aikoina tehty mitään. Juhannuksena hakuiltiin Kirkkonummella pari treeniä. Kaiken kaikkiaan Zero on mennyt todella paljon eteenpäin, vaikka me ollaankin vielä hyvin kaukana kisakunnosta. Pistot ovat edelleenkin kaikkea muuta kuin suoraa, mutta paremmin mielestäni menee kuin ennen. Irtoamisen kanssa ei ole enää kauheasti ongelmaa, aika hyvin irtoaa viiteenkymppiin ja tekee itsenäisesti hommia. Ilmaisua en ole ottanut treeneihin. Mietinnässä on ilmaisun vaihtaminen haukkumiseen, voisi olla helpompi opettaa ja ehkä kivempi koirallekin, ehkä rulla on vaan Zerpalle vaikea, kun tuntuu että yhtään ei edistytä... Toistaiseksi haukkuu yksittäisen haukun.
Esineruutu:
Tämä on Zerpan vahvin osa-alue pk-lajeissa :) Mielestäni tämän kanssa voisi jo uskaltautua kisoihin, sen verran varmasti ja iloisesti esineet nousee. Parasta on Zeron asenne, se tekee iloisesti ja innokkaasti töitä. Pistot ei todellakaan ole suoria eikä se tee mitään laatikkoja, mutta haittaako se, jos esineet löytyy?! Sitä paitsi ykkösluokassa riittää yksi esine...
Toko:
Ollaan treenattu todella paljon. Aika paljon käskytyksellä, selkeästi vaikeaa ja pitää treenata lisää. Kuuntelutreenit tekevät todella hyvää, melko vaikeaa on tosin.
Seuraaminen perushienoa, häiriötreeniä lisää, pitkillä pätkillä. Erityisesti olen treenannut perusasentoa. Toistaiseksi ei olla edistytty, edelleen vino joka kerta. Lyhyitä pätkiä naksulla, välillä tuntuu hieman edistävän. Käännökset toimii hienosti, myös juoksussa kivasti. Muutama pidempi pätkä ollaan otettu, helposti herppaantuu huomio loppua kohti. Häiriökäskyille tosi altis.
Istuminen: Otettu aika paljon käskytettynä ja treenattu epäennakoimista ja seuraamista. Itse istuminen on tosi hieno ja olen lähinnä treenannut sitä ylläpitotreeninä.
Luoksetulo: Juoksee aika sopivaa vauhtia, olen ottanut käskytyksellä ja ilman. Edelleen altis käskyille mutta ei niin paha kuin ennen. Loppua olen hinkannut jonkun verran
Metalli: Liian vähän treenattu. Pääasiassa luovutusta ja vauhtia. Edelleen tosi hidas ja epävarma.
Nouto: Hyppyä ei olla päästy treenaamaan, vaikka se juuri tärkeää olisi, erityisesti vinot heitot. Pääpaino ollut luovutuksessa. Hieman osaa jo hakea oikeaa paikkaa, jes!
Tunnari: Asenne on kohdillaan, ollaan treenattu nyt viimeisen viikon aikana melko ahkeraan. Tekee rauhassa töitä, välillä maistelee vääriä, luovutuksessa syö kapulan.
Ruutu: Toimii tosi kivasti, hakee kivasti paikkaa, itse pysäytän melko hyvin, loppukin parantunut huimasti. Häiriötötsiä ja kehänauhoja treenattu kerran, selkeästi vaikeaa.
Paikallaoloa ollaan treenattu tosi vähän, kerran juhannuksena. En tykkää sen asenteesta, lähinnä tuntuu loikoilevan päivänokosilla...
Lähinnä olaan siis treenattu liikkeen osia ja käskytystä/häiriötä. Nyt pitäisi hieman enemmän miettiä koko liikkeitä ja kokonaisuutta. Lisäksi olen ruvennut kiinnittämään huomiota liikkeiden väleihin. Ei itse tarjoa seuraamsta, lähinnä pomppii edessä. Lisäksi myös odotan sen tarjoavan kontaktia ennen liikettä ja palkkaan siitä. Myös siirtymisiä ollaan otettu mukaan ohjelmaan.
Jälki:
Treenattu aika paljon. Tekee namijälkeä, noin 200-400 metriä pitkä, yleensä nameja n. joka kolmannella askeleella. Viime jäljellä vähensin huomattavasti ja väliin namittomia n. 12 askeleen pätkiä. Ikää yleensä noin tunti. Hieman tuntuu asenne olevan hukassa. Jäljestää paikoin hitaasti ja varmasti, sitten keskeyttää ja näyttää siltä, että ei kiinnosta yhtään. Todennäköisesti olen tehnyt liian pitkään liian helppoa jälkeä. Nyt on tarkoitus vähentää roimasti nameja ja lisätä jäljelle vaativuutta ja pituutta. Ilmaisun olen alkanut opettaa purkkien avulla. Jostain se vaan keksi, että purkin kohdalla mennään maahan, laitoin purkit vaan jäljelle ja kokeilin mitä tapahtuu. Jotenkin vielä kun keksin, miten purkit saa vaihdettua keppeihin...
