Vesipelastusta, eiku sadehakua, eiku...
Hrrrr! Voisiko joku nyt kertoa mulle, miksi omistan hienon sadeasun, jos onnistun kaikessa kiireessä ja hosumisessa jättämään sen kotiin, koska ulkonahan on mikä loistavin ilma. Ole siinä sitten kaksi tuntia kaatosateessa rämpimässä metsässä. Hrrrr!
Pikkumies oli, no ihan peruspätevä. Neljä ukkoa, eka pelkkä lähetys, toinen ja kolmas ääniavulla ja vika lähetys.
Ensimmäinen oli aika lähellä, noin 20 metriä. Meni hyvin eteenpäin, kiersi ison pusikon, herra stadilaishienohelma. Toinen oli aika huono. Ukko oli 50 metrissä. Ensin ei kuullut huutoa, sitten lähti vinoon ja kaarsi oikealle, tuli takaisin etsittyään aikansa. Lähetin uudelleen, sama juttu. Lähti kyllä kauheella innolla, mutta ei löytänyt. Kolmannella menin lähemmäs, sitten lopulta löysi. Maasto saattoi olla turhan viidakkoa sille, mene ja tiedä. Se ei vaan rohjennut mennä tarpeeksi syvälle, se oli kuitenkin mennyt aika läheltä maalimiestä...
Kolmas oli parempi, tosin maalimies oli aika lähellä, joku 20-30 metriä ehkä. Meni suoraan ja hirveetä vauhtia :) Neljäs oli ihan hieno myös, löysi ekalla lähettämällä. Tosin taas kaarsi hieman oikealta ja palasi aluetta takaisinpäin saatuaan hajun.
Kun treenien jälkeen menin kauppaan, ihmettelin, kun ihmiset tuijotti hieman kummistuneena. Kotona sitten peilistä huomasin, että naama on ihan täynnä multaa ja sammaleen palasia. Takkikin oli aivan kasvillisuuden peitossa, lisäksi olin ihoon asti märkä ja viluinen. Siinä siten kaivele jotain S-boonuskortteja kohmeisin sormin... Enkä tietenkään tajunnut riisua likaista, haisevaa, kuolaista treeniliiviäkään. Myyjä varmaan ajatteli, että mikähän säälittävä spurgu tossakin menee. Ikinä ei pitäisi muuten nälkäisenä mennä kauppaan. Erehdyin ostamaan luomuleipää. Aivan oikein, LUOMUleipää, minä! Takana ei tosin ole sen enempää etiikkaa kuin hiilijalanjälkiäkään. Se oli alennuksessa ja näytti niin kovin houkuttelevalta. Se siitä.
Pikkumies oli, no ihan peruspätevä. Neljä ukkoa, eka pelkkä lähetys, toinen ja kolmas ääniavulla ja vika lähetys.
Ensimmäinen oli aika lähellä, noin 20 metriä. Meni hyvin eteenpäin, kiersi ison pusikon, herra stadilaishienohelma. Toinen oli aika huono. Ukko oli 50 metrissä. Ensin ei kuullut huutoa, sitten lähti vinoon ja kaarsi oikealle, tuli takaisin etsittyään aikansa. Lähetin uudelleen, sama juttu. Lähti kyllä kauheella innolla, mutta ei löytänyt. Kolmannella menin lähemmäs, sitten lopulta löysi. Maasto saattoi olla turhan viidakkoa sille, mene ja tiedä. Se ei vaan rohjennut mennä tarpeeksi syvälle, se oli kuitenkin mennyt aika läheltä maalimiestä...
Kolmas oli parempi, tosin maalimies oli aika lähellä, joku 20-30 metriä ehkä. Meni suoraan ja hirveetä vauhtia :) Neljäs oli ihan hieno myös, löysi ekalla lähettämällä. Tosin taas kaarsi hieman oikealta ja palasi aluetta takaisinpäin saatuaan hajun.
Kun treenien jälkeen menin kauppaan, ihmettelin, kun ihmiset tuijotti hieman kummistuneena. Kotona sitten peilistä huomasin, että naama on ihan täynnä multaa ja sammaleen palasia. Takkikin oli aivan kasvillisuuden peitossa, lisäksi olin ihoon asti märkä ja viluinen. Siinä siten kaivele jotain S-boonuskortteja kohmeisin sormin... Enkä tietenkään tajunnut riisua likaista, haisevaa, kuolaista treeniliiviäkään. Myyjä varmaan ajatteli, että mikähän säälittävä spurgu tossakin menee. Ikinä ei pitäisi muuten nälkäisenä mennä kauppaan. Erehdyin ostamaan luomuleipää. Aivan oikein, LUOMUleipää, minä! Takana ei tosin ole sen enempää etiikkaa kuin hiilijalanjälkiäkään. Se oli alennuksessa ja näytti niin kovin houkuttelevalta. Se siitä.
Kommentit
Lähetä kommentti