Erikoisjäljen FH1 säännöt

Jaha, edellinen postaus ma 1.8. Voihannenä. Miten se nyt menikään et lupaan ryhdistäytyä ja niin edelleen? Noh, täältä ytimekäs tiivistelmä menneen viikon treenihistoriasta:

Tiistai:

Hakutreenit kouluporukalla. Ukot samalla lailla kuin viimeksi, noin 10 metrissä, (se 5m oli vähän alakanttiin arvioitu). Otettiin vaihtelun vuoksi viisi ukkoa. Tällä kertaa ongelmana oli taas, mikäpä muu kuin silmät. Ongelma oli varmaan vähän huono pressu, joka oikein loisti sieltä maastosta, enkä tajunnut sanoa maalimiehelle, että menee ihan litteeksi maata vasten. No, oma moka, ensi kerralla pitää muistaa ja koittaa antaa kaikille ne verkot, jospa ne ei näkyis niin kauas... Toinen puoli oli ihan ok.
Lopuksi otettiin vielä rullantuonteja. Ekaa kertaa päätin kokeilla kiintorullaa. Eka ukko oli irtorulla, loput kolme oli kiinto. Eka se oli vähän ihmeissään, et mikä tää on, kun maalimies näytti kädellä kaulassa roikkuvaa rullaa, mutta tokalla kerralla se otti sen jo aika reippaasti suuhun, vaikkei itse älynnytkään vielä ottaa sitä. Vikalla se innostui jopa leikkimään rullalla, ei hyvä asia, mutta sentään se tajusi että tuo kaulassa roikkuva vekotin on muutakin kuin koriste :)
Lopuksi otettiin vielä paukkuja. Neljä paukkua jotain 3 sek välillä. Meni tosi huonosti, Zero vinkuin ja vonkui eikä meinannut palautua millään. Vilkuili jatkuvasti ympärilleen ja säpsähti pikku rasahduksistakin. Ennen paukkuja leikin lelulla, mutta mielenkiinto lopahti samantien, kun kuului pam. Pidin vaan kiinni itse aika coolina, jolloin Zero tosiaan alkoi huutaa ja vonkua... Paukkujen loputtua kierrätin puuta, koko ajan vinkui ja huusi, joka kerta kun kierrätin. Lelukaan ei lohduttanut, vähän leikki, mutta kun uudestaan lähetin kiertämään, niin oli edelleen tosi levoton... Ei hyvä ollenkaan. Tuntuu, että se reagoi joka kerta vaan enemmän...

Keskiviikko:

Muistaakseni otin tokoa, huomaa, että blogii pitäis päivittää useemmin, eihän tästä mitään tuu, kun ei muista mistään mitään....
Eikuhei, nyt muistanki. Se saatto tosin olla maanantaiki. Olin amiksen asfaltoidulla takaparkkiksella. Pikku-ukko ei tosin loistanut tänään. Ruudun paikkaa se ei osannut yhtään hakea, tarjosi tötsää toisen jälkeen, toki yritin naksutella siinä, kun se liikkuu kohti oikeaa paikkaa, mutta ei se tajunnut yhtään pointtia. Tämän treenin lopputulos oli taas plusmiinus nolla, eli yhtään mitään ei olla opittu tältä kerralta. Nyt piru vie täytyy ottaa ne nauhat käyttöön, jos nämä ei vieläkään auta, täytyy pohtia muuta keinoa. Ohjatussa myös Zero oli vähän ulapalla, vähän meinasi sekoittaa, kerrankin meni päättäväisesti vasuriin, vaikka näytin käsimerkin kaa oikealle. Pitäsköhän ne pallot vaan viedä aina molemmille puolille uusiksi? Nyt kun vein vaan sen yhden, joka haettiin edelliskerralla, niin se oli aina menossa sinne samalle pallolle uudestaan. Eli tääkään ei mennyt ihan putkeen. Luoksetulon maahanmeno oli hankala. Otin pari puunkiertoo, ihan ok, vaikkei koiruus täyttä vauhtia saavuttanutkaan. Sitten pari suoraa luoksetuloo, tässä vaiheessa siirryin nurmikolle ihan eläinsuojelullisista syistä ;) Pysäytin pitkältä matkalta, eikä toiminut kyllä yhtään, parikin kertaa vaan jatkoi tulemista, ei edes hidastanut. Syynä saattoi tosin olla lelu, joka mulla oli mukana aika selkeästi selän takana. Lopulta sain toimimaan, mutta lahopää ei tietenkään enää muista miten... :( Seuraamista otin vielä, perusasentoja. Ihan ok kait...

