Suski Korrin tottista, part II
Eilen treenattiin taas tottista Susanna Korrin opeissa, viimeksi sain kyllä huippuneuvot. Itse olen kauheassa flunssassa ja olo oli melko hutera, mutta päätin sitten kuitenkin mennä. Liikkeinä vähän rauhallisempia juttuja, liikkeestä seiso ja paikkamakuu.
Liikkeestä seiso
Mä. En. Vaan. Osaa.
Tokossakin olen kysellyt neuvoa ja sinänsä saanut ihan hyviä neuvoja, mutta äh, silti tuntuu että ihan huonosti menee ja mä en vaan osaa opettaa sitä. Suski oli samaa mieltä, että liikkeestä seisominen ja tokon luoksetulossa seisominen kannattaa pitää erillään, koska ne tosiaan tapahtuu eri askellajissa ja on hieman eri asioita.
Suskin tapa oli oikeastaan aika yksinkertainen. Aluksi tehdään peruuttaen koira edessä. Oma käsi on takaviistoon ja kädellä näytetään selkeä käsimerkki. Vähän vastaavaa olen tehnytkin, mutta tuo että käsi on selkeästi takaviistoon ja tavallaan tulee vaan mun viereen, tätä en ole tajunnut. Kikillä toimi tosi hyvin, vaikka vähän meinasi pomppia aluksi. Alkuun kannattaa topakasti pysäyttää myös oma liike, mutta kun stoppi paranee, oma liike voi jatkua. Kun stoppi on hyvin vahva edestä, niin koira siirtyy vasemmalle sivulle ja oikea käsi tavallaan seuraa vaan mukana näyttämään käsimerkkiä, kunnes käsimerkistäkin päästään eroon.
Oikeastaan jo samantien kannattaa ottaa pikkuhiljaa myös aika mukaan, eli odotetaan muutama sekunti ennen kehua ja palkkaamista. Aikaa vähitellen pidennetään ja kun toimii hyvin, voi vähän alkaa ottaa omaa liikettäkin mukaan.
Suski treenaa jääviä yleensä aina yhdessä, ettei koiralle ylikorostu joku tietty asento, jota se alkaa tarjoamaan. Itse taas olin ajatellut pitää ne erillään - maahanmenon Kiki osaakin jo hyvin, nyt ajattelin keskittyä seisomiseen ja sen jälkeen unohtaa hetkeksi muut ja opetella istumaan, minkä se osaakin jo hieman. En oikein usko, että Kikille kävisi noin, että alkaa tarjoamaan esim. pelkkää seisomista tai pelkkää istumista, eihän maahanmenokaan ole ongelma, vaikka se on sillä melko vahva jo. Täytyy pohtia tätä, mikä on loogisinta juuri Kikille. Zerolla toi mun taktiikka toimi erinomaisen hyvin, treenasin vuorollaan jokaisesta asennosta hyvin vahvan, jolloin lopputulos oli pomminvarma zeta. Toki treenattiin paljon myös jäävien erottelua sitten kun se oli oppinut kaikki varmaksi.
Joo. Nyt otan härkää sarvista kiinni (koiraa pystykorvista kiinni) ja selätän tän mun henkisen seisomisvamman. Helpottaisi sitä paitsi myös rallitokoa, jos koira osaisi seistä ihan käskystä :D
Paikkamakuu
No tätä ollaan työstetty paaaljon tokopuolellakin, mutta vieläkin toimii tosi huonosti. Kiki ei edelleenkään tee töitä paikalla maatessaan, vaan on siellä muina koirina niin kauan kuin neidille sopii.
