Tokokenttien kutsu....
Kauhea hinku päästä treenaamaan! Mä oikein kuulen, kun tokokentät huutavat! Ja meidän hakuryhmä on treenannut jo vaikka kuinka monta kertaa, tahtoo kans!!! Ja nyt kun on niin kiva ilma, niin vois mennä piiiitkälle metsälenkille. Alkaa itelläkin hajoamaan pää, kun ei voi tehdä mitään kivaa. Sehän nyt on mahdoton ajatuksenakin, että yksin lähtisin ulos.
Zerppanen ontuu vieläkin. Musta se on vähentynyt hieman, mutta edelleen selkeästi näkyvää. Luulen, että musta tulee kohta neuroottinen. Kohta en enää näe eroa normaalin ja sairaan liikkeen välillä.
Jotenkin olen silti alkanut vähän epäilemään. Tulehdus ei kehity heti, joten miten Zero oli ekana päivänä ihan kolmijalkainen? Lisäksi desinfioin ne tarkasti aina lenkin jälkeen ja pidin tötsää päässä, kunnes haavat oli mennyt umpeen. Ontuminen parani selkeästi ja alkoi uudelleen, kun olin viskannut lelun sille. Jotenkin tuo ei musta tunnu tyypilliseltä tulehdukselle. Mutta en ole perehtynyt asiaan tarkemmin, joten en tiedä varmasti. Musta tulee tosi hyvä eläinlääkäri, joka ei osaa edes nähdä tulehduksen koirasta.
Eilen tehtiin turhien temppujen opettelu, osa xxx. Yritin eka opettaa lelujen erottamista, mutta Zero ei oikein tajunnut. Sitten sen sijaan vahvistin kupin hakemista, kun sanon et onko nälkä. Sit tiputan sille namin kuppiin. Tää on varmaan ihan älyttömän tärkeä temppu tokokisoissa :P
Ohjattua ajatellen kokeilin vasen ja oikea -erottamista. Laitoin purkin kansia vierekkäin, ja vahvistin vain jos koski vasenta. Mä sanoin sille käskyn, kun aattelin, että se ehkä saattaa muistaa sen tokokentältä. Tämän Zero tajusi heti. Kolme kantta oli vielä hankala, muutaman kerran erehtyi. Loppuvaiheessa tuntui, että keskittyminen herppaantui, rupesi koko ajan tarjoamaan keskimmäistä, joten otin sen pois ja vahvistin lisää kahdella.
Tänään vahvistan oikeaa, sitten voisin kokeilla lelujen tai pallojen kaa, myöhemmin vois kokeilla kapuloilla. Sitten siirtää ne vaan ulos ja vähän pidentää etäisyyttä. Tietty ylipitkiäkään välejä ei saa unohtaa, jotta koira oppisi irtoamaan kunnolla sivulle. Lisäksi voisin tehdä treenejä ilman käsimerkkejä, olisi ihan kätevää, että oppisi kuuntelemaankin hieman mitä sanon, aivan kuten kaukoissakin.
Nyt menen paistamaan lohdutus-Wienerschnitzelit. Lisukkeena mielialankohotus-nuudeleita piriste-sinihomejuuston kera.
Zerppanen ontuu vieläkin. Musta se on vähentynyt hieman, mutta edelleen selkeästi näkyvää. Luulen, että musta tulee kohta neuroottinen. Kohta en enää näe eroa normaalin ja sairaan liikkeen välillä.
Jotenkin olen silti alkanut vähän epäilemään. Tulehdus ei kehity heti, joten miten Zero oli ekana päivänä ihan kolmijalkainen? Lisäksi desinfioin ne tarkasti aina lenkin jälkeen ja pidin tötsää päässä, kunnes haavat oli mennyt umpeen. Ontuminen parani selkeästi ja alkoi uudelleen, kun olin viskannut lelun sille. Jotenkin tuo ei musta tunnu tyypilliseltä tulehdukselle. Mutta en ole perehtynyt asiaan tarkemmin, joten en tiedä varmasti. Musta tulee tosi hyvä eläinlääkäri, joka ei osaa edes nähdä tulehduksen koirasta.
Eilen tehtiin turhien temppujen opettelu, osa xxx. Yritin eka opettaa lelujen erottamista, mutta Zero ei oikein tajunnut. Sitten sen sijaan vahvistin kupin hakemista, kun sanon et onko nälkä. Sit tiputan sille namin kuppiin. Tää on varmaan ihan älyttömän tärkeä temppu tokokisoissa :P
Ohjattua ajatellen kokeilin vasen ja oikea -erottamista. Laitoin purkin kansia vierekkäin, ja vahvistin vain jos koski vasenta. Mä sanoin sille käskyn, kun aattelin, että se ehkä saattaa muistaa sen tokokentältä. Tämän Zero tajusi heti. Kolme kantta oli vielä hankala, muutaman kerran erehtyi. Loppuvaiheessa tuntui, että keskittyminen herppaantui, rupesi koko ajan tarjoamaan keskimmäistä, joten otin sen pois ja vahvistin lisää kahdella.
Tänään vahvistan oikeaa, sitten voisin kokeilla lelujen tai pallojen kaa, myöhemmin vois kokeilla kapuloilla. Sitten siirtää ne vaan ulos ja vähän pidentää etäisyyttä. Tietty ylipitkiäkään välejä ei saa unohtaa, jotta koira oppisi irtoamaan kunnolla sivulle. Lisäksi voisin tehdä treenejä ilman käsimerkkejä, olisi ihan kätevää, että oppisi kuuntelemaankin hieman mitä sanon, aivan kuten kaukoissakin.
Nyt menen paistamaan lohdutus-Wienerschnitzelit. Lisukkeena mielialankohotus-nuudeleita piriste-sinihomejuuston kera.
Kommentit
Lähetä kommentti