Ilmaisutreenit Kaarihalleilla ja jälleen pohdintaa asiasta

Toiset ilmaisutreenit. Olen nyt edeltävän viikon itsekseni yrittänyt tuota ilmaisua treenata niin kotona kuin ulkonakin. Jostain syystä Kiki ei millään tunnu tajuavan tuota, että matkalla ei haukuta, mennään maahan ja sitten haukutaan. Nyt se alkaa näyttämään vähän jo epävarmaltakin ja haukkuminen välillä kuulostaa sellaiselta vikinältä. 

Vähäsen mietin nyt sitten, luonko mä itse turhaan ongelman, jota ei edes ole. 

- Koska, ensinnäkin: ilmaisutreeneissä ukko on ollut lähellä näkyvillä ja tähänkin asti palkka on aina tullut haukkumisesta ylipäätään. Kuinka iso ongelma siis oikeasti on, kun ukko on piilossa? 

- Toisekseen: kuinka moni haukkuva koira tekee valeilmaisuja esim. kolmosluokassa? Tunnen ehkä öpaut yhtä paljon haukkuvia kuin rullakoiria - jokaikinen mun tuntema rullakoira tekee valeita, sitä vastoin en tunne yhtäkään haukkuvaa, joka niin tekisi. Sitä paitsi ihmisen ja ihmisen hajun erottelu opetetaan koiralle tietysti myöhemmässä vaiheessa, minkä pitäisi ehkäistä tyhjän ilmaisemista. 

- Kolmanneksi: hakukokeessa ei sinänsä ole kiellettyä ääntely ainakaan samassa mittakaavassa kuin tokossa, kunhan mä itse osaan sanoa eron ilmaisun ja mölyämisen välillä. 

- Neljänneksi: jos Kiki ei oo nyt viikossa tajunnut tätä ja nyt se päinvastoin alkaa näyttää selkeästi epävarmalta, onko tää koko juttu vähän epäreilu. Jaksanko tahkoa päätä seinään asian takia, joka ei ehkä edes oo mikään iso ongelma... 

Testasin siis tänään treeneissä tuota teoriaa, että ongelmaa ei välttämättä ole. Poiketen tähän astisista ilmaisutreeneistä ukot olivat siis piilossa lumikasojen takana eikä Kikillä näin ollen ollut suoraa näköyhteyttä. Lähettäessä se olikin hiljaa ja alkoi haukkumaan vasta maalimiehen luona. Bingo! 

Ekalla toistolla se selkeästi mietti, mikä homman nimi oli ja vaati sekän maahan- että sano-käskyt. Kolmannella se vaati enää maahan-käskyn ja alkoi itse tarjota haukkumista vähän epävarman kuuloisena. Seuraavilla toistoilla haukku alkoi olla varmemman kuuloista ja sarja selkeästi piteni. Viidennellä toistolla se taisi jopa itse mennä maahan, mutta pääsääntöisesti tarvii vielä muistutuksen tähän. 

Kuusi toistoa siis yhteensä, selkeästi nousujohteisesti meni tämä. Mä luulen, että olen oikeilla jäljillä. Ei siis turhaan luoda ongelmaa asiasta, joka ei ole ongelma. Laitetaan nyt ukot lumikasojen taakse ja kunhan lumet sulaa pois, siirrytään metsään ensin lähelle ja pikkuhiljaa kauemmas. 

Mun täytyy ehkä nyt kotona vahvistaa ihan pelkkää purkilla maahanmenoa samaan tapaan kuin esimerkiksi tarkkuusetsinnässä. Sehän ei ole myöskään tajunnut ollenkaan sitä, että purkki on jalan alla ja sinne hakeudutaan. Ollaan nyt enemmän tai vähemmän koko syksy tehty tuota ja ei se oikein johda mihinkään. Sinnikkäästi vaan hakeutuu naaman luokse. Tämäkin on asia, jonka kanssa voisin tietysti hakata päätä seinään vielä seuraavan vuoden, mutta en tiedä sitten, johtaako se kuitenkaan mihinkään. Ehkä mä nyt panostan tohon maahanmenoon ja ohjeistan, että maalimiehet pitää purkkia käden mitan päässä itsestä. Myöhemmin, kun opetellaan palkattomuutta, purkki menee piiloon ja käsi pysyy aluksi vielä paikallaan. Maassa käden mitan päässä ollessaan Kiki kuitenkin ehkä toivottavasti pysyy paikallaan eikä ala pussailemaan ihmisiä. 

Kovasti ollaan muuten laiskoteltu.