Peltojälkipäivä

Huippua, Kiki pääsi kouluttautumaan peltojäljen saloihin Eeva Linnalan oppeihin. Kikihän on tehnyt pellolla pentuna jäljestyksen perusteet, mutta aika pian siirsin sen metsään ja koko pelto on oikeastaan unohtunut. Zeron kanssa sitä tuli vähän enemmän harrastettua, mutta ei senkään kanssa mitenkään kauhean kunnianhimoisesti, koska pitkä palkaton suoritus olisi ollut sille vähän liikaa. 

Ympyräjäljestys sopii aika hyvin aloitteleville koirille ja myös kiihkeille koirille, koska siihen pitää keskittyä ja koirat rauhoittuvat siihen. Ympyrällä voi kouluttaa koiraa aika pitkällekin, kun vaan pikkuhiljaa pidentää ympyrän sädettä. Tällä siis aloitettiin Kikilläkin. 

Ympyrä on helpoin talloa jälkipaalun ja liinan avulla. Paalu keskelle, hihna siitä läpi ja toinen pää ohjaajaan kiinni. Sit ohjaaja vaan tallomaan ympyrää. Toinen paalu merkkaamaan jäljen alkua ja lopetus reilusti ennen risteämiskohtaa. Aluksi aika pitkään tehdään "tipuaskeleita" eli askeleet tiiviisti peräkkäin ja nimenomaan ihan peräkkäin jonoon, ei niin, että koira joutuu menemään siksakkia. Joka askeleeseen laitetaan aluksi nami. Voin kertoa, että jo lyhyellä jäljellä jalat saa kunnon treenin ja tasapainon hakeminen tuntuu melkoiselta akrobatialta. Ympyrän säde on aluksi vain metri ja se pidennetään pikkuhiljaa jopa kymmeneen metriin. 

Suorat jäljet tallotaan aluksi myötätuuleen, se on kaikista helpoin. Vastatuulta olisi vältettävä, koska se tuo jäljen (ja esineiden hajut) suoraan koiran nenään ja tällöin on vaikea jäljestää matalasti. Jännitystä suoraan myötätuuli-jälkeen saadaan tekemällä pieniä poikkeamia viistosti sivusuunnassa. 

Jäljestämisessä ylipäätään varsinkin alussa on tosi tärkeää, että koiralla on hauskaa ohjaajan kanssa. Pitkä suoritus vaatii tosi kovaa moottoria koiralta ja ohjaaja ei voi hirveästi koesuorituksessa olla koiran tukena. Nameja aluksi joka askeleessa, toiset laittaa yhden päkiän kohdalle, toiset laittaa kaksi, päkiän ja kantapään kohdalle. Tämä on vähän makuasia. 

Kaunis Kiki 

Tärkeää koesuorituksessa on lajikestävyys, koska tosiaan suoritus on tosi pitkä. Rauhalliset, täsmälliset ilmaisut (yleensä koirat opetetaan menemään maahan, näin koira pysyy jäljen suuntaisesti, saa pienen hengähdystauon ja helppo jatkaa jäljestämistä). Kaarrokset sujuvat hyvin ja täsmällisesti. Harhat koira ylittää sujuvasti, näissä on tiedettävä tasan, missä harha menee. Aluksi ihan toisella koiralla voidaan sotkea jälki, myöhemmin toinen ihminen (yleensä näin, jos itse tekee harhan, niin vähintäänkin eri kengät). Voi kokeilla myös muuta, esim. pyöräillä jäljen päältä. 

Ohjaaja on aluksi ihan koiran vieressä, liina on lyhyesti ja kädellä voi vähän opastaa suuntaa askeleeseen ja namin luokse, jos koira erkanee. Jos menee hyvin, sen voi antaa rauhassa jäljestää, mutta sen on syötävä suunnilleen kaikki namit ja haisteltava jokaista askelta. 

Kaahaavalle koiralle annettiin vinkiksi tehdä enemmän kulmia. Kulmissa niiden on väkisinkin hidastettava, joten niitä enemmän. Myös ympyrän jäljestäminen voi auttaa keskittymään paremmin. 

Kikin metsäjäljen keppiongelmasta mainitsin ja tähän Eeva neuvoi reilusti vaan vähentämään keppejä. Itse tekee monesti niin, että esine on pelkästään esineen päässä ja siitä hyvä loppupalkka. Tätähän mä itsekin vähän pohdin, täytyy ottaa käyttöön ja tehdä tarvittaessa vaikka vähän lyhyempiä jälkiä ja jättää keppi vain siihen loppuun. Eevan mielestä ei myöskään ole kauhean hyvä se metsäihmisten tapa tehdä esim. esineruutua jäljen vanhetessa. Olisi parempi vaan keskittyä yhteen asiaan kerralla ja tehdä pelkästään jälkeä. Käy vaikka ihan lenkillä välillä. 

Vanhentamista ei aluksi tarvitse kauheasti harrastaa. Namien haju muutenkin on aika voimakas, niin luultavasti peittää sen murretun maan hajun. Pikkuhiljaa voi vanhentaa ensin 20min, sitten puoli tuntia jne. Tähän reilusti vaihetelua ja aikaa enemmän merkitystä on jälkien vaihtelevuudella, eri alustoilla jne. 

