Pohdintaa treeni- ja kilpailukaudesta
Tässä viimeisen viikon ajan oon pohtinut sitä, mitä fyssari sanoi viime käynnillä. Että kun harrastaa näin montaa lajia, niin voisi hieman miettiä sellaista, että jakaisi vuoden selkeästi treeni- ja kisakauteen. Lisäksi hän mainitsi ylimenokaudesta, että sellainen olisi ihan hyvä pitää ihan tietoisesti.
Kun harrastin melontaa, niin treenivuosi jaettiin suunnilleen näin:
Peruskuntokausi:
Kesti suunnilleen syys-lokakuusta alkukevääseen. Tarkoituksena on parantaa kestävyyttä ja kehittää lihasvoimaa. Ohjelmaan kuului paljon pitkiä kestävyyslenkkejä, noin kerran viikossa tai joka toinen viikko tehtiin pitkiä lenkkejä sauvakävelemällä tai hiihtäen pari-kolme tuntia. Intervalleilla saatiin tehoa ja vauhtikestävyyttä mukaan treeneihin. Mm. Finlandia-hiihto oli hyvä välitavoite peruskuntokaudelle. Treenaaminen oli hyvin monipuolisia sisältäen kaikkea mahdollista juoksusta uinnin kautta hiihtoon. Voimaharjoittelussa keskityttiin alkukaudesta kestovoiman lisäämiseen eli tehtiin kuntopiiriä. Tämän avulla luotiin pohja varsinaiselle voimaharjoittelulle, jota tehtiin talvella 2-3 kertaa viikossa. Se koostui lähinnä maksimivoimasta eli tehtiin vähän toistoja mahdollisimman suurilla painoilla.
Kilpailuihin valmisteleva kausi:
Mitä lähemmäksi kesää tultiin, sitä enemmän treeneihin tuli tehoa. Treenin kesto lyheni ja treenien määrä laski, mutta vauhtia tuli lisää ja intervallit olivat kova sana. Myös voimaharjoittelussa alettiin tekemään taas enemmän kuntopiiri-tyyppisiä harjoittelua, joissa ei tosin nostettu kestävyyttä vaan pikavoimaa, tavoitteena saada sellaista räjähtävää voimaa. Treeneissä myös keskityttiin yhä enemmän lajinomaiseen harjoitteluun.
Kilpailukausi
Kesti toukokuun puolivälistä elokuun loppuun. Treenimäärä laski selvästi ja harjoittelu oli hyvin lajinomaista. Melonnan lisäksi tehtiin oikeastaan vain juoksua joskus ja kuntosaliharjoittelussa 1-2 kertaa viikossa pikavoimaa. Treeneissä oli tosi kova teho, paljon treenattiin korkeilla sykkeillä, tavoitteena kehittää maksiminopeutta ja hapenottokykyä. Koko treenaaminen suunniteltiin kauden pääkisojen ympärille.
Ylimenokausi
Kilpailukauden päätyttyä pidettiin 2-3 viikkoa täyslepoa. Tarkoituksena oli antaa elimistön palautua täysin ja valmistautua seuraavaan peruskuntokauteen. Ylimenokaudella sai toki tehdä kevyttä liikuntaa, mutta ei mitään varsinaista treeniä. Sekä keho että mieli sai levätä ja aikaa riitti kerrankin muuhunkin elämään.
Koiran kanssa treenatessa kuvio muuttuu hieman. Ensinnäkin pitäisi varmaan päättää, mikä on päälaji, toisekseen sopii miettiä, mitkä lajit on ns. fyysisiä lajeja ja mitkä ei. Treenivuosi näyttää hieman erilaiselta, jos päälajina on vetohiihto kuin vaikkapa agilitykoiralla.
