Pikakuulumiset...
Heippapäivää!
Zerppapienieläin ei oo ontunut pariin päivään, tai ainakaan en oo huomannut mitään. Toisaalta voi tietty olla, että olen vaan tullut sokeaksi kaikelle, en oikeasti oo enää varma, mikä on normaalia ja mikä ei. Enkä viitsi tipahtaa ennen ku nuolasen eiku nuolasta ennen ku tipahtaa, koska Zerppasella on edelleen kipulääkekuuri meneillään, joten tuo voi tietty aika tehokkaasti peittää alleen kaiken ontumisen. Jännityksellä odotamme mitä tulemaan pitää. Kumpaakin on jäljellä vielä viisi päivää, antibioottia ja kipulääkettä.
Ja nyt ku oon toitottanut asiasta julkisesti täällä blogissa, niin en siis voi kisata ainakaan seuraavat viisi viikkoa. Nyyh. Vaikka en muutenkaan kisaisi, päätin nyt odottaa kuurin loppuun ja sen jälkeen seuraan vielä ainakin pari päivää, ennen kuin aloitan treenaamisen. Jotain pientä namiseuraamista/kaukoja voin tehdä, mutta mm. lelut on bannissa vielä toistaiseksi. Ja oikeasti namitki on lopussa koska ohjaajalla on pieni menninkäinen kukkarossa.
Sitten kun/jos selviää että kolmijalkatripodipotilas ei enää onnu, niin pitää ensin kuntouttaa sen musculukset taas entisiin mittoihin ja kuntoon, kaveri on varmaan jumissa ko puupökkelö onnuttuaan sen kuukauden. Lisäksi sillä on pieni vaatimaton juveniili lihasatrofia maattuaan kotona sen samaisen kuukauden. Ohjelmaan kuuluu siis pitkät metsälenkit, pyöräily (jos helkutti soikoon saan rahdattua sen kaksipyöräisen Vantaalle!!!), juoksu + kaikki muut inhottavat urheilumuodot. Heti kun kelit lämpiää, niin ohjelmassa on lisäksi uintia.
Tämän kaiken jälkeen voin taas tavoitteellisesti alkaa treenata. Epäilen, että ihan aikaisintaan päästään kokeisiin kesäkuun alussa. Sen jälkeen ei niitä kokeita oikein olekaan, koska ei sentään helteellä viitsis tän Samojediturkin kaa mennä kisaamaan. Mutta. Loppuun vielä muutama varoittava kuva siitä, miten käy, jos bc ei saa tarpeeksi tekemistä:
Voiperse piip, kamerasta on akku loppu. Hähää, enpäs laitakaan kuvia. Pentukuumeiset tulkoon ensi kerralla takaisin kanavalle :DD
Zerppapienieläin ei oo ontunut pariin päivään, tai ainakaan en oo huomannut mitään. Toisaalta voi tietty olla, että olen vaan tullut sokeaksi kaikelle, en oikeasti oo enää varma, mikä on normaalia ja mikä ei. Enkä viitsi tipahtaa ennen ku nuolasen eiku nuolasta ennen ku tipahtaa, koska Zerppasella on edelleen kipulääkekuuri meneillään, joten tuo voi tietty aika tehokkaasti peittää alleen kaiken ontumisen. Jännityksellä odotamme mitä tulemaan pitää. Kumpaakin on jäljellä vielä viisi päivää, antibioottia ja kipulääkettä.
Ja nyt ku oon toitottanut asiasta julkisesti täällä blogissa, niin en siis voi kisata ainakaan seuraavat viisi viikkoa. Nyyh. Vaikka en muutenkaan kisaisi, päätin nyt odottaa kuurin loppuun ja sen jälkeen seuraan vielä ainakin pari päivää, ennen kuin aloitan treenaamisen. Jotain pientä namiseuraamista/kaukoja voin tehdä, mutta mm. lelut on bannissa vielä toistaiseksi. Ja oikeasti namitki on lopussa koska ohjaajalla on pieni menninkäinen kukkarossa.
Sitten kun/jos selviää että kolmijalkatripodipotilas ei enää onnu, niin pitää ensin kuntouttaa sen musculukset taas entisiin mittoihin ja kuntoon, kaveri on varmaan jumissa ko puupökkelö onnuttuaan sen kuukauden. Lisäksi sillä on pieni vaatimaton juveniili lihasatrofia maattuaan kotona sen samaisen kuukauden. Ohjelmaan kuuluu siis pitkät metsälenkit, pyöräily (jos helkutti soikoon saan rahdattua sen kaksipyöräisen Vantaalle!!!), juoksu + kaikki muut inhottavat urheilumuodot. Heti kun kelit lämpiää, niin ohjelmassa on lisäksi uintia.
... tai no, uintia ja uintia...
... en oo varma osaaks tää tyyppi ollenkaan uida, kun se vaan pomppii veteen, nousee takaisin ylös ja pomppii uudelleen...
Tämän kaiken jälkeen voin taas tavoitteellisesti alkaa treenata. Epäilen, että ihan aikaisintaan päästään kokeisiin kesäkuun alussa. Sen jälkeen ei niitä kokeita oikein olekaan, koska ei sentään helteellä viitsis tän Samojediturkin kaa mennä kisaamaan. Mutta. Loppuun vielä muutama varoittava kuva siitä, miten käy, jos bc ei saa tarpeeksi tekemistä:
Voi
Kommentit
Lähetä kommentti