Ensinnäkin mä olen ihan unohtanut, että tottiksessa tämä tehdään selkä koiraan päin. Tähän saatiin ohjeeksi ostaa pieni peili, esimerkiksi meikkipeili. Toki puhelinta voi hyödyntää myös. Alussa voi seistä sivuttain koiraan nähden, mikä olikin aika hyvä! Suoraan kohti tuijottamisessa voi olla sekin ongelma, että koira voi kokea epävarmuutta ja luulla, että sen pitäisi tehdä jotakin. Tosin, Kikin tapauksessa kävi selväksi, että sitä ei vaan kerta kaikkiaan huvita olla paikallaan. Suski oli aika varma, että se tietää tasan tarkkaan kyllä, mitä siltä vaaditaan. Mjoo, tätä mä olen toki epäillytkin, mutta en jotenkin silti ole uskaltanut olla riittävän tiukka. Nyt vaan täytyy ystävällisesti huomauttaa tsiigailusta, ruohon syönnistä ym. ja palauttaa se paikoilleen, kun nousee ylös. Jos toistuvasti nousee, kuten se eilen teki, voi sanoa myös vähän rumemmin, Kiki kestää sen kyllä. Mä olen ollut ihan liian arka sen kanssa, koska jotenkin pelkäsin, että se paineistuu kuten se teki seuraamisessa yhteen aikaan.
Nyt siis tiukkana paikkamakuussa: ylimääräistä sähläämistä ei sallita, paikalla yksinkertaisesti on pysyttävä. Pikkuhiljaa häiriöitä mukaan, niitähän me ollaan aika paljon treenattukin ja niitähän se kestää hyvin, kun sillä on tehtävä mihin keskittyä. Jos esimerkiksi juokseminen on vaikeaa, voi aluksi ihminen yksin suorittaa tottiskaavion ilman koiraa.
Namipurkki voi lisätä pyrkimystä ryömiä eteenpäin, mä ajattelin että se voisi olla sellainen selkeä tehtävä, mitä se katsoo. Mutta voi tosiaan olla, että se on huono idea. Mieluummin takapalkka, mutta muistelen, että sekin toimi Kikillä huonosti. Jollekin on toiminut, että laitettiin lihapulla rinnan alle, sitä voisi tietysti koittaa. Oikeasti mä luulen, että tätä on nyt vaan aloitettava työstämään kunnolla, myös yksin ja myös tylsässä, virikkeettömässä ympäristössä.
Liikkeestä seiso
Mä. En. Vaan. Osaa.
Tokossakin olen kysellyt neuvoa ja sinänsä saanut ihan hyviä neuvoja, mutta äh, silti tuntuu että ihan huonosti menee ja mä en vaan osaa opettaa sitä. Suski oli samaa mieltä, että liikkeestä seisominen ja tokon luoksetulossa seisominen kannattaa pitää erillään, koska ne tosiaan tapahtuu eri askellajissa ja on hieman eri asioita.
Suskin tapa oli oikeastaan aika yksinkertainen. Aluksi tehdään peruuttaen koira edessä. Oma käsi on takaviistoon ja kädellä näytetään selkeä käsimerkki. Vähän vastaavaa olen tehnytkin, mutta tuo että käsi on selkeästi takaviistoon ja tavallaan tulee vaan mun viereen, tätä en ole tajunnut. Kikillä toimi tosi hyvin, vaikka vähän meinasi pomppia aluksi. Alkuun kannattaa topakasti pysäyttää myös oma liike, mutta kun stoppi paranee, oma liike voi jatkua. Kun stoppi on hyvin vahva edestä, niin koira siirtyy vasemmalle sivulle ja oikea käsi tavallaan seuraa vaan mukana näyttämään käsimerkkiä, kunnes käsimerkistäkin päästään eroon.
Oikeastaan jo samantien kannattaa ottaa pikkuhiljaa myös aika mukaan, eli odotetaan muutama sekunti ennen kehua ja palkkaamista. Aikaa vähitellen pidennetään ja kun toimii hyvin, voi vähän alkaa ottaa omaa liikettäkin mukaan.
