Zerppaeläin 13 vuotta!

Zerppaeläin vaatii melkein oman postauksensa synttäreidensä kunniaksi. Sunnuntaina 26.7. se täytti kunnioittavat 13 vuotta ja vietti todennäköisesti viimeiset synttärinsä.

Kolmentoista vuoden aikana on tapahtunut yhtä sun toista, on kyllä ollut uskomaton matka ja Zerosta tullut niin rakas perheenjäsen.

Hain sen kotiin kauniina syksyisenä päivänä suoraan biologian ylppärikokeen jälkeen, se oli pieni ja suloinen pallero. Pallerosta kasvoi komea poikakoira, joka harrasti pääasiassa agilityä ja vähän tokoakin. Siitä piti tulla vähintäänkin agilityn maailmanmestari.

Ihan maailmanmestaria siitä ei tullut ja muutenkin kisaamisessa oli vähän haastetta. Kroppa ei oikein kestänyt ja melko aikaisin lopetettiin koko laji. Pari vuotta kerkesimme treenata Päijät-Hämeen agivalmennusryhmässä ja opittiin siellä paljon. Pian kuitenkin tilalle tuli entistä totisemmin toko ja siihen rinnalle pk-lajit.

Zeron uran aikana on tullut kokeiltua niin hakua, jälkeä, viestiä kuin etsintäjuttujakin. Läpäistiin BH-koe ja kuultiin tuomarin ylistys siitä, miten hieno sen suoritus olikaan. PK-jutuissa kisaamisen esti paha paukkuarkuus, muissa lajeissa sen sijaan kisattiin niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Eläkeläislajissa rallitokossa hömppäiltiin huviksemme voittajaluokkaan asti, entiselle tokokoiralle oli kohtuu helppoa opettaa alemman luokan liikkeet. Väärän puolen seuruu tuottikin vähän enemmän vaikeuksia, mutta saatiin sekin onnistumaan.

Millään hienolla tittelirivillä emme voi ylpeillä, mutta sitäkin rakkaampi Zerosta tuli ajan myötä. Yhdessä me muutimme vanhempien luota ensimmäiseen omaan asuntoon Vantaalla ja opeteltiin itsenäinen elämä. Se oli uskollinen seuraaja usein myös koulussa käytännön harjoituksissa. Yhdessä me muutettiin Viikkiin yhteen kämppiksen ja ihanien tyttökoirien kanssa. Yhdessä on koettu monet ilot ja surut, sählätty paljon ja onnistuttukin joskus.

Zero oli mun rinnalla, kun ensimmäistä kesää tein eläinlääkärin töitä ja yhdessä päivystettiin pitkät yöt ja loputtomat viikonloput. Kun mikään muu ei tuntunut onnistuvan, Zero istui mun vieressä eläinlääkärivastaanoton takapihalla grillaamassa pienellä vihreällä pallogrillillä. Elämään tuli mukaan mies ja niin siinä sitten kävi, että Zerppa ei ollut enää ainoa mies talossa. Se otti vastaan uuden tulokkaan Kikin kärsivällisesti vastaan, vaikka pentu oli tosi rasittava. Kolme vuotta siitä taloon tuotiin uusi tulokas, vähemmän karvainen ja huomattavasti kiltimpi versio Kikistä.

Aika paljon on kolmentoista vuoden aikana tapahtunut ja yhtä sun toista yhdessä tehty <3








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Agikisat Riihimäki 12.10.

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa