Hakuhaastetta ja dilemmaa

Kiki pääsi pitkästä aikaa hakumetsään, jeee! Vekoran porukalla oltiin puomin takana parkkipaikan oikealla puolella, kiva maasto, jossa ei olla aikaisemmin oltu. Sinne sai mukavasti sadan metrin radan (ja varmaan vähän piemmänkin, mutta sitten tulee luontopolku vastaan). Tallottuamme alueen tajusimme, että keskellä hakurataa sijaitsee vilkkaasti liikennöity suunnistusrasti, jes, hyvä me!

Lämmintä oli noin 20°C, tuuli melko vähän jostain hakuradan takaosasta päin. Vähän vaihtelevaa maastoa.

Oltiin kolmistaan, neljä ukkoa. Yksi maalimiehistä oli uusi, Kiki ei ollut nähnyt häntä ollenkaan ennen toista pistoa. Hyvä treenata tällaistakin välillä. Onhan tosin noita vierailijoita toisessa ryhmässä ennenkin ollut, eikä Kikiä ole koskaan haitannut.

Ensimmäinen ukko vasemmalle rinnettä loivasti alas, ääniavulla se. Kikillä oli jo ennestään mielikuva, että siellä on ukko, koska tämä oli tullut takaisin hakemaan unohtuneita palkkoja. Vähän jo kävi mielessä, että lähettäisikö suoraan. Lyhyt ääniapu tällä kertaa. Irtosi suoraan ja nopeasti, löysi heti. Tosi hyvä pisto.

Toinen pisto oikealle uudelle maalimiehelle. Pisto oli suora ja reipas, vaikka ei edes sieltä päin suoraan tuullut. Hieman ryteikköä, enkä suoraan nähnyt, mitä teki (ei ollut radiopuhelinta). Ilmeisesti oli nostanut ukon sieltä samantien nätisti, mä en vaan ollut kuullut ollenkaan. Maalimies ei myöskään ollut muistanut, että tulen hakemaan sen itse pois. Kiki sit keskeytti leikin, kun huusin, luulin, että se haahuilee eikä löydä ukkoa. Tuli pois, lähetin raukan uudestaan, mutta ei tietenkään enää löytänyt, koska maalimies oli jo lähtenyt kohti toista piiloa. Mentiin hakemaan haju ja mä olin aivan ihmeissään, että missä hitossa se maalimies on ja miksi ihmeessä mun koiran nenä ei toimi. Olin jo ihan epätoivoinen, kunnes tajusin sit lähteä kohti vikaa piiloa. Hyvin määrätietoisesti oli menossa takakulmaan ja päädyin lopulta luottamaan koiraan ja lähetin sen sinne. Suora pisto sinne, jossa maalimies löytyi (tai oli ilmeisesti löytynyt jo aiemmin, jo siinä toisen lähetyksen kohdalla).

Kiki oli siis tosi taitava, emäntä oli pihalla ja maalimies kokemattomana ei voinut kaikkea tietää. Mitä tästä opimme. Hanki omat radiopuhelimet ja ota ne mukaan treeneihin.

Koska järjestys meni vähän sekaisin, otettiin siis kolmas maalimies oikealta viimeisenä, sinne ääniapu. Ehkä ihan hyväkin lopettaa treeni helppoon, hyvin onnistuneeseen toistoon :D

Lähinnä tästä treenistä jäi mieleen, että Kiki on ehkä oikeasti paljon taitavampi kuin mitä mä luulen. Ehkä treenien vaatimustasoa voisi hyvinkin jo nostaa ja kokeilla niitä suoria, valmiita maalimiehiä enemmän. Muistaa vaan sitten radiopuhelimet ja tarkistaa, jos koira tulee takaisin.

Mitä tuohon maalimieheltä karkaamiseen tulee, niin olen vähän kahdella vaiheella, kuuluuko koiran pysyä vai tulla luokse. Kiki työskentelee mielellään itsenäisesti ja etsiessään jättää auliisti luoksetulokäskyä noudattamatta, jos sillä on mielestään tärkeä tehtävä kesken. Tämä on hakuradalla vähän ongelma, koska mä en pysty ohjaamaan sitä mitenkään. Se saattaa liikkua nopeasti etukulmasta takakulmaan, takaisin etukulmaan ja samalla kerkiää tarkastamaan alueen ulkopuolisetkin alueet ja kaiken mahdollisen. Siinä mielessä mä haluaisin vahvistaa luoksetuloa niin paljon kuin mahdollista. Toisaalta maalimieheltä ei kuuluisi karata ja varsinkin haukkuva koira ei saisi lähteä maalimieheltä, vaikka kuinka omistaja huutelisi. Siinä mielessä koira olisi totuteltava siihen, että vaikka ohjaaja huutaa keskilinjalta, maalimieheltä ei lähdetä. Koska kuitenkin Kiki on mitä on, mä näen tässä kuitenkin aika ison riskin, jos tätä alkaa vahvistamaan.

Vähäsen dilemma siis, johon ei oikein suoraa vastausta löydy. Oikeasti mä luulen, että tällainen tilanne on liian epäreilu ja ristiriitainen Kikille, eikä tällaista tilannetta pitäisi olla, että se leikkii maalimiehen kanssa ja mä huudan sitä siitä. Ilmaisulla on mun mielestä eri asia, siinä sille mun mielestä voikin opettaa, että sieltä ei lähdetä - tosin, kuka on niin urpo, että huutaa ilmaisevaa koiraa, ei kukaan, koska sen haukun kyllä kuulee kauas... Muussa tapauksessa Kikin luoksetuloa pitäisi vahvistaa, mutta kuitenkin niin, että se ei luovu maalimiehestä ennen sen löytymistä. Aika vaikeaa kyllä eikä kyllä yhtään mustavalkoista.

Ihan täysin asiaan liittymätön kuva, koska hauska. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Agikisat Riihimäki 12.10.

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa