Kauden ekat hakutreenit, aksakauden avaus ja vähän tokoa myös
Hakutreenit
Eilen Kiki pääsi ekaa kertaan hakumetsään ja voi, kun sillä oli kivaa!
Kirkolla, suht avointa maastoa, jossa reilusti peurojen ja susien jättämiä jälkiä. Heikko vaihteleva tuuli, leuto, pilvinen ilma.
Neljä ukkoa mielikuvaharjoituksena, kaksi viimeistä vietiin peräkkäin ja haettiin vuoronperään. Painotin tällä kertaa erityisesti leikkimisen tärkeyttä, koska muistelen, että Kiki leikki viime vuonna aika huonosti maalimiesten kanssa ja muutenkin maalimiehet eivät mielestäni olleet tarpeeksi kiinnostavia Kikin mielestä. Se saattoi yhtä hyvin käydä vilkaisemassa ja sen jälkeen kävi etsimässä peuroja.
Ekat kaksi maalimiestä meni oikein hyvin, ampaisi melko suoraan ja innokkaasti. Söi ensin namit, kehuttiin hyvin ja leikki sujui myös kivasti. Narupallot ja pieni keltainen pallo olivat kivoja.
Kolmas ja neljäs vietiin vuoronperään, sitten lähetin ensin oikealle kolmannelle ja sitten vasemmalle neljännelle. Kolmannesta meni hieman ohi ja pyöri hetken valtavassa peurateurastamossa. Huomattiin siis jälkeenpäin, että siellä oli valtava kasa sorkkia, selkärankaa ja karvoja ihan maalimiehen lähellä. Kutsuin pois ja Kiki tuli kiltisti!!! Menin hivenen lähemmäs lähettämään ja uskokaa tai älkää, mutta se nosti nenänsä ja ampaisi suoraan maalimiehen luokse.
Neljäs maalimies oli kallion päällä, löytyi ilman epäröintiä. Hieman prinsessamaisia piirteitä alkaa tosin löytyä Kikistä, koska se kiertää pusikoita ja valitsee mieluummin polun kuin umpimetsän.
Mutta joo, Kiki selkeästi muistaa vielä haun idean ja on lisäksi kasvattanut päähän jonkinlaiset aivot. Ei vuosi sitten olisi voinut uneksiakaan, että se a. tulee peuranhajuilta pois ja b. suostuu ohittamaan peuranhajut päästyään kerran niiden makuun.
Nyt haluaisin hieman nenän käyttöä parannettua, koska tiedän, että sillä on erittäin hyvä hajuaisti, se pitäisi vaan saada valjastettua paremmin. Muisti sillä pelaa erittäin hyvän ja edelleen luulen, että näissä mielikuvaharjoituksissa ei ole sille todellista haastetta, vaikka vietäisiinkin kaksi ukkoa samaan aikaan. Myöskin suora eteneminen on toiminut tällä hetkellä ihan kohtalaisen hyvin - ei juurikaan kiertele ja kaartele, kuten Zerolla oli tapana ja juoksee maalimiehille kohtalaisen suoraviivaisesti. Pienen pientä prinsessaisuutta voin vielä sietää, onhan se toisaalta hyvä, että sillä on aivot menossa mukana eikä riko itseään.
Toivon, että ensi kerralla tuulisi vähän enemmän, niin voitaisiin tehdä hajuhakuja. Tekisin 4-5 ukkoa, jotka ovat kohtuullisen syvällä, 40-50 metrissä. Kävisin hakemassa niistä hajut ja peruutetaan aluksi vähäsen ja lopuksi keskilinjalle asti. Lisäksi, jos haukkuminen toimii kotona hyvin, niin voisin treenien aluksi tai lopuksi pyytää kavereita haukuttamaan sitä.
Aksatreenit
Kenttä avattiin vihdoin ja pääsimme heti testaamaan. En nyt tehnyt muuta kuin hyppytekniikkaa, juoksareita ja muistuteltiin keppejä.
Hyppytekniikassa oli oikeasti tarkoitus tehdä umpihyppyä, mutta koska tokoestettä ei oltu kasattu ja pk-hyppyä ei saa madallettua riittävästi, otettiin käyttöön ihan muuri.