Paukut:
Edistynyt hurjasti. Juhannuksena ammuttiin ihan kotipihalla, hengattiin pihalla koirien kanssa. Zero meni levottomaksi, mutta jäi pöydän alle makaamaan. Lenkillä ollaan paukuteltu muutaman kerran. Paineistuu selkeästi, mutta toimintakyky säilyy aika hyvin. Viimeksi seurautin samalla. Kontakti tippui pahasti ja seuraaminen oli karmeaa. Ei kuitenkaan singonnut mihinkään. Tärkeintä on muistaa oma asenne. Koiran on saatava minulta turvaa, mun täytyy pysyä rauhallisena ja kilttinä. Täydellistä seuraamista ei missään nimessä saa nyt vaatia, vaan täytyy luoda koiralle mielikuva, että minun luona on turvallista ja seuraaminen on kannattavaa. Jotain supernamipalkkaa täytyisi keksiä.
Tottis:
Hyppää 80 senttisen hieman epävarmasti, vaatii vielä tosi paljon toistoja ja itsevarmuutta. Esteenä on n. 10 cm leveä muuri, josta on hyvä ponnistaa. Opetan siis ponnistamaan, koska Zerppa ei ikinä tule selviämään puhtaasti metrisestä muuten. Estettä olen ottanut jokusen kerran matalalla hajoitusesteellä. Ei vaikea, hankalinta tuntuu olevan edestakaisin meno - aksassa kun tällaista ei tehdä ikinä. Eteenmenon treenaus aloitettu, ei liene turhan vaikeaa opettaa, kun palkkana on superhypermegamagee sininen jalkkis :)
Vepe:
Vienti on vaikein liike, täytyy aloittaa treenaaminen ihan maalta ja viedä vähitellen veteen. Veneen hakua ei olla nyt tehty kokonaan, hinaus on vielä hieman hankalaa. Ihmisen pelastus ja veneestä hyppääminen ovat helpoimpia liikkeitä. Maalipoijut pitäisi opettaa, haluaisin että se osaa hakeutua niiden väliin. Hallinta on ihan kaameeta, Zerppa ei pysy käsissä muuten kuin kaksin käsin roikkumalla ja ääntä lähtee kuin pienestä kaupungista. Vepessä tosin tuo ei haittaa niin kovin, kun koiraa saa hinata ja pidellä kiinni.
Joo'o, onhan näitä harrastuksia. Nyt kesän treenataan jälkeä, tokoa ja paukkuja. Mä vähän uskoisin, että me voitais saada jälkimaasto kuntoon syksyksi, paukut ja tottiskin varmasti. Esineruutu on jo aika valmis, joten mä vähän haaveilisin, että päästäis syksyllä jälkikokeeseen :)
Fyssarille mun oli tarkoitus saada aika vielä ennen Seinäjoelle siirtymistä, mutten hulinan keskellä ehtinyt. Käytiin pari viikkoa takaperin Vaasassa hierojalla. Mitään kauhean huolestuttavaa ei ollut, joitakin jumeja selästä ja ohjeina jumpata, laihduttaa, pitkiä ravilenkkejä ja sen semmoista.
Reilun kuukauden sisään on mahtunut niin paljon, että en tiedä mistä aloittaisin. Jos aloittaisi tärkeimmästä ja mullistavammasta. (Nyt kaikki tietty odottaa jotai uutta pentua tai muuta hienoa - pahoittelut, petytte!). Vaan:
MUSTA TULEE VIIKKILÄINEN!
Kolme vuotta ollaan tätä odotettu, kahdentoista kilometrin koulumatka lyheni dramaattisesti reiluun kilometriin, Pitkän pitkät bussimatkat lyheni lyhyeen kävelyyn ja kaikki palvelut on huomattavasti lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi ihanat pellot ja metsät alkavat melkein kotiovelta. Eipä voi valittaa :)
Toukokuu oli siis aikamoista hulinaa, kun oli viikko aikaa pakata koko omaisuus laatikoihin, hankkia muuttoauto, hoitaa noin tuhat muuta tärkeää asiaa ja sitä rataa, niin treenaaminen jäi hieman vähemmälle.