Torstai:

Tässsä vaiheessa luvassa on tulossa kunnon vuodatus, joten suosittelen kärsimättömiä siirtymään suoraan perjantain kohdalle...
Nää treenit meni niin päin gluteuksia, että ei mitään rajaa. Meni niin pieleen, kuin vain mennä voi, ja syytän tästä pitkälti treeniporukkaa. Tää voi kuulostaa epäreilulta ja vähän ehkä toivon, ettei kukaan niistä lue tätä, mutta en vaan voi olla huomauttamatta. Mä siis olin treenannut saman porukan kaa viime torstai niitä 5 metrin ukkoja ja ne tiesi systeemin. Sanoin selkeesti, että otetaan sama kuin viimeksi, mutta ihan hivenen kauemmaksi, jotain 7 m tällä kertaa. Lisäsin vielä, et haluun sit ehdottomasti tietää, missä ne on ja lähetän ne ihan suoraan, eli siis ilman mitään käännöksiä yms. Mietin hetken pitäskö kattoo ite piilot, mutta he vakuuttivat, että osaa kattoo ne valmiiksi ja porukkaakin oli niin paljon, että voivat kattoo mihin muut menee... Aattelin, että ei voi olla kovin haastavaa...
     Ekan ukon kohdalla kannustin Zeroo ottaa hajun ja lähetin suoraan käskettyyn suuntaan. Noin 10 metrin päässä se käänty vasuriin, varmaan nappas jäljen jostain. Lähetin uudelleen ja taas meni sinne. Lähdin eteenpäin siihen kohtaan mistä se kääntyi ja lähetin uudelleen kysyttyäni ensin, missä ihmeessä se maalimies on. Ihan sen kyseisen kummun takana kuulemma. Ok. Zero irtosi vähän matkaa, mutta ei selkeesti saanut mitään hajuu, eikä ukkoo ollut lähimaillakaan. Siinä vaiheessa tajusin, että ukko ei todellakaan ole suoraan siinä 7 metrin päässä, kuten olin sanonut. Lähetettyäni vielä muutaman kerran tajusin, että maalimies oli noin 10-15 metriä vasemmalla sivussa! Siinä vaiheessa mulla alkoi kiehua, menin ihan lähelle ja lähetin suoraan aluetta eteenpäin. Zero oli siinä vaiheessa menettänyt kiinnostuksen ja luottamuksen, lopulta kuitenkin löysi sen ja sai palkan. Tivattuani mistä on kysymys sain vastauksen: " no, me aateltiin et sille vois opettaa vähän piston mallia." Siis *kirosana* mitä *kirosanaa*?! Kuka *kirosana* tätä koiraa oikein kouluttaa?!?? En jaksanut alkaa tapella asiasta joten olin vaan hiljaa. Nössö. Tosin he taisivat huomata, että en oikein ollut mielissäni asiasta.
     Tokan ukon kohdalla kysyin heti, että kuinka kaukana se ukko on, joten menin muutaman askeleen lähemmäs lähettämään. Aivan liian kaukan se oli kuitenkin edelleen, eikä Zero löytänyt sitä vaikka kuinka monta kertaa lähetin. Tässä vaiheessa meinasi itku tulla. Näinkö nyt sitten pilaan koiran? Lähettämällä kerta toisensa jälkeen vaikka tiedänkin, ettei tuu toimimaan? Koiralle ei tasan tarkkaan jää tästä treenistä muuta mieleen kuin epäonnistuneet suoritukset... Löysi kuitenkin vähän nopeammin kuin ekalla kerralla...
