Jäljen treenaamista ja pohdintaa

 Lauantaina ihan lyhyt jälki. Menin Tampajan sinne sen tien ihan alussa, jossa on kaadettua metsää. Puolet jäljestä kulki perus metsässä, loput avohakkuualueella ja mukana myös pari ihan sellaista mutaisen metsätraktoritien ylitystä. Keli oli kuiva ja kuuma, oli noin 23°C ja aurinkoista ollut koko päivän. Jäljellä oli pituutta noin 100m, yksi esine päässä, vanheni vain 20min. 

Jana meni polkua pitkin, nosti nätisti ja päättäväisesti takajäljen, seurasi sitä liinanmitan verran, kääntyi kun en lähtenyt seuraamaan, nosti hetken päästä oikean jäljen. Seurasi sitä kivasti siihen asti, että jälki kääntyi jyrkähkösti vasemmalle, veti kovasti oikealle, jossa hetkeä aikaisemmin käveli nainen koiransa kanssa. Tarkisti edestä, oikealta, takaa, joka puolelta, paitsi sieltä vasemmalta. Jouduin lopulta kutsumaan luokse, kun oli kovasti menossa karkuun ja olin hetkeksi päästänyt liinasta irti. En muuten puuttunut tilanteeseen. 

Nosti lopulta jäljen ja lähti ajamaan sitä mielestäni vähän huolimattomasti ja olin varma jossain vaiheessa, että eksyi jäljeltä, koska eteni niin hitaasti ja tarkasti (mitä ei siis normaalisti ikinä ihmisjäljellä tee, jäljestäminen on ihan eri näköistä yleensä). Yhdellä traktorinuranylityksellä näkyi tuoreita peuranjälkiä, joita en talloessa ollut huomannut. Vähän ennen keppiä nosti nenää ja tarkensi tosi nätisti, oli selkeästi huojentunut ja onnellinen löydettyään kepin. 

Muutamia ajatuksia: 

1. Selkeästi tämä taktiikka toimii siinä mielessä, että Kiki saa rauhassa keskittyä jäljestämiseen ja kepit ovat harvinaista herkkua. Normaalisti ajaisi niistä reagoimatta yli, nyt se suorastaan helpottuu, kun vihdoin tulee keppi vastaan. 

2. Nyt olen aina lopettanut treenin keppiin. Toivottavasti tässä ei käy niin, että se yhdistää kepin huvin loppumiseen ja keksii jossain vaiheessa, että jäljestämistä pitäisi yrittää jatkaa kepin yli. 

3. Jäljen loppuminen keppiin toisaalta ehkä auttaa siihen, että ei ole hinku eikä kiire minnekään kepin jälkeen. Jos se tietää, et jälki loppuu siihen, niin ehkä se sit tosiaan malttaakin pysähtyä. Kuka tietää, mitä pienen bordercollien päässä liikkuu. Nythän se ei ole vielä kertaakaan ajanut sen ainoan kepin yli vaan joka kerta nostanut sen iloisesti ja tarkentanut siitä jo kaukaa ja ollut silminnähden iloinen kepin löytyessä. 

4. Auttaako tämä siihen, että Kiki on ennenkin helposti ajanut ekoista kepeistä ohi? Nythän sille annetaan ihan luvan kanssa mahdollisuus jäljestää häiriintymättä ja keskeytyksettä ensin se 100 - 150 metriä ennen tyhmiä keskeytyksiä. Toivottavasti tässä ei käy niin, että jatkossa se ei reagoi keppeihin enää senkään verta, mitä aikaisemmin. Ykkösluokassa laskin, että kepit tulevat keskimäärin 80m välein ja etsintäkokeessa 75m välein, jos ne menisivät tasaisesti. 

5. Kunnon palkka on kans harvinaista herkkua. Nyt se saa ensin leikkiä ja jyystää keppiä, sit me vaihdetaan keppi leluun ja riehutaan sillä, sit lopuksi annan sille viel kissanruokaa purkista. Siihen se rauhoittuu sopivasti ja sit voidaan ottaa liina pois ja kävellä pois metsästä. 

6. Useita minijälkiä. Jotta tosiaan ei ihan joka kerta käy niin, että kepin löytyminen tarkoittaa treenin loppumiseen, niin mähän voisin vetäistä vaikka 2-3 sadan metrin jälkeä, palkata välillä ja päästää koira hetkeksi hengähtämään, juottaa se rauhassa ja sit siirtyä seuraavalle minijäljelle. Sit ehkä myös saisi vähän sitä jäljen kestoa rakennettua. 

7. Janaa pitäisi kouluttaa jotenkin ajatuksella, mä oon nyt vaan lähettänyt sen herran haltuun ensin lyhyeltä matkalta ja sit pidemmältä. Pitäis olla joku ajatus ja esim. namipurkki jäljellä heti janan jälkeen. Tekemällä useamman lyhyen jäljen saisi tietysti näitä janatreenejäkin enemmän. Ykkösluokassahan jana ei ole kuin 30 metriä pitkin ja etsintäkokeessa peräti 20 metriä. 

Mä varmaan nyt jatkan tätä kokeilua, et on vain lyhyehkö jälki ja sen jälkeen yksi ainoa keppi. Jossain vaiheessa voisin kokeilla niin, että tekisin tosiaan pari jälkeä ja jos se toimii hyvin, kokeiltais vaikka kolmeakin erillistä minijälkeä. Sit voisi tietysti lyhentää niitä minijälkiä niin, että ne olisivat vaikka 50 - 80 metriä pitkiä ja niitä olisi sit useita erillisiä. Musta se peltojälkikouluttaja oli täysin oikeassa, kun sanoi, että metsäjälki-ihmiset ovat niin hirveän kaavamaisia ja treenaavat usein orjallisen kaavamaisesti kerrasta toiseen. Pitäisi enemmän vaihdella treenejä ja keksiä uusia jekkuja ja rikkoa vanhoja kaavoja. 

Onnellinen Kiki sai läjän uusia leluja!