Lisää agivideoita ja rimantiputusongelman märehtimistä

Helsinki öö, joskus. Aika sujuvaa menoa, ainakin putkiin Zero osaa irrota... Tässä näkyy selvästi, että koiruus toimii tosi hyvin, kun ohjaan edeltä. Käännös ennen keppejä toooosi epämääränen, mitähän oikeen yritin tossa?? Muurilla kans tuijottaa mua kauheesti ja hyppää tosi huonosti, kun mä ite jään vähänkin taakse. Yks hyppy jää välistä, kun en ohjannu. Valssi siin putken jälkeen on ihan nätti, kun kerrankin muistan liikkua samalla. Lopussa taisin vähän jäädä haaveliee, kun tosiaan siihen muurille olisin voinu päästä vikkelämminkin...

Jotenkin mä näytän tosi paljon päättäväisemmältä kuin aikaisemmilla radoilla ja alku näyttää aika nätiltä. Tosin putken jälkeen hyppyjen kaaret jää toosi isoiksi, en uskalla ottaa kiinni koirasta kunnolla, siinä pelossa et rimat tippuu. Keinulta karkas ilman lupaa, mur.

Tässä näette, miten ei kuulu ohjata. Mikähän kauhee hinku mulla on leikkiä helikopteria? Kädet vaan heiluu, kun mikäkin tuulimylly, mutta ohjaus unohtuu täysin. Tässä kans näkee meidän rimantiputusongelman tyypillisimmin. Tosi monet radat oli just tällaisia, 20 esteen radalla saatto helposti tippua 4-5 rimaa. Tässä näkyy aika selkeesti, et vika on mussa, vaikka ite on usein laittanut sen koiran piikkiin. Zero vaan on tosi herkkä mun ohjaukselle.

Joskus myöhemmin mä rupesin tekee treenejä kädet taskuissa, itelle se toimi, mut Zero häiriintyi siitäkin, koska sen mielestä mä olin koko ajan tempomassa palloa taskusta, joten ei tietenkään voi keskittyä liikkumiseen samalla... Ja tiedoksi siis, et mä en enää alkeistreenien jälkeen voinut pitää taskussa palloo, koska se aina tuijotti mua. Olin tän asian suhteen aika johdonmukainen, joko jätin pallon johonkin tai annoin kaverille. Silti Zero aina kuvitteli pallon mun taskuun. On se bc vaan niin viisas eläin :P

Näin jälkiviisaana ja videoita tutkineena voin varmaan sanoa, et rimantiputus johtui aika pitkälti mun ohjauksesta. Mielenkiintoinen kysymys onkin nyt, et johtuiko Zeron jumitus tästä, eikä niin kuin aina kuvittelin, et selkä oli jumissa ja sen takia tiputti. Jospa asia olikin niin, et mä ohjasin päin peppua, Zero tuijotti mua ja hyppäs samalla pää ylhäällä ja jalat masun alla. Ei tarvi olla anatomian professori, jotta tajuaa, että tuossahan koira käyttää nimenomaan pinnallisia selkälihaksiaan. Koska se aina hyppäs näin, se ei kunnolla oppinut käyttämään pieniä, syviä lihaksia. Mä aina kuvittelin, et syystä x sen syvät lihakset ei oo kehittynyt kunnolla, mikä ajoi koiran käyttämään pinnallisia ja sen johdosta hyppytekniikka paheni.

Vielä mielenkiintoisempi kysymys kuuluukin nyt, et voisko treenin aloittamista kenties sittenkin harkita uudelleen. Zeron radanlukutaito ei ole parhaimmasta päästä, koska me hinkattiin sen kanssa tosi paljon mutkikkaita vääntöjä ja suorat, helpot jutut jäi vähemmälle. Jospa keskittyisin ihan alkeisopetukseen, et otan paljon helppoja, hyvin eteneviä ratoja, ja vastaavasti itse keskityn täysillä ohjaamiseen, voisiko tuo jumituskin loppua? Lisäksi mulla ei enää ole agilityn suhteen minkäänlaisia tavoitteita, joten voi edetä rauhassa ja kiirehtimättä. Kokeisiin mentäis pitämään vain hauskaa ja katsomaan, mitä tapahtuu. Enää ei myöskään treenata valmennusryhmässä, joka loi omat paineensa koko treenaamiseen ja kisaamiseen.

Vähentäisin rutkasti treenimäärää, ennen saatoin treenata joka toinen päivä kunnon treenin, luulen et tuokin oli aika lailla liikaa. Muita harrastuksia ei juurikaan ollut. Ensin aion kuitenkin huolehtia kuntoutuksesta. Zero on nyt ontunut nelisen viikkoa ja koko sen ajan se on tehnyt pääsääntöisesti lyhyitä hihnalenkkejä. Ei liene epäselvää, että koiruudella ei ole enää lihaksia tallella... Tän kesän voisin keskittyä lihaskuntoon ja -huoltoon. Ohjelmaan kuuluu uintia, jumppaa, hierontaa, juoksua ja pyöräilyä. Myös hyppytekniikkatreeniä vois tehdä, vaikken oo ihan varma, toimiiko se oikeesti. Mulla on hieman ristiriitaisia fiiliksiä sen suhteen :P

Unohtamatta sitä faktaa että koira täyttää kesällä viisi. Vaikka saisin sen agilityn kisakuntoon, sillä ei muutenkaan olisi montaa aktiivista kisavuotta jäljellä. Surullista. Enemmin tai myöhemmin on kuitenkin talossa pienenpieni Virus, jonka kanssa aloitan alusta kaiken ja kiinnitän alusta saakka huomiota etenemiseen ja radan lukemiseen. Viruksesta tulee mestari! :)

Täs on lopuksi vielä yksi harvoista onnistuneista treenipätkistä Timo Rannikon treeneistä. Noin kymmenen yrityksen jälkeen saatiin aikaseks tää. Voi apua, millaista menoa välillä. Ihan käy sääliksi Timoa, miten se kesti mua?? Hävettää katellakin noita videoita :DD