Neljä hyppyä 5 jalan välein ja viimeisenä muuri hieman kauempana. Rimojen korkeudet 20cm ja muuri 40cm ja 50cm. Muurin korkeuden kasvaessa pidensin etäisyyttä ja testasin hieman, millä etäisyydellä ei tule väliaskeleita. Ks. video.
Juoksarit Kiki muistaa vielä oikein hyvin. Ongelmana oli ainoastaan se, että matalempi puomi oli kentän ulkopuolella, enkä jaksanut raahata sitä yksin. Korkeampi puomi puolestaan on hankala laskea ja nostaa yksin, joten jouduttiin heti kylmiltään aloittamaan täyskorkealla puomilla. Tein lähinnä puomin alastuloa seisten itse alastulon alkuosassa. Hyvin osui joka kerta. Kun itselle tuli liike mukaan, se loikki pari kertaa. Täyspitkä puomi ei onnistunut omasta liikkeestä johtuen, ainoastaan minun seistessä enemmän tai vähemmän paikallaan, se osui nätisti alustalle.
Kepit sen sijaan Kiki oli autuaasti unohtanut. Mä en ole ihan vakuuttunut tuosta 2-by-2 -metodista, tuntuu, että hiotaan sitä samaa eikä päästä eteenpäin. Piti aloittaa ihan kahdesta kepistä ja silti pyöri ja hyöri tuloksetta pitkään. Hiffasi jossain vaiheessa, mutta oli hyvin epävarma. Pitää miettiä, mitä näille teen.
Tokoa
Tokoa ollaan treenattu muiden ohella enemmän tai vähemmän ahkerasti, nyt olen saanut jopa treeniseuraa useaan treeniin. Ei jotenkin mitään mainittavaa edistystä. Edelleen seuraaminen tuntuu huonolta, keskittyminen herpaantuu ja lähtee helposti hiipparoimaan. Ennakoi mm. jääviä, kapulan irroittamista ja i-m -vaihtoja sivulla.
Sarin kanssa torstaina tehtiin liikkuroitua seuraamista, joka tuntui toimivan ihan ok, joskin keskittyminen selkeästi herpaantui jo melko lyhyen ajan päästä. Käännöksiä palkkaan nyt joka kerta ruhtinaallisesti lelulla, jotta saisin niiden arvoa nostettua. Pitoon saatiin ehkä hieman ajattelun aihetta Kikille luotua, kun Sari käskytteli ja vaadin kunnollista otetta siitä huolimatta. Ruutua tehtiin niin, että ensin Sari vei pallon Kikin nähden, seuraavaksi Kiki ei nähnyt vientiä ja kolmannella kerralla palloa ei ollut, vaan se heitettiin ruudun taakse Kikin ollessa suunnilleen puolivälissä. Hyvin tuntuu kyllä hakeutuvan ruutuun, nyt pitäisi ehkä alkaa pikkuhiljaa työstämään paikkaa.
Perjantaina Eeviksen kanssa tehtiin sivulla olemisen häiriötä, nämä tuntuvat toimivan ihan hyvin. Seuraamisessa jo pelkästään toisen ihmisen liike on vaikeaa, mutta hyvin tuntuu ottavan onkeensa ja keskittyy kyllä paremmin näin. Jatkoimme myös pidon työstämistä, joka tuntui toimivan ihan hyvin.
Itsekseni olen treenannut muita alo-liikkeitä aktiivisesti sekä jonkin verran liikevälejä - erityisesti seuruun tarjoamista ja ensimmäistä perusasentoa. Kaukojen ensimmäinen nousu toimii nyt jo melko varmasti, joskin se on minun makuun liian hidas. Tässä vaiheessa en kuitenkaan viitsi enää siitä nipottaa, kunhan se nyt ylipäätään nousisi. Tötsän kierto toimii oikein hyvin myös, onnistuu sekä sivulta että vauhtilähdöstä. Eteentulo kierrosta alkaa myös toimia. Hyppyä olen treenannut ahkerasti ja nyt osaa hyvin hypätä yli ja tulla eteen ilman erillistä käskyä.