Toukokuun lopussa meikätyttö suuntasi Pohjanmaalle harjoitteluun ja töihin, joten kuviot hieman muuttuivat siltä osin. Täällä on ehkä maailman hienoimmat jälkimaastot! Tokokenttiä on pilvin pimein, koiraihmisiä ei mailla halmein ja lenkillä tulee vain aniharvoin ketään vastaan. Tämä on ihan koiraihmisen paratiisi!
Agility:
En ole treenannut käytännössä yhtään viimeisen kahden kuukauden aikana. Yhdet kisat käytiin toukokuussa, yksi ihan kaamea rata, yksi ihan sujuva ja yksi tosi sujuva rata. Kontaktit on päin persettä, niille täytyy tehdä jotain ennen syksyä. Seinäjoella ei päästä aksaamaan, joten kesä on täyttä aksataukoa. Kisoja on täälläpäin aika harvoin ja nekin silloin, kun olen iltavuorossa.
Haku:
Toukokuussa treenattiin jokusen kerran, Seinäjoella ei ole ryhmää, joten ei olla viime aikoina tehty mitään. Juhannuksena hakuiltiin Kirkkonummella pari treeniä. Kaiken kaikkiaan Zero on mennyt todella paljon eteenpäin, vaikka me ollaankin vielä hyvin kaukana kisakunnosta. Pistot ovat edelleenkin kaikkea muuta kuin suoraa, mutta paremmin mielestäni menee kuin ennen. Irtoamisen kanssa ei ole enää kauheasti ongelmaa, aika hyvin irtoaa viiteenkymppiin ja tekee itsenäisesti hommia. Ilmaisua en ole ottanut treeneihin. Mietinnässä on ilmaisun vaihtaminen haukkumiseen, voisi olla helpompi opettaa ja ehkä kivempi koirallekin, ehkä rulla on vaan Zerpalle vaikea, kun tuntuu että yhtään ei edistytä... Toistaiseksi haukkuu yksittäisen haukun.
Esineruutu:
Tämä on Zerpan vahvin osa-alue pk-lajeissa :) Mielestäni tämän kanssa voisi jo uskaltautua kisoihin, sen verran varmasti ja iloisesti esineet nousee. Parasta on Zeron asenne, se tekee iloisesti ja innokkaasti töitä. Pistot ei todellakaan ole suoria eikä se tee mitään laatikkoja, mutta haittaako se, jos esineet löytyy?! Sitä paitsi ykkösluokassa riittää yksi esine...
Toko:
Ollaan treenattu todella paljon. Aika paljon käskytyksellä, selkeästi vaikeaa ja pitää treenata lisää. Kuuntelutreenit tekevät todella hyvää, melko vaikeaa on tosin.
Seuraaminen perushienoa, häiriötreeniä lisää, pitkillä pätkillä. Erityisesti olen treenannut perusasentoa. Toistaiseksi ei olla edistytty, edelleen vino joka kerta. Lyhyitä pätkiä naksulla, välillä tuntuu hieman edistävän. Käännökset toimii hienosti, myös juoksussa kivasti. Muutama pidempi pätkä ollaan otettu, helposti herppaantuu huomio loppua kohti. Häiriökäskyille tosi altis.
Istuminen: Otettu aika paljon käskytettynä ja treenattu epäennakoimista ja seuraamista. Itse istuminen on tosi hieno ja olen lähinnä treenannut sitä ylläpitotreeninä.
Luoksetulo: Juoksee aika sopivaa vauhtia, olen ottanut käskytyksellä ja ilman. Edelleen altis käskyille mutta ei niin paha kuin ennen. Loppua olen hinkannut jonkun verran
Metalli: Liian vähän treenattu. Pääasiassa luovutusta ja vauhtia. Edelleen tosi hidas ja epävarma.
Nouto: Hyppyä ei olla päästy treenaamaan, vaikka se juuri tärkeää olisi, erityisesti vinot heitot. Pääpaino ollut luovutuksessa. Hieman osaa jo hakea oikeaa paikkaa, jes!
Tunnari: Asenne on kohdillaan, ollaan treenattu nyt viimeisen viikon aikana melko ahkeraan. Tekee rauhassa töitä, välillä maistelee vääriä, luovutuksessa syö kapulan.
Ruutu: Toimii tosi kivasti, hakee kivasti paikkaa, itse pysäytän melko hyvin, loppukin parantunut huimasti. Häiriötötsiä ja kehänauhoja treenattu kerran, selkeästi vaikeaa.
Paikallaoloa ollaan treenattu tosi vähän, kerran juhannuksena. En tykkää sen asenteesta, lähinnä tuntuu loikoilevan päivänokosilla...
