Tunnarin peltotreenit ja vähän asiaa metallistakin

Jei, vihdoin pääsin kokeilemaan upouusia tunnarikapuloitani! :)

Menin paikkaan, jossa oli hieman eripituista nurmikkoa. Otin ensin taas muistutukseksi yhden kapulan etsimistä, hyvin löysi. Sitten laitoin 12 väärää kapulaa selkeästi näkyviin vähänurmikkoiselle onpas hyvee soomenkieltä! kohdalle ja piilotin oman taas samaan paikkaan kuin äsken. Vähän meni nuuskuttelemaan vääriä, muttei koskenut. Kielsin ihan vähäsen, ei olisi ehkä pitänyt, en ajatellut taas yhtään ;( Hyvin se sen kestää, ei siinä mitään, tuntuu, että se tekee vaan paremmin töitä, kun saa palautetta. Kuitenkin koira ei saa saada sitä kuvaa, että mä tiedän, missä kapula on ja alkaa etsiä sitä sen mukaan...

No, anyway, toinen ja kolmas oli todella hyviä, vaihtelin piiloa eikä edes kattonut väärien suuntaan! Nytkin matkaa oli tosi vähän väärien ja oman välillä, aattelin vielä kerran kokeilla, jos olisi maistellut vääriä, olisin laittanut ne monenmonta metriä kauemmas. Mutta siis vikat kaksi oli ihan älyttömän siistejä. Vikalla se ei edes katellut kunnolla, kun piilotin kapulan, istui vaan siinä vähän ylimielisen näköisenä ja tuijotteli taivasta.

Viretilan säätelykin onnistui hyvin. Otin kapulat lenkille mukaan ajatuksena, että tilanne olisi kaikkea muuta kuin treenitilanne, että koira olisi ikään kuin sunnuntaikävelylle menossa. Erinomaisesti toimikin ja keskittyi ihan täysin haistelemiseen, ei pienintäkään ongelmaa! Vikalla tosiaan lentokone lensi ohi, mutta kokosi itsensä hyvin ja epäröimättä lähti oman luo ja nosti sen ruohikon seasta. Kapula oli siis ihan täysin ruohon peitossa.

Metalliongelmaa olen nyt lähtenyt ratkoo naksun avulla. Ihan olohuoneessa kapula lattialla ja naksu kauniiseen käteen. Itse olen ollut ihan täysin passiivinen ja annan Zeron tarjota kaikkea. Yleensä se innostuu tällaisista leikeistä, sen mielestä tällaiset on hirmu hauskoja. Nytkin tuntui jo muutaman treenin jälkeen, että sen ilme selvästi kirkastui, kun otin metallikapulan esille.

Ongelma tässä on se, että koiran viretila on tosi matala, mikä ei tietenkään käy tässä liikkeessä, kun halutaan että koira pinkoo täysillä ja vielä vähän enemmän. Kuten Emmi kuvaili, Zero ei muutenkaan ole mikään vieteripupu... Ajattelin siis kokeilla sen neuvomaa kateustaktiikkaa. Leikin itse kapulan kaa, hihkun ja hihhuloin sen kaa, heittelen jne. jotta koiruus oppisi, että täähän on tosi kiva. Koskaan se ei kuitenkaan saa sitä suuhunsa, ei edes sekunniksi. Tarkoitus on saada koira vihreäksi kateudesta. Tämän jälkeen se saa maistella sitä ihan vähäksi aikaa, mutta sillai, että se ei vielä saa sitä omaksi. Näin. Kokeilin tänään ekan kerran, vähäsen näytti innostuvan asiasta, tosin en ole varma oliko kyseessä itse kapula vai se tosiasia, etten yleensä pompi tasajalkaa kiljuen ilosta ja ravaten pikkuvarsan lailla olohuone-makkari väliä.

Mutta näin tänään. Tsau ja ensi kertaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.