Haukkumista ja sosiaalista palkkaamista

 Keskiviikko: Kehätreenit 

Navalassa mukavassa säässä, sopivan viileää, muttei liian kylmää. Ohjelmassa oikeastaan lähinnä kehääntuloja, en vielä halunnut juoksuttaa Kikiä ja lisäksi nurmikko oli vielä kostea. 

Palkka vaihtelevasti seuraamisesta, peruasennosta tai liikkeen alusta. Oli vaihtelevan hyvä, välillä tosi nätti ja korvat pystyssä seurasi, sit välillä joutui huomauttamaan, kun nenä käy ja katse harhailee. Selkeästi tarvitaan vielä paljon tämän tyyppistä treeniä. Voisi kiinnittää huomiota myös ensimmäiseen peruasentoon, että tulisi heti nätisti eikä tarvitsisi säätää ylimääräistä. 

Muutamia liikevälejä silleen, että otettiin pelkät liikkeiden alut ja vapautin: kaukot, hyppy, merkki ja nouto. Kokonaisena liikkeenä tein pelkästään liikkeestä maahanmenon, tämän lisäksi noudon loppua koitin, tämä oli aika hirveä. 

Haukahti pari kertaa, näistä en tiedä yhtään, miten pitäisi suhtautua. Pitää kysyä illalla Sirken treeneissä. 

Häiriöihin ei juurikaan reagoinut, ei tuntunut huomaavankaan liikkuria, kapulaa vilkaisi, mutta enimmäkseen piti kontaktin. Muihin koiriin ei reagoinut muuta kuin paikkiksiin mennessä - näitä ryhmässä kehääntuloja pitäisi treenata vielä paljon. Paljon ollaan menty eteenpäin ja paljon töitä on vielä tehtävänä. 

Torstai-aamu: Hyppytekniikkaa

Navalan rantahiekalla pelkkää perussarjaa kolme toistoa, pari eteenpäin ja yksi luokse. Vaikutti äkkiseltään mun silmään paremmalta kuin viimeksi ja hiekassakin näkyi, että ponnisti melko keskeltä. Oliko viimeksi väsynyt vai mikä, nythän oli fyssarikin ollut välissä ja entistä vetreämpi Kiki kyseessä. 




Torstai-aamu: Tottista

Oli melko kuuma ja Kiki vaikutti jotenkin laiskalta. Jännä, että tässä vaiheessa kesää kuumuus vaikuttaa vielä noin paljon. 

Edestä jääviä, stopit oli tosi hyviä, niitä kolme ja sit istuminen. Ei heti tajunnut, piti tehdä vähän vuorotellen, ennen kuin alkoi kuuntelemaan. Tämän jälkeen sivulla ei enää toiminut kumpikaan. Hiippaili seisomisen ja seisoi istumisen... 

Noudon palautusta, yritin pidentää matkaa. Oli tosi vinot palautukset, huokauksien huokauksien superhuokaus. Ilman kapulaa tuli nätisti... 

Eteenmenoa ihan yhdessä lelua viemällä. En ole nyt muuta vielä oikein kokeillutkaan. Hyvin on kuitenkin tuntunut sisäistävän tämän idean, lähtee reippaasti etenemään suoraan, vaikka ei näkisikään lelua. Vapautan sen yleensä jes-sanalla juuri ennen reunaa, jolloin se lähtee pomppimaan ja etsimään lelua. Pitäis varmaan pikkuhiljaa alkaa viemään lelua ennen treenejä ja/tai jopa niin, että vie sen Kikin näkemättä samaan paikkaan, josta ollaan aikaisemmin tehty. 


Torstai-ilta: Sirken toko

Kehääntuloa pari. Ekalla kyttäsi ja meinasi lähteä lapasesta, toinen tosi hyvä. Kokeiltiin vielä niin, että jätän koiran kehän reunaan makaamaan ja menen itse pari metriä sen taakse ja kutsun siitä mukaan. Näin sen pitää luopua kehästä, jotta pääsee sinne. Tää oli hyvä vinkki. 

