Eksyttiin hakumetsään
Torstaina taas hakutreenit, oltiin taas Siikajärvellä kakkosmaastossa. Tänään oli tarkoitus tehdä pelkkiä näköapuja, josta viimeiset kaksi limittäin.
Eka maalimies löytyi helposti, ampaisi sinne kuin pieni karvainen raketti.
Toisella pistolla se ampaisi nätisti oikeaan suuntaan ja luulin sen löytäneen maalimiehen. Lähdin kävelemään ja yllätyin hieman, kun maalimies edelleen kyyhötti piilossa ja koiraa ei näkynyt mailla halmeilla. Hetken odottelun jälkeen huusin sitä ja se tuli jostain jumalan selän takaa kauhean hengästyneenä takaisin. Juoksi hetken aikaa maalimiehen ympäri, kiipesi kiven päälle ja taas ympäri, kunnes lopulta äkkäsi tyypin. Miiiiitähän ihmettä tässä oikein tapahtui...?!
Otin sen jälkeen vikat ukot erikseen, ne taas menivät oikein hyvin ilman minkäänlaista ongelmaa.
Toka ukko oli ison kiven takana ja muillakin koirilla oli jännät reittivalinnat, lisäksi tuuli vei keskilinjalta poispäin. Aika outoa siltä. Noh, ainakaan irtoamisen kanssa Kikillä ei ole ongelmaa.
Mä en oo varma, mitä ensi kerralla tehtäisiin. Vähän jotenkin tuntuu, että ollaan jumissa ihan vaan siksi, että mä en osaa suunnitella riittävän haastavia treenejä. Mielikuvia tehtiin viime vuonna ja ne tuntuivat jonkin ajan päästä aivan liian helpoilta, Kikihän alkoi sooloilla ja touhuta omiaan siinä samalla. Hajuhakuja ollaan tehty paljon ja niissäkään ei mitään todellista haastetta enää tunnu olevan. Näköavut toimivat hyvin, mutta ei niissäkään mitään todellista haastetta oikein ole. Lisäksi haittapuolena näissä on se, että nenä menee helposti kiinni. Jäniksiä en uskalla kokeilla, koska pelkään maalimiesten terveyden puolesta. Tietysti sillee voisi toimia, että maalimiehellä olisi lelu valmiina kädessä selkeästi esillä, johon Kiki voi ampua kiinni.
Mä melkein luulen, että voitais kokeilla suoria pistoja. Ensin voisi laittaa ukot lähemmäs ja pikkuhiljaa kauemmas. Tai ehkä vielä fiksumpaa olisi mennä vaan itse lähemmäs lähettää. Näin koiralle tulee samantien mielikuva, että maalimiehet ovat siellä viidessäkymmenessä. Lisäksi mun on ehkä myös helpompi määritellä se matka, kun saan itse lähettää just mistä haluan. Muuten jos sanon maalimiehelle, että menee puoliväliin, se voi olla mitä tahansa 20 ja 40 metrin välissä riippuen siitä, missä sattuu olemaan hyvä piilo.
Voisi tehdä vaikka niin, että ottaisi ensimmäisen ukon avulla, toisen suorana ja kolmannen avulla. Sitten lopuksi vaikka ihan pari ilmaisua vielä.
Muuten treenirintamalla on ollut vähän hiljaista. Aika paljon ollaan lenkkeilty ja nautittu kevätauringosta.
Eka maalimies löytyi helposti, ampaisi sinne kuin pieni karvainen raketti.
Toisella pistolla se ampaisi nätisti oikeaan suuntaan ja luulin sen löytäneen maalimiehen. Lähdin kävelemään ja yllätyin hieman, kun maalimies edelleen kyyhötti piilossa ja koiraa ei näkynyt mailla halmeilla. Hetken odottelun jälkeen huusin sitä ja se tuli jostain jumalan selän takaa kauhean hengästyneenä takaisin. Juoksi hetken aikaa maalimiehen ympäri, kiipesi kiven päälle ja taas ympäri, kunnes lopulta äkkäsi tyypin. Miiiiitähän ihmettä tässä oikein tapahtui...?!
Otin sen jälkeen vikat ukot erikseen, ne taas menivät oikein hyvin ilman minkäänlaista ongelmaa.
Toka ukko oli ison kiven takana ja muillakin koirilla oli jännät reittivalinnat, lisäksi tuuli vei keskilinjalta poispäin. Aika outoa siltä. Noh, ainakaan irtoamisen kanssa Kikillä ei ole ongelmaa.
Mä en oo varma, mitä ensi kerralla tehtäisiin. Vähän jotenkin tuntuu, että ollaan jumissa ihan vaan siksi, että mä en osaa suunnitella riittävän haastavia treenejä. Mielikuvia tehtiin viime vuonna ja ne tuntuivat jonkin ajan päästä aivan liian helpoilta, Kikihän alkoi sooloilla ja touhuta omiaan siinä samalla. Hajuhakuja ollaan tehty paljon ja niissäkään ei mitään todellista haastetta enää tunnu olevan. Näköavut toimivat hyvin, mutta ei niissäkään mitään todellista haastetta oikein ole. Lisäksi haittapuolena näissä on se, että nenä menee helposti kiinni. Jäniksiä en uskalla kokeilla, koska pelkään maalimiesten terveyden puolesta. Tietysti sillee voisi toimia, että maalimiehellä olisi lelu valmiina kädessä selkeästi esillä, johon Kiki voi ampua kiinni.
Mä melkein luulen, että voitais kokeilla suoria pistoja. Ensin voisi laittaa ukot lähemmäs ja pikkuhiljaa kauemmas. Tai ehkä vielä fiksumpaa olisi mennä vaan itse lähemmäs lähettää. Näin koiralle tulee samantien mielikuva, että maalimiehet ovat siellä viidessäkymmenessä. Lisäksi mun on ehkä myös helpompi määritellä se matka, kun saan itse lähettää just mistä haluan. Muuten jos sanon maalimiehelle, että menee puoliväliin, se voi olla mitä tahansa 20 ja 40 metrin välissä riippuen siitä, missä sattuu olemaan hyvä piilo.
Voisi tehdä vaikka niin, että ottaisi ensimmäisen ukon avulla, toisen suorana ja kolmannen avulla. Sitten lopuksi vaikka ihan pari ilmaisua vielä.
Muuten treenirintamalla on ollut vähän hiljaista. Aika paljon ollaan lenkkeilty ja nautittu kevätauringosta.
 |
| Kuvan ottanut Tuija Hurmekoski |
Kommentit
Lähetä kommentti