Tiistaina Sarin ja Ninan kanssa, tarkoitus oli käydä alokasluokan liikkeet kokonaisina ja liikkuroituna läpi jonkinlaisena tilannekatsauksena. Kentällä oli runsaasti häiriötä ja vieressä pojat potki palloa seinään, joten vire oli hyvin korkealla ja keskittyminen tosi vaikeaa. Seuruu oli jokseenkin kamalaa ja maahanmenossa ennakoi aika pahasti. Luoksetulossa ei hillinnyt itseään yhtään ja unohti koko eteentulon. Pito oli ihan ok, joskin harkitsi tiputtamista käskystä. Kaukot muistaakseni ihan ok, hypyssä lähti ääni ja kierti esteen...
Joten, tuotanoin, kauhean lupaavalta ei näiden treenien jälkeen näyttänyt koemenestys ensi viikolla. Kaiken a ja o tässä vaiheessa on melkeinpä tuo vireen hallinta. Kokeessa ei toivon mukaan ole kentällä juoksentelevia koiria ja lupaan kuristaa jokaisen penskan, joka uskaltaa tulla puolta kilometriä lähemmäs potkimaan palloa. Alokasluokka on viimeisenä, joten evl:n koiratkaan eivät ole enää paikalla.
Tuli mieleen yksissä treeneissä, että voisi olla hyvä muistuttaa koepäivänä noista häiriöistä ja liikkuroinnista. Voisi pyytää joku häiriköimään sivullaoloja ja käskyttämään pitoja. Pitää myös muistaa vanha konsti vireen laskemiseksi, joka toimii hyvin ainakin hallissa - laitan nameja metrin päähän ja pyydän tekemään jotain pientä ennen kuin vapautan nameille.
Jännittää kyllä ihan hirveästi jo nyt. Vaikea uskoa, että meikäläinen on kisannut eri lajeissa toista vuosikymmentä...
Eilen Kiki pääsi ekaa kertaan hakumetsään ja voi, kun sillä oli kivaa!
Kirkolla, suht avointa maastoa, jossa reilusti peurojen ja susien jättämiä jälkiä. Heikko vaihteleva tuuli, leuto, pilvinen ilma.
Neljä ukkoa mielikuvaharjoituksena, kaksi viimeistä vietiin peräkkäin ja haettiin vuoronperään. Painotin tällä kertaa erityisesti leikkimisen tärkeyttä, koska muistelen, että Kiki leikki viime vuonna aika huonosti maalimiesten kanssa ja muutenkin maalimiehet eivät mielestäni olleet tarpeeksi kiinnostavia Kikin mielestä. Se saattoi yhtä hyvin käydä vilkaisemassa ja sen jälkeen kävi etsimässä peuroja.
Ekat kaksi maalimiestä meni oikein hyvin, ampaisi melko suoraan ja innokkaasti. Söi ensin namit, kehuttiin hyvin ja leikki sujui myös kivasti. Narupallot ja pieni keltainen pallo olivat kivoja.
Kolmas ja neljäs vietiin vuoronperään, sitten lähetin ensin oikealle kolmannelle ja sitten vasemmalle neljännelle. Kolmannesta meni hieman ohi ja pyöri hetken valtavassa peurateurastamossa. Huomattiin siis jälkeenpäin, että siellä oli valtava kasa sorkkia, selkärankaa ja karvoja ihan maalimiehen lähellä. Kutsuin pois ja Kiki tuli kiltisti!!! Menin hivenen lähemmäs lähettämään ja uskokaa tai älkää, mutta se nosti nenänsä ja ampaisi suoraan maalimiehen luokse.
Neljäs maalimies oli kallion päällä, löytyi ilman epäröintiä. Hieman prinsessamaisia piirteitä alkaa tosin löytyä Kikistä, koska se kiertää pusikoita ja valitsee mieluummin polun kuin umpimetsän.
Mutta joo, Kiki selkeästi muistaa vielä haun idean ja on lisäksi kasvattanut päähän jonkinlaiset aivot. Ei vuosi sitten olisi voinut uneksiakaan, että se a. tulee peuranhajuilta pois ja b. suostuu ohittamaan peuranhajut päästyään kerran niiden makuun.