Fyysisiä lajeja näistä Zerpan harrastuksista taitaa olla agility, hiihto, vepe ja viesti. Haku, tottis ja etsintäjutut menee ehkä siihen välimaastoon ja toko sekä jälki ovat sitten niitä ei-niin-fyysisiä lajeja. Näistä fyysisistä lajeista agility on selkeästi päälaji, hiihto ja vepe ovat lähinnä kunnonkohotuslajeja ja viestiä treenailen omaksi huvikseni. Jos siis keskittyisi suunnittelussa agilityyn, niin luulen, että ollaan jo aika lähellä totuutta.
Haaste treenikausien suunnittelulle on lähinnä se, että Zerpan harrastukset keskittyvät täysin eri vuodenajoille - hiihtoa tehdään joulukuusta maaliskuuhun, vepeä toukokuusta syyskuuhun. Agilityn kilpailukausi kestää koko vuoden ympäri, mikä tekee suunnittelun tosi hankalaksi. Viestiäkin voi tehdä käytännössä koko vuoden. Käytännössä oon myös huomannut, että kesällä kunnon kohottaminen - eli peruskunnon parantaminen on jotenkin paljon helpompaa kuin talvella, usein tuntuu että nimenomaan talvella ei tule liikuttua tarpeeksi. Olisi kuitenkin ihan järkevää suunnitella agilityn kisakausi pääkisojen, eli SM-kisojen ja maajoukkuekarsintojen ympärille. Vaikkei Zerppa nyt kolmosissa kisaakaan, niin olisi mielestäni hieman älytöntä silti muuttaa asiaa. Hiihto tietyist sopii aika hyvin peruskuntokauden lajiksi, mutta vepekausi osuu hieman tyhmään aikaan, kun kesällä olisi tarkoitus treenata lajinomaista, eli aksaa. Samoin pk-jutut ja toko sekoittavat tätä hienoa suunnittelua.
En kuitenkaan koe, että muut lajit jotenkin häiritsevät agilityn treenaamista tai kisaamista ja muutenkin olen sitä mieltä, että tällä tasolla sillä ei ehkä ole niin väliä, mihin kohtaan vuodesta se koiran optimikunto keskittyy. Sehän tässä suunnittelussa on koko villakoiran ydin. Halutaan, että urheilijan huippukunnon optimi osuu vuoden pääkisoihin. Agilityssä ei kuitenkaan koiran kunnolla ole tuon taivaallista merkitystä, jos ei ohjaaja osaa ohjata. Nollia ei tule, vaikka koira olisi elämänsä kunnossa, jos ohjaaja unohtaa ohjata radalla. Tai siis totta kai peruskunto pitää olla, jotta se ylipäätään suoriutuu treenistä ja kisoista, mutta tarkoitan, että optimikunnon ajoittumisella ei ole merkitystä tulosten kannalta, jos ohjaaja on huono.
Lisäksi luulen, että jos tähtäimessä oikeasti on se maajoukkue, niin muut lajit karsiutuu aika tehokkaasti myös pois, koska sillä tasolla sitä lajitreeniä pitää olla taas ihan eri määriä, kuin tällaisella harrastelijalla voi olla, eikä kaikkeen vaan voi keskittyä samalla kertaa.
Ylimenokausi on kuitenkin sellainen, jota voisi miettiä ihan oikeasti. Fyssari suositteli, että vaikka ei muuten vuotta jakaisikaan, niin pitäisi ainakin tietoisesti taukoa treenaamisesta. Koiran kanssa tulisi pitää ainakin neljä viikkoa taukoa, mikä kuulostaa hurjalta, mutta käytännössä olen huomannut, että esimerkiksi joulukuussa tulee helposti muutenkin pidettyä tällainen tauko, kun on liukasta ja pimeää ja mälsää ja koulustressiä pukkaa. Tauon aikana voi ja pitääkin totta kai lenkkeillä ja tokoa ja sen sellaista voi hyvin tehdä, mutta ei tee mitään rankkoja juttuja kuten aksaa, hiihtoa tai sen sellaista.