Lähinnä olaan siis treenattu liikkeen osia ja käskytystä/häiriötä. Nyt pitäisi hieman enemmän miettiä koko liikkeitä ja kokonaisuutta. Lisäksi olen ruvennut kiinnittämään huomiota liikkeiden väleihin. Ei itse tarjoa seuraamsta, lähinnä pomppii edessä. Lisäksi myös odotan sen tarjoavan kontaktia ennen liikettä ja palkkaan siitä. Myös siirtymisiä ollaan otettu mukaan ohjelmaan.
Jälki:
Treenattu aika paljon. Tekee namijälkeä, noin 200-400 metriä pitkä, yleensä nameja n. joka kolmannella askeleella. Viime jäljellä vähensin huomattavasti ja väliin namittomia n. 12 askeleen pätkiä. Ikää yleensä noin tunti. Hieman tuntuu asenne olevan hukassa. Jäljestää paikoin hitaasti ja varmasti, sitten keskeyttää ja näyttää siltä, että ei kiinnosta yhtään. Todennäköisesti olen tehnyt liian pitkään liian helppoa jälkeä. Nyt on tarkoitus vähentää roimasti nameja ja lisätä jäljelle vaativuutta ja pituutta. Ilmaisun olen alkanut opettaa purkkien avulla. Jostain se vaan keksi, että purkin kohdalla mennään maahan, laitoin purkit vaan jäljelle ja kokeilin mitä tapahtuu. Jotenkin vielä kun keksin, miten purkit saa vaihdettua keppeihin...
Paukut:
Edistynyt hurjasti. Juhannuksena ammuttiin ihan kotipihalla, hengattiin pihalla koirien kanssa. Zero meni levottomaksi, mutta jäi pöydän alle makaamaan. Lenkillä ollaan paukuteltu muutaman kerran. Paineistuu selkeästi, mutta toimintakyky säilyy aika hyvin. Viimeksi seurautin samalla. Kontakti tippui pahasti ja seuraaminen oli karmeaa. Ei kuitenkaan singonnut mihinkään. Tärkeintä on muistaa oma asenne. Koiran on saatava minulta turvaa, mun täytyy pysyä rauhallisena ja kilttinä. Täydellistä seuraamista ei missään nimessä saa nyt vaatia, vaan täytyy luoda koiralle mielikuva, että minun luona on turvallista ja seuraaminen on kannattavaa. Jotain supernamipalkkaa täytyisi keksiä.
Tottis:
Hyppää 80 senttisen hieman epävarmasti, vaatii vielä tosi paljon toistoja ja itsevarmuutta. Esteenä on n. 10 cm leveä muuri, josta on hyvä ponnistaa. Opetan siis ponnistamaan, koska Zerppa ei ikinä tule selviämään puhtaasti metrisestä muuten. Estettä olen ottanut jokusen kerran matalalla hajoitusesteellä. Ei vaikea, hankalinta tuntuu olevan edestakaisin meno - aksassa kun tällaista ei tehdä ikinä. Eteenmenon treenaus aloitettu, ei liene turhan vaikeaa opettaa, kun palkkana on superhypermegamagee sininen jalkkis :)
Vepe:
Vienti on vaikein liike, täytyy aloittaa treenaaminen ihan maalta ja viedä vähitellen veteen. Veneen hakua ei olla nyt tehty kokonaan, hinaus on vielä hieman hankalaa. Ihmisen pelastus ja veneestä hyppääminen ovat helpoimpia liikkeitä. Maalipoijut pitäisi opettaa, haluaisin että se osaa hakeutua niiden väliin. Hallinta on ihan kaameeta, Zerppa ei pysy käsissä muuten kuin kaksin käsin roikkumalla ja ääntä lähtee kuin pienestä kaupungista. Vepessä tosin tuo ei haittaa niin kovin, kun koiraa saa hinata ja pidellä kiinni.
Joo'o, onhan näitä harrastuksia. Nyt kesän treenataan jälkeä, tokoa ja paukkuja. Mä vähän uskoisin, että me voitais saada jälkimaasto kuntoon syksyksi, paukut ja tottiskin varmasti. Esineruutu on jo aika valmis, joten mä vähän haaveilisin, että päästäis syksyllä jälkikokeeseen :)
Fyssarille mun oli tarkoitus saada aika vielä ennen Seinäjoelle siirtymistä, mutten hulinan keskellä ehtinyt. Käytiin pari viikkoa takaperin Vaasassa hierojalla. Mitään kauhean huolestuttavaa ei ollut, joitakin jumeja selästä ja ohjeina jumpata, laihduttaa, pitkiä ravilenkkejä ja sen semmoista.
Kommentit
Lähetä kommentti