     Kolmas oli aivan täydellinen katastrofi. Zero ei meinannut irrota, meni muutaman metrin päähän, kääntyi taaksepäin. Kun kutsuin takaisin, se teki saman uudelleen, menin lähemmäs lähettää, eikä se meinannut enää irrota ollenkaan. Lähetyskään ei meinannut onnistua, koska Zero ei katsellut yhtään käden suuntaan, vaan haisteli ihan omiaan, katseli pilviä taivaalla ja oli ihan että paskat, painu itse tuonne metsään... Menin lähemmäs ja lähemmäs, eikä mulla ollut mitään visiota missä maalimies oli, treeniporukatki oli vaan että tuolla suoraan, tonne kun lähetät niin pitäs löytyä. Joo pitäs ja pitäs. Noin miljoonannella yrityksellä oltiin muutaman metrin päässä ukosta ja johan löyty, mut Zerosta huomas selkeesti, et se ei yhtään tajunnut mitä oltiin tekemässä. Oon nähny tämän ennenki, se alkaa näyttää apaattiselta ja kiinnostus lopahtaa täysin.
     Porukka oli ihan yksimielinen asiasta: Zerolla on vakava motivaationpuute, ei minkäännäköistä maalimiesmotivaatiota. Väitin vastaan ja sanoin, et ei siltä puutu motivaatiota työskennellä, se ei tiedä mitä pitäis tehdä. Ei se irtoa noin pitkälle, ei oo ikinä irronnut. Porukka oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä se tietää mitä tehdä, sitä ei vaan kiinnosta ja näyttää mulle keskaria. Ihan näin meidän kesken, minäkin olisin tuollaisessa tilanteessa näyttänyt keskaria kenelle tahansa, jos mulle tehdään 100x liian vaikea treeni...
     Oli pakko mennä pitkälle metsälenkille treenin jälkeen, kun olin niin vihainen ja pettynyt. Luulisi, että kokeneet ohjaajat tajuavat, että on aivan ensisijaisen tärkeää, että maalimiehet tekevät juuri niin kuin koiran ohjaaja käskee, ja koiran koulutuksesta vastaa vain ja ainoastaan koiran ohjaaja, jos ei olla varmoja, mitä tehdään, niin kysytään vaikka sata kertaa, ikinä koskaan missään tapauksessa ei vedetä omia johtopäätöksiä tai vielä pahemmin, päätetään opettaa omin päin koiralle asioita. Tavallaan ehkä oma moka, kun en viitsinyt katsoa piiloja valmiiksi, mutta kuvittelin, että 7metrin lähipiilot ei voi olla kovin haastava tapaus. Ainakin tyhmemmänkin pitäisi tajuta, että 7m ja 30 m ei ole ihan sama asia, eikä myöskään suora pisto ja laatikko oo ihan samoja asioita myöskään.
     Lopuksi otin yhden näkölähdön ihan motivaationkohotukseksi, ja innokkaasti Zero lähti sen perään, edes joku yritys pelastaa mikä pelastettavissa on... En tiedä uskallanko enää treenata tässä porukassa, pelkään, että tätä vauhtia uramme loppuu ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Mulle suositeltiin näkölähtöjä ja haamuja, vaikka tiedänkin, ettei se tule toimimaan. Melkein tekisi mieli kokeilla, jos nyt tosiaan Zeron motivaatio on tämän jälkeen mennyt pohjamutiin. Mutta haamuilla se ei ikinä tule oppimaan nenän käyttöä, se on saletti. Ohjaajamme mukaan se ei haittaa, se vaan löytää maalimiehet vähän huonommin. En viitsi kommentoida tähän enempää, sanonpa vaan sen verran, että jos me ikinä päästään kisoihin asti, niin mulla kyllä olisi vähän tavoitteena löytää kaikki ukot sieltä metsästä. Aika huonot lähtökohdat, jos mennään jo kokeisiin asenteella, että ei se kuitenkaan löydä kaikkii, kun sille ei ole ikinä opetettu nenän käyttöä... ;(