Nyt haluaisin hieman nenän käyttöä parannettua, koska tiedän, että sillä on erittäin hyvä hajuaisti, se pitäisi vaan saada valjastettua paremmin. Muisti sillä pelaa erittäin hyvän ja edelleen luulen, että näissä mielikuvaharjoituksissa ei ole sille todellista haastetta, vaikka vietäisiinkin kaksi ukkoa samaan aikaan. Myöskin suora eteneminen on toiminut tällä hetkellä ihan kohtalaisen hyvin - ei juurikaan kiertele ja kaartele, kuten Zerolla oli tapana ja juoksee maalimiehille kohtalaisen suoraviivaisesti. Pienen pientä prinsessaisuutta voin vielä sietää, onhan se toisaalta hyvä, että sillä on aivot menossa mukana eikä riko itseään.
Toivon, että ensi kerralla tuulisi vähän enemmän, niin voitaisiin tehdä hajuhakuja. Tekisin 4-5 ukkoa, jotka ovat kohtuullisen syvällä, 40-50 metrissä. Kävisin hakemassa niistä hajut ja peruutetaan aluksi vähäsen ja lopuksi keskilinjalle asti. Lisäksi, jos haukkuminen toimii kotona hyvin, niin voisin treenien aluksi tai lopuksi pyytää kavereita haukuttamaan sitä.
 |
| Vanha kuva Zerpasta hakuradalla |
Kenttä avattiin vihdoin ja pääsimme heti testaamaan. En nyt tehnyt muuta kuin hyppytekniikkaa, juoksareita ja muistuteltiin keppejä.
Hyppytekniikassa oli oikeasti tarkoitus tehdä umpihyppyä, mutta koska tokoestettä ei oltu kasattu ja pk-hyppyä ei saa madallettua riittävästi, otettiin käyttöön ihan muuri.
Neljä hyppyä 5 jalan välein ja viimeisenä muuri hieman kauempana. Rimojen korkeudet 20cm ja muuri 40cm ja 50cm. Muurin korkeuden kasvaessa pidensin etäisyyttä ja testasin hieman, millä etäisyydellä ei tule väliaskeleita. Ks. video.
Juoksarit Kiki muistaa vielä oikein hyvin. Ongelmana oli ainoastaan se, että matalempi puomi oli kentän ulkopuolella, enkä jaksanut raahata sitä yksin. Korkeampi puomi puolestaan on hankala laskea ja nostaa yksin, joten jouduttiin heti kylmiltään aloittamaan täyskorkealla puomilla. Tein lähinnä puomin alastuloa seisten itse alastulon alkuosassa. Hyvin osui joka kerta. Kun itselle tuli liike mukaan, se loikki pari kertaa. Täyspitkä puomi ei onnistunut omasta liikkeestä johtuen, ainoastaan minun seistessä enemmän tai vähemmän paikallaan, se osui nätisti alustalle.
Kepit sen sijaan Kiki oli autuaasti unohtanut. Mä en ole ihan vakuuttunut tuosta 2-by-2 -metodista, tuntuu, että hiotaan sitä samaa eikä päästä eteenpäin. Piti aloittaa ihan kahdesta kepistä ja silti pyöri ja hyöri tuloksetta pitkään. Hiffasi jossain vaiheessa, mutta oli hyvin epävarma. Pitää miettiä, mitä näille teen.
 |
| Voih, vanha kunnon Kim oli niiiin onnessaan aina päästessään tokoilemaan. |
Tokoa
Tokoa ollaan treenattu muiden ohella enemmän tai vähemmän ahkerasti, nyt olen saanut jopa treeniseuraa useaan treeniin. Ei jotenkin mitään mainittavaa edistystä. Edelleen seuraaminen tuntuu huonolta, keskittyminen herpaantuu ja lähtee helposti hiipparoimaan. Ennakoi mm. jääviä, kapulan irroittamista ja i-m -vaihtoja sivulla.