Samaa peltoa voi hyvin käyttää vaikka peräkkäisinä päivinä, tällöin kannattaa talloa jäljet ristiin, ettei ne mene ihan vierekkäin. Ei myöskään haittaa, jos jäljen jälkeen lenkkeilee pellolla ja koira kerää namit talteen. Ylipäätään pellolta pitää kerätä namit pois jäljestämisen jälkeen - tässä on kätevintä, että on kaksi ihmistä ja toinen kerää samantien koiran perästä ne pois. Itse koin tosi vaikeaksi kerätä ne koiran liikkuessa, ei pysty keskittymään moneen aikaan. Jälkeenpäin kerääminen puolestaan on aika vaikeaa, jos käyttää pellon värisiä nameja (mikä olisi siis ihanne, nakit on huonoja, koska ne paistaa kauas). 

Pennulle aluksi tosi hyvin, useaan otteeseen tallottu ura, johon tiputellaan nameja ja annetaan pennun syödä vapaasti. Nameiksi soveltuvat vähärasvaiset ja -suolaiset namit, jotka eivät erotu kovin hyvin pellon pinnasta. 

Jälki merkataan paalulla, jonka päässä on kätevä olla naru, joka osoittaa tuulen suunnan. Paalun on hyvä olla kirkkaan värinen, jotta erottuu maastosta. Puiset ovat vähän huonoja, koska ne ovat ihan pellon värisiä. 

Tyylikäs kahden sekunnin video Kikin jäljestä: 

Kikille tehtiin kaksi ympyrää, eri suuntiin - tämä on tärkeä muistaa, ympyrää treenataan vaihtelevasti eri suuntiin. Ensimmäinen oli säteeltään metrin, toinen kaksi. Jälkimmäinen on Kikille näin alkuun just hyvä, se metri oli vähän turhan pieni. Liinan laitoin ensin ihan perusvaljaisiin selän puolelta, näin se tuntui kääntyvän hirveän helposti. Mä arvelin, että sitä ahdistaisi jalkojen välistä menevä naru, tosin se ei jälkimmäisellä ympyrällä reagoinut sit taas tähän mitenkään. Tynnyrivaljaat olisivat toinen vaihtoehto, jossa koiralla olisi siis valjaat ja liina kulkisi mahan puolelta, kuitenkin niin, että se todennäköisesti sotkeentuisi vähemmän tassuistaan liinaan kuin pannalla jäljestäessä. 

Tolpan haistelu on ihan ok ja jopa ihan toivottavaa, mä meinasin puuttua asiaan, mutta tämä on siis ihan hyvä juttu, saa jäljentekijän hajun kätevästi siitä. Kiki alusta asti eteni tosi tarkasti ja hitaasti, söi melkein kaikki namit (yksittäiset syömättä jäävät namit eivät haittaa, kunhan niitä ei tule enemmän). Hieman alkuun näytin suuntaa, kun tuntui kovasti irtoavan ympyrästä ulospäin. Esineellä ei osannut tehdä mitään, tässä kehu ja pyydetään maahan, sit namit annetaan maassa ollessa. Namit tosin mieluummin kädestä, ettei koiran tarvii niitä maasta alkaa tonkia. Esineellä ei ole mikään kiire, siellä ollaan ihan rauhassa koiran ja esineen kanssa, kehutaan ja ollaan tyytyväisiä. Lelupalkka on vähän huono, koiralla menee vähän se vire huonoksi, jäljellä on tärkeää olla jonkinlainen zen-tila päällä koko ajan. 

Ympyrää suurennetaan pikkuhiljaa ja vähitellen myös nameja voidaan alkaa vähentää. Aluksi otetaan pois joka 9. askel, sitten joka 7. jne. Aina pariton luku, jotta ei käy niin, että koira alkaa seurata vain toista jalkaa tms. Jäljestäessä ei kauheasti tarvitse höpöttää, kuten mulla on välillä tapana. Riittää, kun kehuu koiran selvitettyä jokin erityinen haaste ja toki esineellä. 

Tein lopuksi itsenäisesti vielä kolmannen ympyrän, tähän Kiki suhtautui taas heti tosi hyvin ja selvitti sen tosi hienosti. Esineiden ilmaisua voisin vähän kokeilla ihan kotona takapihalla vaikka, jospa vähän opettaisin sen itse tarjoamaan maahanmenoa. Osa käyttää namipurkkeja, mä itse en ole varma, haluanko mennä siihen. Muistan, miten vaikeaa Zerolla oli päästä eroon niistä, se ei jotenkin koskaan oppinut yhdistämään ilmaisua esineisiin ilman purkkeja. 

Ehkä eniten hämmentynyt olen siitä, että ekan ympyrän keskeltä meni peuran jälki suoraan jäljen päältä ja Kiki ei reagoinut siihen mitenkään! On se melkoinen! On ihana kuunnella sitä äänekästä puhinaa, joka sen nenästä lähtee, kun se oikein keskittyy haistelemaan. Musta on hienoa, miten tässä lajissa se pääsee itsenäisesti tekemään töitä ja itsekseen ratkomaan ongelmia. Luulen, että tämä laji voisi sopia Kikille. Ehdottomasti haluun päästä tekemään lisää tätä, eipä sitä tiedä, jospa sen kanssa vielä onnistuisi. Oon muiden lajien suhteen vähän pessimistinen, koska äääh, tottis. 

Kiki sai uusia ystäviä!