Perjantaina:

Taas hakumetsässä, tällä kerralla tosin kunnon porukan kanssa. Olimme E:n ja T:n kanssa Korsossa aika aukeassa maastossa. Eilinen oli ihan kaameaa, hyvä ettei viidakkoveistä tarvinnut päästäkseen eteenpäin. Tästä aukeasta tykkäsin enemmän, näki selvästi mitä se koiruus siellä puuhaa ja irtoaminenkin on helpompaa. Tänään meni ihan hyvin ja pelkoni motivaationmenetyksestä osoittautuivat turhiksi. Zero ampui täysillä maalimiehille ja löysi tosi nätisti. Tosin, ekalla kerralla se sinkosi tosi paljon yli, nenä ei ollut kunnolla auki ja se sinkosi pitkälti yli 30 metrin päähän. Eli irtoamisenkaan kanssa ei varsinaista ongelmaa ole, voi siis ihan rauhassa laittaa ensi kerralla kauemmaksi. Toka ukko meni ihan hyvin, vähän meni ohi, mutta tosi nätisti sai hajun  jo aika pitkänkin etäisyyden päästä ja kääntyi takaisin. Kolmas oli ihan hieno, vaikka vieläkin meinasi mennä ohi. Ihan ei vielä ole nenä auki pikkumiehellä...
Otettiin vielä ilmaisutkin toisella kierroksella. Taisin ottaa kolme ukkoa, aika samalla etäisyydellä kuin aina, eli jotain 10 metriä näköisällä. Otin kaikki kiintorullalla. Ei tajunnut ottaa itse ja ekalla oli vähän ihmeissään, mitä se maalimies huitoo sen kaulaa, tarjosi maahanmenoa ja yritti possuilla. Se myös leikki hetken rullalla ja pudotti matkan varrella, joten jouduin lähettää uudelleen. Tokalla se meni niin kauas, ettei E yltänyt näyttämään sille, pohdin, josko se yrittäisi itse tarjota jotain, mutta se tulikin takaisin, joten lähetin uudelleen, E näytti sille rullan kaulasta, se tajusi äkkiä ja tuli takaisin (kutsusta). Kolmas oli ihan siisti. Luulen, että se pian alkaa tarjoamaan itse rullaa, tuskin tästä vielä tarvitsee olla huolissaan. Enemmän mietin tuota tuomista. Pitää nyt vähitellen luopua tuosta kutsusta ja yrittää saada Z tarjoamaan itse sitä. Siitä ei saa tulla tapaa, nytkin se tokan ukon kohdalla vilkuili mua rulla suussa, että joko kutsut. Näyttö on tosi hieno, Zero ampuu ihan täysii takaisin maalimiehelle, joilla oli tällä kertaa lelut, koska olin unohtanut ostaa lihapullia kaupasta.

Lauantai:

Tokoa kotikentällä M:n ja kelpiensä kanssa. Mahtavaa saada seuraa ja häiriötä! Erityisen ylpeä olen paikallamakuusta, siitä lisää alempana.
Ruutuun olin vihdoin saanut aikaiseksi ottaa mukaan nauhat. Edelleen Zero tarjosi tötsiä ja seilasi niiden välillä edestakaisin, aika sama kuin viimeksikin, vaikka aavistuksen nauhat ehkä auttoivat sitä pysymään itse ruudussa. Hmm, en tiedä, tekisi mieli kokeilla kosketusalustaa muutaman treenin ja häivyttää se mahdollisimman nopeasti pois. Toimiskohan? Oikotietä onneen ei tietenkään ole, mutta mielestäni on vähän turhaa jankata tätä samaa treenistä toiseen edistymättä käytännössä yhtään. Nytkin Zero aina fiksoituu tötsiä kohti, vaikka naksautankin aina oikeasta paikasta, niin se on liikkumassa kohti toista tötsää, epäilen, että se nyt palkkautuu periaatteessa siitä, että se seilaa edestakaisin, eikä ymmärrä että poitti olisi juuri se paikka sieltä välistä...
Ohjattu meni vähän paremmin kuin viimeksi, vaikka kerran se meinasi ottaa väärän pallon. Veikkaan, että saattaa auttaa, että sijoitan pallot joka kerta uusiksi ja lisää treeniä vaan. Siirsin ne nyt askeleen verran taaksepäin ja ajattelin nyt aika vauhdilla siirtää ne taaksepäin...
Noudossa treenasin lyhyttä palautusta. Edelleen oli aika hidas, vähän pidemmältä matkalta oli tosi nätti, lyhyeltä on edelleen sellaista kopotikopoti-meininkiä. Luulen, että jos jatkan treenaamista samalla tavalla kuin luoksetulossa, niin tämäkin saadaan onnistumaan. Välillä pitäisi tietysti harjoitella myös pidempää palatusta...
Paikallamakuuta otettiin ihan vain kahdestaan. M otti lyhyemmän paikallaolon ja palkkasi koiransa pallolla. Pysyttelin itse varmuuden vuoksi näköisällä aika lyhyen matkan päässä. Zero oli aika skarppina ja uskoi heti, kun vähän huomautin sen vilkuilemisesta. Pallon perään se jäi katselemaan, mutta skarppasi tosi hienosti, kun huomautin. Ei pienintäkään yritystä nousta tai jotain, tosi hienoa! Ensi kerralla aion tehdä vieläkin vaativamman treenin, menen piiloon ja pistän M:n heittelemään pallon sen vierestä ja edestä. Koira itse voisi olla vielä turhan hankalaa, pallo riittänee tässä vaiheessa...
Avo-hyppyä otin vielä lopuksi. Ongelmana oli vino hyppy. Joka kerta se asettui istumaan oikealle niin vinoon, että se ei enää hypännyt takaisin päin. Jotain tähänkin pitäisi keksiä, jos meinaa TK2:n saada. Lopuksi vielä heittelin palloa hypyn yli, palautus ei vaan meinannut sujua, kun Zero kätevästi kiersi esteen. Ei hyvä. Treenattava lisää. Täytyy varmaan vähentää kulmaa ja vähitellen siirtyä enemmän ja enemmän. Eiköhän tämäkin saada onnistumaan...