Sarin kanssa torstaina tehtiin liikkuroitua seuraamista, joka tuntui toimivan ihan ok, joskin keskittyminen selkeästi herpaantui jo melko lyhyen ajan päästä. Käännöksiä palkkaan nyt joka kerta ruhtinaallisesti lelulla, jotta saisin niiden arvoa nostettua. Pitoon saatiin ehkä hieman ajattelun aihetta Kikille luotua, kun Sari käskytteli ja vaadin kunnollista otetta siitä huolimatta. Ruutua tehtiin niin, että ensin Sari vei pallon Kikin nähden, seuraavaksi Kiki ei nähnyt vientiä ja kolmannella kerralla palloa ei ollut, vaan se heitettiin ruudun taakse Kikin ollessa suunnilleen puolivälissä. Hyvin tuntuu kyllä hakeutuvan ruutuun, nyt pitäisi ehkä alkaa pikkuhiljaa työstämään paikkaa.
Perjantaina Eeviksen kanssa tehtiin sivulla olemisen häiriötä, nämä tuntuvat toimivan ihan hyvin. Seuraamisessa jo pelkästään toisen ihmisen liike on vaikeaa, mutta hyvin tuntuu ottavan onkeensa ja keskittyy kyllä paremmin näin. Jatkoimme myös pidon työstämistä, joka tuntui toimivan ihan hyvin.
Itsekseni olen treenannut muita alo-liikkeitä aktiivisesti sekä jonkin verran liikevälejä - erityisesti seuruun tarjoamista ja ensimmäistä perusasentoa. Kaukojen ensimmäinen nousu toimii nyt jo melko varmasti, joskin se on minun makuun liian hidas. Tässä vaiheessa en kuitenkaan viitsi enää siitä nipottaa, kunhan se nyt ylipäätään nousisi. Tötsän kierto toimii oikein hyvin myös, onnistuu sekä sivulta että vauhtilähdöstä. Eteentulo kierrosta alkaa myös toimia. Hyppyä olen treenannut ahkerasti ja nyt osaa hyvin hypätä yli ja tulla eteen ilman erillistä käskyä.
Tiistaina Sarin ja Ninan kanssa, tarkoitus oli käydä alokasluokan liikkeet kokonaisina ja liikkuroituna läpi jonkinlaisena tilannekatsauksena. Kentällä oli runsaasti häiriötä ja vieressä pojat potki palloa seinään, joten vire oli hyvin korkealla ja keskittyminen tosi vaikeaa. Seuruu oli jokseenkin kamalaa ja maahanmenossa ennakoi aika pahasti. Luoksetulossa ei hillinnyt itseään yhtään ja unohti koko eteentulon. Pito oli ihan ok, joskin harkitsi tiputtamista käskystä. Kaukot muistaakseni ihan ok, hypyssä lähti ääni ja kierti esteen...
Joten, tuotanoin, kauhean lupaavalta ei näiden treenien jälkeen näyttänyt koemenestys ensi viikolla. Kaiken a ja o tässä vaiheessa on melkeinpä tuo vireen hallinta. Kokeessa ei toivon mukaan ole kentällä juoksentelevia koiria ja lupaan kuristaa jokaisen penskan, joka uskaltaa tulla puolta kilometriä lähemmäs potkimaan palloa. Alokasluokka on viimeisenä, joten evl:n koiratkaan eivät ole enää paikalla.
Tuli mieleen yksissä treeneissä, että voisi olla hyvä muistuttaa koepäivänä noista häiriöistä ja liikkuroinnista. Voisi pyytää joku häiriköimään sivullaoloja ja käskyttämään pitoja. Pitää myös muistaa vanha konsti vireen laskemiseksi, joka toimii hyvin ainakin hallissa - laitan nameja metrin päähän ja pyydän tekemään jotain pientä ennen kuin vapautan nameille.
Jännittää kyllä ihan hirveästi jo nyt. Vaikea uskoa, että meikäläinen on kisannut eri lajeissa toista vuosikymmentä...
 |
| Öh, tää ei halua kääntää tätä kuvaa. Nuori Zerppaliisa ja hieman hoikempi (ja rillipäisempi) omistaja. |
Kommentit
Lähetä kommentti