Sairaslomalla

Meillä ollaan vietetty viimeiset päivät tällaisissa tunnelmissa: 

Torstaina treenien jälkeen kävellessäni kotiin, ohitin äijän koiransa kanssa. Äijä piti sitä kaksin käsin kiinni ja koira räyhäs minkä pysty. Kun olin ehtinyt jo melkein metsästä pois tielle, kuulin äijän huutavan ja ehdin juuri tajuta, miten keskikokoinen, ruskea karvakasa hyökkää kimppuun.

En tajua tällaisia vastuuntunnottomia ihmisiä. Pideltyäni koiria aikaani, äijä suvaitsi saapua paikalle, otti koiransa ja lähti mitään sanomatta. Ei edes kysynyt, kävikö pahasti.

Zero hieman nilkutti, mutta äkkiseltään en nähnyt verta. Kotona sitten huomasin, miten se yritti kauheasti nuolla tassua ja lähempi tarkastelu osoitti neljä reikää juuri ranteen yläpuolella, siinä yläanturan korkeudella.

Leikkelin karvat, pesin haavat ja laitoin ensiavuksi siteen. Perjantaina kävin hakee tötterön eläinkaupasta. Koko perjantain raukka oli aivan kolmijalkainen, tein sille perusteellisen tutkimuksen, mutta se ei aristanut mitään muuta paikkaa, paitsi haavakohtaa. Nivelet liikkui normaalisti, eikä aristanut. Se ei antanut mun ojentaa eturaajaa, mutta kuitenkin itse antoi tassua ja makasi normaalissa asennossa. Hermot toimii ja refleksit normaalit. Tassu tuntui lämpimältä illalla, nyt on taas normaali. Turvotusta ei ole ja haavat näyttää siisteiltä. Se oli koko päivän tosi liikkumishaluton, noustessaan ylös se ei halunnut varata painoa ollenkaan. Pihalla illalla se reipastui ja varasi jalalle painoa, vähän jopa ravasi lenkillä. Nyt aamulla näyttää tosi paljon paremmalta, ontuu selkeästi, mutta varaa painoa, eikä näytä yhtään niin kivuliaalta. Koiralla ei oo kuumetta, lämpö 37,6° C

Tulipa hieno amamneesi :P Mut tarkkailen nyt sitä, jos edellee näyttää kipeeltä illalla, ni pitää lähtee viemään eläinlääkärille. Oon vaan vähän sitä mieltä, et ei nekään sen enempään pysy, todennäköisimmin lähettää kotiin kipulääkkeen ja antibioottireseptin kera.

Tiesittekö muuten, että kaikissa kipulääkkeissä on kuukauden varoaika?! Mulle tää oli ihan uutta. Ei olisi kyllä tullut mieleenkään, kun miettii, että (eräissä) rauhoitteissakin on vain viikko... Kipulääke ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla koiran suorituskykyyn, eikä toisaalta tulisi mieleenkään viedä sairasta koiraa kisaamaan... No, en oo antanu mitää kipuihin. Tähän se sit just johtaa, pantataan lääkkeitä viimeiseen asti ja annetaan vain äärimmäisessä hädässä... Toisaalta, jos koiralla ei oo kipuja, ni sit se ei tajua säästellä, niin kauan kun sillä on kipuja, niin se älyää olla varaamatta jalalle painoa. Kaikessa on aina kaksi puolta :P

Tässä ajan kuluksi ja itteni piristykseksi kattelin vähän vanhoja videoita. Siis apua, millaista meidän toko on ollut joskus. Esimerkiksi nouto. Voi apua.

Kyllä jotain edistystä on tapahtunut, kun vertaa vaikka tähän:

Ja meidän seuraaminen, hui, en tiennytkään että se on ollut näin hirveetä:

Kyllä ehkä ihan hivenen on parannusta tapahtunut :) 

Ja eniten ehkä naurattaa luoksetulo:


Ku vertaa vaik tohon alla olevaan Porvoon luoksariin. Ei edelleenkää täydellinen, mut aika paljon parempi :)

Näihin tänään. Pitääkääpä peukkuja, sormia ja varpaita, et Zerppanen kuntoutuu pian, kennelyskä malttaa pysyä pois vielä 1.5 viikkoa ja päästään sunnuntaina kisaamaan... ja saadaan ykkönen