Täytyy jättää tää mietintämyssyyn (ai että mä muuten vihaan tota sanontaa :D ). Olisi ihan hyvä joskus miettiä näitä, varsinkin kun tuntuu, että Zerpallakin on säälittävän huono kunto, ohjaajasta puhumattakaan.
Kun harrastin melontaa, niin treenivuosi jaettiin suunnilleen näin:
Peruskuntokausi:
Kesti suunnilleen syys-lokakuusta alkukevääseen. Tarkoituksena on parantaa kestävyyttä ja kehittää lihasvoimaa. Ohjelmaan kuului paljon pitkiä kestävyyslenkkejä, noin kerran viikossa tai joka toinen viikko tehtiin pitkiä lenkkejä sauvakävelemällä tai hiihtäen pari-kolme tuntia. Intervalleilla saatiin tehoa ja vauhtikestävyyttä mukaan treeneihin. Mm. Finlandia-hiihto oli hyvä välitavoite peruskuntokaudelle. Treenaaminen oli hyvin monipuolisia sisältäen kaikkea mahdollista juoksusta uinnin kautta hiihtoon. Voimaharjoittelussa keskityttiin alkukaudesta kestovoiman lisäämiseen eli tehtiin kuntopiiriä. Tämän avulla luotiin pohja varsinaiselle voimaharjoittelulle, jota tehtiin talvella 2-3 kertaa viikossa. Se koostui lähinnä maksimivoimasta eli tehtiin vähän toistoja mahdollisimman suurilla painoilla.
Kilpailuihin valmisteleva kausi:
Mitä lähemmäksi kesää tultiin, sitä enemmän treeneihin tuli tehoa. Treenin kesto lyheni ja treenien määrä laski, mutta vauhtia tuli lisää ja intervallit olivat kova sana. Myös voimaharjoittelussa alettiin tekemään taas enemmän kuntopiiri-tyyppisiä harjoittelua, joissa ei tosin nostettu kestävyyttä vaan pikavoimaa, tavoitteena saada sellaista räjähtävää voimaa. Treeneissä myös keskityttiin yhä enemmän lajinomaiseen harjoitteluun.
Kilpailukausi
Kesti toukokuun puolivälistä elokuun loppuun. Treenimäärä laski selvästi ja harjoittelu oli hyvin lajinomaista. Melonnan lisäksi tehtiin oikeastaan vain juoksua joskus ja kuntosaliharjoittelussa 1-2 kertaa viikossa pikavoimaa. Treeneissä oli tosi kova teho, paljon treenattiin korkeilla sykkeillä, tavoitteena kehittää maksiminopeutta ja hapenottokykyä. Koko treenaaminen suunniteltiin kauden pääkisojen ympärille.
Ylimenokausi
Kilpailukauden päätyttyä pidettiin 2-3 viikkoa täyslepoa. Tarkoituksena oli antaa elimistön palautua täysin ja valmistautua seuraavaan peruskuntokauteen. Ylimenokaudella sai toki tehdä kevyttä liikuntaa, mutta ei mitään varsinaista treeniä. Sekä keho että mieli sai levätä ja aikaa riitti kerrankin muuhunkin elämään.
Koiran kanssa treenatessa kuvio muuttuu hieman. Ensinnäkin pitäisi varmaan päättää, mikä on päälaji, toisekseen sopii miettiä, mitkä lajit on ns. fyysisiä lajeja ja mitkä ei. Treenivuosi näyttää hieman erilaiselta, jos päälajina on vetohiihto kuin vaikkapa agilitykoiralla.
Fyysisiä lajeja näistä Zerpan harrastuksista taitaa olla agility, hiihto, vepe ja viesti. Haku, tottis ja etsintäjutut menee ehkä siihen välimaastoon ja toko sekä jälki ovat sitten niitä ei-niin-fyysisiä lajeja. Näistä fyysisistä lajeista agility on selkeästi päälaji, hiihto ja vepe ovat lähinnä kunnonkohotuslajeja ja viestiä treenailen omaksi huvikseni. Jos siis keskittyisi suunnittelussa agilityyn, niin luulen, että ollaan jo aika lähellä totuutta.