Kehässä haukkuminen: Tähän on oikeastaan kolme syytä ja kolme ratkaisua. 

1. Liian korkea palkan odotus: komentelee ohjaajaa antamaan palkkaa, koska tottunut saamaan sen. Kikillä liikkeiden väleissä haukkumisessa on luultavasti kyse just tästä. Tähän puututaan tiukasti, voi ottaa hellästi poskikarvoista kiinni ja puhutella niin kauan, että alkaa muuttamaan viretilaa alemmaksi (korvat voi mennä taakse, katsoo pois, nuolee huuliaan, on rauhallisempi. Pikkuhiljaa se ymmärtää, että virettä pitää itse laskea, jotta pääsee pitämään hauskaa. 

2. Turhautuneisuus: nyt en enää ihan tarkalleen muista, miten tämä erosi ekasta ja miten tähän puututaan. Vähän kai sama kuin edellä. Ei saa hyväksyä tuollaista toimintaa. Toisaalta palkattomat osat rakennetaan pikkuhiljaa. 

3. Epävarmuus: koira ei yksinkertaisesti osaa ja ääntelee epävarmuuttaan tai ahdistuneisuuttaan. Tässä pitää olla tosi tarkka, ettei tähän puutu tiukasti. Koiralle pitää opettaa temppu paremmin. Ekoista kahdesta seikasta huomauttaminen voi aiheuttaa jossain vaiheessa epävarmuutta, joka voi purkautua myös ääntelynä, tästä jos edelleen huomauttaa pahasti, voi lopputuloksena olla epävarma, paineistunut koira. Paras tapa tässä on vetää hetki henkeä ja rauhoittaa tilanne. Kikillä luultavasti ei tästä ole kyse, vaan ekoista kahdesta tyypistä. Korkeintaan ehkä eteentulot voivat olla ahdistavia ja purkautua näin. 

Kiki vastasi palautteeseen hyvin, sen vire laski nopeasti ja asenne muuttui. Koira jatkoi taas entistä rennompana. 

Sosiaalisen palkan rakentaminen: 

Riehutaan yhdessä kovaa, ei oikeastaan edes tarvitse liikkeitä tehdä, riittää kun tekee pienen tempun. Kehutaan ja riehutaan, jos alkaa haukkumaan, huomautetaan siitä tiukasti. Sit jatketaan riehumista ja iloitsemista. Käytökseen pitää itse laittaa raja, nyt Kiki yritti toistuvasti repiä taskusta lelua ja näykki samalla liivin taskua. Tämä ei ehkä ole kauhean hyvä. Palkkaa ei periaatteessa tarvitse, toki välillä voi antaa lelun, jos on oikein hyvä. Vaihtelun vuoksi voi toki myös tehdä jonkun tempun ja jatkaa siitä kehumista. Nyt mä pompin ja kiljuin aika kovaa, jotta sain sen innostumaan kunnolla. Pitää jatkaa näitä harjoituksia, mua pidetään kohta Veikkolan kahjompana kylähulluna. 

Mun mielestä Kiki on nyt viimeiset pari päivää ollut ihan harvinaisen hyvä, aikaisemmin se olisi alkanut huutaa kailottaa jo samantien, kun aloitan riekkumisen. Nyt sai riehua oikein kunnolla, ennen kuin se haukahti kerran. Ollaan me taidettu päästä eteenpäin kyllä tässä. Melkein pitäisi päästä halliin treenaamaan joku päivä, jos haluaisi oikein kunnolla paneutua ongelmaan. Siellä vire on jo lähtökohtaisesti niin korkealla, että monesti mennään halliin karmit kaulassa huutaen. Voisi viedä kehääntulotreeniä seuraavalle tasolle ja harjoitella tuota sosiaalista palkkaamista. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.