Suski treenaa jääviä yleensä aina yhdessä, ettei koiralle ylikorostu joku tietty asento, jota se alkaa tarjoamaan. Itse taas olin ajatellut pitää ne erillään - maahanmenon Kiki osaakin jo hyvin, nyt ajattelin keskittyä seisomiseen ja sen jälkeen unohtaa hetkeksi muut ja opetella istumaan, minkä se osaakin jo hieman. En oikein usko, että Kikille kävisi noin, että alkaa tarjoamaan esim. pelkkää seisomista tai pelkkää istumista, eihän maahanmenokaan ole ongelma, vaikka se on sillä melko vahva jo. Täytyy pohtia tätä, mikä on loogisinta juuri Kikille. Zerolla toi mun taktiikka toimi erinomaisen hyvin, treenasin vuorollaan jokaisesta asennosta hyvin vahvan, jolloin lopputulos oli pomminvarma zeta. Toki treenattiin paljon myös jäävien erottelua sitten kun se oli oppinut kaikki varmaksi.
Joo. Nyt otan härkää sarvista kiinni (koiraa pystykorvista kiinni) ja selätän tän mun henkisen seisomisvamman. Helpottaisi sitä paitsi myös rallitokoa, jos koira osaisi seistä ihan käskystä :D
Paikkamakuu
No tätä ollaan työstetty paaaljon tokopuolellakin, mutta vieläkin toimii tosi huonosti. Kiki ei edelleenkään tee töitä paikalla maatessaan, vaan on siellä muina koirina niin kauan kuin neidille sopii.
Ensinnäkin mä olen ihan unohtanut, että tottiksessa tämä tehdään selkä koiraan päin. Tähän saatiin ohjeeksi ostaa pieni peili, esimerkiksi meikkipeili. Toki puhelinta voi hyödyntää myös. Alussa voi seistä sivuttain koiraan nähden, mikä olikin aika hyvä! Suoraan kohti tuijottamisessa voi olla sekin ongelma, että koira voi kokea epävarmuutta ja luulla, että sen pitäisi tehdä jotakin. Tosin, Kikin tapauksessa kävi selväksi, että sitä ei vaan kerta kaikkiaan huvita olla paikallaan. Suski oli aika varma, että se tietää tasan tarkkaan kyllä, mitä siltä vaaditaan. Mjoo, tätä mä olen toki epäillytkin, mutta en jotenkin silti ole uskaltanut olla riittävän tiukka. Nyt vaan täytyy ystävällisesti huomauttaa tsiigailusta, ruohon syönnistä ym. ja palauttaa se paikoilleen, kun nousee ylös. Jos toistuvasti nousee, kuten se eilen teki, voi sanoa myös vähän rumemmin, Kiki kestää sen kyllä. Mä olen ollut ihan liian arka sen kanssa, koska jotenkin pelkäsin, että se paineistuu kuten se teki seuraamisessa yhteen aikaan.
Nyt siis tiukkana paikkamakuussa: ylimääräistä sähläämistä ei sallita, paikalla yksinkertaisesti on pysyttävä. Pikkuhiljaa häiriöitä mukaan, niitähän me ollaan aika paljon treenattukin ja niitähän se kestää hyvin, kun sillä on tehtävä mihin keskittyä. Jos esimerkiksi juokseminen on vaikeaa, voi aluksi ihminen yksin suorittaa tottiskaavion ilman koiraa.
Namipurkki voi lisätä pyrkimystä ryömiä eteenpäin, mä ajattelin että se voisi olla sellainen selkeä tehtävä, mitä se katsoo. Mutta voi tosiaan olla, että se on huono idea. Mieluummin takapalkka, mutta muistelen, että sekin toimi Kikillä huonosti. Jollekin on toiminut, että laitettiin lihapulla rinnan alle, sitä voisi tietysti koittaa. Oikeasti mä luulen, että tätä on nyt vaan aloitettava työstämään kunnolla, myös yksin ja myös tylsässä, virikkeettömässä ympäristössä.
Kommentit
Lähetä kommentti