Sunnuntai:

Päätin vihdoin elvyttää jäljenkin viime syksyn jäljiltä. Viime vuonna joskus syyskuussa otettiin ihan muutama treeni makkarajälkeä, alle viisi kertaa kuitenkin. Nyt keväällä ajattelin olla sekoittamatta hakua ja jälkeä keskenään, koska hakumetsällä on juuri ongelma tuo jäljestäminen. Tein nyt aika lyhyen jäljen, en osaa arvioida oikein pituutta, vajaa 50 m ehkä... Maasto oli aukeaa metsää, pohjakasvillisuutta ei ollut oikeastaan ollenkaan. Ajattelin treenata nyt aluksi mahdollisimman vähällä kasvillisuudella, jotta tämä kaahaaja oppisi oikeasti haistelemaan maasta jokaikisen askeleen eikä opi etenemään jotain hajutunnelia pitkin pikajunan vauhdilla. Syksyllä se nimittäin oli vähän probleema, että Zerolla oli hirveä kiire eikä olisi malttanut jäädä haistelemaan tarkasti kaikkia askeleita.
Alku oli vähän hankala, söi yhden namin ja oli että mitä nyt. Kannustin sitä eteenpäin ja vähän näytin maata. Se rynni kauheeta vauhtia eteenpäin ja yritti syödä noin joka kolmannen nakin. Päätin, että tämä ei nyt oikein toimi ja otin sitä ihan läheltä valjaita kiinni. Astelin sen vieressä ja hidastin sitä juuri sen verran, että se nappaisee joka namin joka askeleesta. Vähitellen alkoi sujua, aina pätkittäin se jäljesti tosi nätisti nenä tiukasti maassa, haisteli hyvin tarkasti kaikki ja söi joka namin. Välillä se kohotti päätään ja eksi väärään suuntaan, välillä meinasi kääntyä takaisinpäin. Näytin sille maasta jäljen ja se meni taas eteenpäin.
Avustan Zeroa aivan liikaa, pitäisi antaa sen itse löytää jälki. Toisaalta on tärkeää, että se oppii etenemään hitaasti ja tarkasti, joten tuo sivulla kävely voisi olla ihan hyvä, ainakin niin kauan kun se meinaa nostella päätä ja eksyä jäljeltä... Täytyy nyt pari treeniä katsella näin, luulen, että Zero kyllä tajuaa pian, muutenkin se on aina nokka maassa joka paikassa =) Aion treenata nyt ainakin aluksi vielä aika paljon tällaisella pohjalla, ehkäpä juuri tämä auttaa sitä työskentelemään tarkasti. Pieni takaa-ajatus on lisäksi peltojäljestäkin. Rupesi vähän kiinnostaa, kun tajusin, että siihen ei kuulu esineruutua eikä tottista. Jos en saa paukkuja toimimaan, niin tuohan olisi mainio vaihtoehto! Vai miltä kuulostais FH2 BH Tronic Davis?

Ps. Voiko erikoisjäljeltä tulla käyttövalio? Ei, mulla ei suinkaan ole mitään takaa-ajatuksia eikä mitään hupsuja haaveitakaan... :P