Susanna Korrin opeissa

Kiki pääsi huippuseuraan opiskelemaan tottiksen saloja. Teemoina seuraaminen, paukut ja nouto.

Paukut

Tämä on oikeastaan tämän hetken kaikkein isoin murhe, johon kaipaisin neuvoja. Zeron kanssahan en koskaan kunnolla päässyt eroon paukkuarkuudesta, joten Kikin kanssa haluan alusta asti tehdä tämän kunnolla. Mulle on joskus suositeltukin Suskia, pitkän linjan ipo-ihmistä.

Kentällä ei saa ampua, joten otettiin luovat ratkaisut käyttöön: Royal Caninin kissan ruokintaopas pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön ja kattila joutui luopumaan kannestaan yhteisen hyvän eteen. Sama juttuhan se ei tietenkään ole, mutta jonkinlaista reaktiota saatiin aikaiseksi. Kikin reaktio oli lievä, mutta hyvin tyypillinen. Säpsähti, saattoi kääntää päätä äänen suuntaan ja jatkoi touhuamista.

Suskin mielestä paukkuarkuudesta ei vielä voida puhua, vaan Kikin reaktio on aika tyypillinen laukauskokemattomalle koiralle. Tämä oli valtavan hienoa kuulla, ette uskokaan, miten iloinen olen! Nyt on taas vähän toivoa tulevaisuuden varalle.

Seuraaminen on ensin saatava hyvin varmaksi, ennen kuin otetaan paukut mukaan siihen. Niinhän mä olen ajatellutkin, tähän asti ollaan totuteltu paukkuihin ihan erillään seuraamisesta. Paukut tehdään aina koiran seuratessa ampujasta poispäin, tämä oli hyvä huomio. Kisoissa ampuja on noin 50m etäisyydellä koirakosta, tämäkin on pidempi matka kuin olin kuvitellut. Tosiaan ja asehan on vain 6mm, joten ääni on aika paljon hiljaisempi kuin esimerkiksi MH-kokeessa.

Suskin mielestä siedättäminen on varmin ja yksinkertaisin tapa. Joko niin, että ampuja on aluksi kaukana ja lähestyy pikkuhiljaa taikka niin, että tuotetaan ensin hiljaisempi ääni, joka kovenee vähitellen. Kirjan ääni oli melko hiljainen, joten ainakaan kentällä treenatessa ei ehkä ihan toimi. Yksi hyväksi todettu keino on kaksi laudanpätkää, jotka yhdistetään saranalla. Näitä paukuttaessa syntyy hyvä pamaus, mutta kuitenkin riittävän hiljainen, että naapuri ei häiriinny. Sitä saa helposti myös säädettyä hiljaisemmaksi ja kovemmaksi.

Paukkuun ei tarvitse sen kummemmin reagoida, tekeminen jatkuu ja sitten palkka. Kikihän palautuu siitä melkein samantien ja sille maistuu niin namit kuin lelukin. Nyt mulla on taas toivoa, kyllä tästä vielä palveluskoira leivotaan!

Seuraaminen

Tätähän ollaan tokossakin pohdittu, mutta halusin tähänkin pk-ihmisen näkemyksen. Suskin mielestä tähän kaipaisi enemmän energiaa, teknisestihän seuraaminen on nättiä, kunhan Kiki keskittyy. Se kuitenkin helposti lopahtaa ja muutenkin näyttää ehkä vähän tylsistyneeltä. Nyt palkkasin enimmäkseen namilla, saisikohan lelulla enemmän viettiä? Kokeiltiin niin, että lelu on vasemmassa kainalossa. Tällä Kikin ilme muuttuikin heti ja seuraaminen oli tosi paljon vietikkäämpää, mutta samalla myös tekniikka hajosi ja Kiki edisti huomattavasti.

Pitää ehkä löytää palkkaa vaihtelemalla tasapaino tekniikan ja vietin välille. Luopuminen lelusta olisi myös tärkeää opetella. Namista luopuminenhan toimii tosi hyvin, mutta lelulla se ei oikein toimi. Olen ihan samaa itsekin miettinyt. Silloin voisi tehdä jopa niin, että pitäisi lelua vasemmassa kädessä koiran ulkopuolella ja palkkaisi siihen. Syksyllä Sennin kanssa kokeiltiin pitää lelu oikealla kädellä selän takana, mutta tästä tuli liikaa niskan taivuttelua ja selän taakse kurkkimista. Vasen kainalo voisi toimia paremmin.

Eteenmeno

Toinen liike, mitä en ole koskaan täysin onnistunut opettamaan Zerolle. Tähän Suski neuvoi oikeastaan saman, mitä nytkin olen tehnyt. Eli viedään lelu ensin yhdessä, myöhemmin avustaja voi viedä. Kuoppia kannattaa hyödyntää myöhemmin, ettei lelu ihan paista kilometrin päähän.

Maahanmenoa Suski itse treenaa tosi harvoin suoraan eteenmenon yhteydessä, ettei koira ala ennakoida. Sen sijaan, kun koira on hakenut lelun ja palaa takaisin, maahanmenoa voi vahvistaa helposti pyytämällä koira maahan. Toki maahanmenon on oltava vahva myös muuten. Tämä onkin hyvä, en ole tullut tällaista ajatelleeksi.

Nouto

Oma noutokapula oli unohtunut, joten lainattiin kaverin patukkaa. Heitettäessä varastaa aika törkeästi, siihen täytyy ehdottomasti kiinnittää huomiota. Jos koira varastaa ennen kuin kapula on maassa, liike menee nollille. Pääsääntöisesti tuo hyvin ja kohtuullisen suorassa, ihan pieni vinous ei vielä ole iso miinus. Paikan hakemiseen saatiin samat vinkit kuin tokossa, koira asetetaan vinosti ja palkataan pepun siirtymästä. Täytyy tosiaan näitä tehdä enemmän, se on myös hyvää takapään treeniä.

Jos koira varastaa, on parempi olla torumatta. Kikistäkin huomasi heti, että seuraava toisto oli huonompi ja alkoi mälviä. Yksi mitä voisi kokeilla, on lyhyt hihnanpätkä, josta pitää heiton aikana kiinni. Näin koira luo itselleen pakotteen, jos meinaa lähteä.

Uudet säännöt 

Hieman puhuttiin vielä uusista säännöistä, erityisesti BH-kokeen osalta.

Seuraamiskaavio hihnassa on sama kuin ennen, mutta vapaana seuruu on lyhyempi. Nykyään mennään suoraan takaisin aloituspaikalle ja tehdään pelkästään se ensimmäinen edestakaisin, eli 50ask ja täyskäännös, sitten juoksu ja hidas sekä peruasento.

Liikkeestä istuminen ja maahanmeno tehdiin ennen pysähtymisen kautta, mutta ne voi nykyään tehdä suoraan liikkeestä, jos ohjaaja niin haluaa.

Ykkösluokan tottis on hieman muuttunut myös, A-estettä ei enää mennä edestakaisin, vaan koira jätetään istumaan ja kutsutaan luokse, vastaavalla tavalla kuin tokossa alokasluokan hyppy. Kakkos- ja kolmosluokan tottikset olivat muistaakseni ennallaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.