Haaste treenikausien suunnittelulle on lähinnä se, että Zerpan harrastukset keskittyvät täysin eri vuodenajoille - hiihtoa tehdään joulukuusta maaliskuuhun, vepeä toukokuusta syyskuuhun. Agilityn kilpailukausi kestää koko vuoden ympäri, mikä tekee suunnittelun tosi hankalaksi. Viestiäkin voi tehdä käytännössä koko vuoden. Käytännössä oon myös huomannut, että kesällä kunnon kohottaminen - eli peruskunnon parantaminen on jotenkin paljon helpompaa kuin talvella, usein tuntuu että nimenomaan talvella ei tule liikuttua tarpeeksi. Olisi kuitenkin ihan järkevää suunnitella agilityn kisakausi pääkisojen, eli SM-kisojen ja maajoukkuekarsintojen ympärille. Vaikkei Zerppa nyt kolmosissa kisaakaan, niin olisi mielestäni hieman älytöntä silti muuttaa asiaa. Hiihto tietyist sopii aika hyvin peruskuntokauden lajiksi, mutta vepekausi osuu hieman tyhmään aikaan, kun kesällä olisi tarkoitus treenata lajinomaista, eli aksaa. Samoin pk-jutut ja toko sekoittavat tätä hienoa suunnittelua.
En kuitenkaan koe, että muut lajit jotenkin häiritsevät agilityn treenaamista tai kisaamista ja muutenkin olen sitä mieltä, että tällä tasolla sillä ei ehkä ole niin väliä, mihin kohtaan vuodesta se koiran optimikunto keskittyy. Sehän tässä suunnittelussa on koko villakoiran ydin. Halutaan, että urheilijan huippukunnon optimi osuu vuoden pääkisoihin. Agilityssä ei kuitenkaan koiran kunnolla ole tuon taivaallista merkitystä, jos ei ohjaaja osaa ohjata. Nollia ei tule, vaikka koira olisi elämänsä kunnossa, jos ohjaaja unohtaa ohjata radalla. Tai siis totta kai peruskunto pitää olla, jotta se ylipäätään suoriutuu treenistä ja kisoista, mutta tarkoitan, että optimikunnon ajoittumisella ei ole merkitystä tulosten kannalta, jos ohjaaja on huono.
Lisäksi luulen, että jos tähtäimessä oikeasti on se maajoukkue, niin muut lajit karsiutuu aika tehokkaasti myös pois, koska sillä tasolla sitä lajitreeniä pitää olla taas ihan eri määriä, kuin tällaisella harrastelijalla voi olla, eikä kaikkeen vaan voi keskittyä samalla kertaa.
Ylimenokausi on kuitenkin sellainen, jota voisi miettiä ihan oikeasti. Fyssari suositteli, että vaikka ei muuten vuotta jakaisikaan, niin pitäisi ainakin tietoisesti taukoa treenaamisesta. Koiran kanssa tulisi pitää ainakin neljä viikkoa taukoa, mikä kuulostaa hurjalta, mutta käytännössä olen huomannut, että esimerkiksi joulukuussa tulee helposti muutenkin pidettyä tällainen tauko, kun on liukasta ja pimeää ja mälsää ja koulustressiä pukkaa. Tauon aikana voi ja pitääkin totta kai lenkkeillä ja tokoa ja sen sellaista voi hyvin tehdä, mutta ei tee mitään rankkoja juttuja kuten aksaa, hiihtoa tai sen sellaista.
Täytyy jättää tää mietintämyssyyn (ai että mä muuten vihaan tota sanontaa :D ). Olisi ihan hyvä joskus miettiä näitä, varsinkin kun tuntuu, että Zerpallakin on säälittävän huono kunto, ohjaajasta puhumattakaan.
Kommentit
Lähetä kommentti