Temppu- ja nenänkäyttöpäivä
Innostuin tänään opettaa Zerolle pari uutta temppua. Minä, joka en yleensä tahkoa muuta kuin tiukkapipoista tokoa ja pk-juttuja. Eka kokeilin, vieläkö koiruus muistaa kosketusalustan, ajattelin nyt kokeilla sillä ruutua, jospa vähän oppisi hahmottaa sen. Hyvinhän se muisti, joten kokeilin huvin vuoksi laittaa sen tuolin päälle, pöydälle jne. Söpösti Zero iski etujalkansa siihen joka kerta <3 En tosin tiedä, mitä ihmettä tällaisella tempulla nyt sitten tekisi...
Sen jälkeen päätin opettaa hihnan noutamisen. Aika lailla heti se tajusi nostaa sen maasta, joten siirsin sen eteiseen roikkumaan. Tässä vaiheessa se tarjosi toista juttua, jota lähdin saman tien vahvistaa, koska se näytti niin veikeältä. Zero varmaan sekoitti siihen aikaisempaan "takajalat tuolille" -temppuun, se nosti toista takajalkaa eteisen lipastoa vasten, sillai et se oli ihan sen näköinen et se pissais, hih =) Zero tajus aika nopee, et kun kysyn "onko hätä?", se nostaa takajalkaa ilmaan. Kokeilin sitä myös olkkarissa ja makkarissa, ja toimi joka kerta... Vain minä voin keksiä näin tyhmän tempun :P
Sitten taas kokeilin hihnatemppua, tällä kertaa ripustin hihnan ovenripaan ja Zero veti sen alas sieltä. Lopulta olin olkkarissa ja Zero kävi hakemassa hihnan eteisestä. On se niin viisas <3
Alunperin idean tähän sain tunnarista. Tein peräti näin pätevän treeniasetelman:
Ekana otin pari ihan pelkkää kapulan etsimistä. Jotenkin tuntui olevan vähän hukassa, rupesi koko ajan etsimään sen vihreän huovan alta siellä takana. Lopulta tajusi kuitenkin asian. Kun otin häiriökapulat mukaan, ne olivat ensin huomattavasti kauempana. Zero ei edes vilkaissut niitä, joten päätin lyhyen pähkäilyn jälkeen kokeilla täydellistä riskipeliä ja siirtää väärät radikaalisti lähemmäs. Oma kapula oli tuossa sen ruskean suorakulmion takana. Zero meni haistelee vääriä ja henkeä pidätellen katselin, ottaisiko se jonkun niistä suuhun vai kokelisiko se niitä kaikkia. Zero kuitenkin teki tosi nätisti töitä, haisteli huolellisesti kaikki läpi koskematta kuitenkaan yhteenkään. Sitten se meni kauemmas oman luo ja välittömästi otti sen oikean suuhun. Tää ei oo ehkä kaikista turvallisin tapa treenata tunnaria, muuta tällä kertaa se toimi. Sitä paitsi me ei koskaan päästä edistymään, jos ei joskus ota vähän riskejäkin. Kehuin vaavia ihan sikana ja lopetin siihen. Ja, mikä parasta, mä sain pidettyä turpani kiinni! En siis hölissyt kun haisteli ja kehuin vasta lopussa :D Olis tehnyt niiin mieli laittaa oma väärien sekaan, mutta eiköhän yksi uhkapeli riitä tälle päivälle :P
Tietenkään en ollut saanut treenaamisesta vielä tarpeekseni, joten kävin tallomassa lyhyen jäljen lähimetsään. Samantapaisen kuin eilen, aika lyhyt, askeleet tosi lähekkäin ja jokaiseen kuivanappula. Tällä kertaa muistin jopa talloa aloitukseen kolmion ja laitaa useampi nappula sinne. Annoin tuulettua noin puolisen tuntia, vähän yli.
Zero ei ollut mukana niin hyvin kuin eilen. Alussa ihaili maisemia, kun näytin maata, se söi yhden raksun ja ihaili taas maisemia. Vähän ajan päästä se lähti jäljestämään, mutta aika lyhyen pätkän. Sitten nosti taas päätä eikä tehnyt elettäkään jatkaakseen. Tässä vaiheessa taas autoin sitä ihan liikaa. Näytin maata ja kehotin jatkamaan. Ei yhtään hyvä, eihän tuosta nyt mitään tule, jos ohjaaja näyttää koiralle, missä jälki kulkee ja koira kulkee perässä... :P Mut anyway, jossain vaiheessa se sitten taas jatkoi jäljelle ja mä älysin pysytellä hiljaa taka-alalla. Kehuin vaan rauhallisesti, kun teki töitä rauhallisesti ja keskittyneesti. Loppumatka meni ihan ok, kun se näytti hiffaavan, mistä on kyse.
Täytyy vielä pohtia nyt tuota omaa asennetta, tai siis omaa sijoittumista ja käytöstä. En voi jatkuvasti tukea koiraa, eihän minun kuuluisi tietää, missä jälki kulkee. Lisäksi mun kuuluis olla koiran takana löysänä hihnan päässä. Toisaalta a. miten saan hidastettua rallikuskia ja b. miten saan koiruuden ymmärtämään mitä haluan, jos en voi pukahtaa?! Ristiriitoja... Ei ole tämäkään laji helppo, ei...
No mut näihin mietteisiin sitten näkemiin... Nyt meikä menee tutimaan...
Sen jälkeen päätin opettaa hihnan noutamisen. Aika lailla heti se tajusi nostaa sen maasta, joten siirsin sen eteiseen roikkumaan. Tässä vaiheessa se tarjosi toista juttua, jota lähdin saman tien vahvistaa, koska se näytti niin veikeältä. Zero varmaan sekoitti siihen aikaisempaan "takajalat tuolille" -temppuun, se nosti toista takajalkaa eteisen lipastoa vasten, sillai et se oli ihan sen näköinen et se pissais, hih =) Zero tajus aika nopee, et kun kysyn "onko hätä?", se nostaa takajalkaa ilmaan. Kokeilin sitä myös olkkarissa ja makkarissa, ja toimi joka kerta... Vain minä voin keksiä näin tyhmän tempun :P
Sitten taas kokeilin hihnatemppua, tällä kertaa ripustin hihnan ovenripaan ja Zero veti sen alas sieltä. Lopulta olin olkkarissa ja Zero kävi hakemassa hihnan eteisestä. On se niin viisas <3
Alunperin idean tähän sain tunnarista. Tein peräti näin pätevän treeniasetelman:
Ekana otin pari ihan pelkkää kapulan etsimistä. Jotenkin tuntui olevan vähän hukassa, rupesi koko ajan etsimään sen vihreän huovan alta siellä takana. Lopulta tajusi kuitenkin asian. Kun otin häiriökapulat mukaan, ne olivat ensin huomattavasti kauempana. Zero ei edes vilkaissut niitä, joten päätin lyhyen pähkäilyn jälkeen kokeilla täydellistä riskipeliä ja siirtää väärät radikaalisti lähemmäs. Oma kapula oli tuossa sen ruskean suorakulmion takana. Zero meni haistelee vääriä ja henkeä pidätellen katselin, ottaisiko se jonkun niistä suuhun vai kokelisiko se niitä kaikkia. Zero kuitenkin teki tosi nätisti töitä, haisteli huolellisesti kaikki läpi koskematta kuitenkaan yhteenkään. Sitten se meni kauemmas oman luo ja välittömästi otti sen oikean suuhun. Tää ei oo ehkä kaikista turvallisin tapa treenata tunnaria, muuta tällä kertaa se toimi. Sitä paitsi me ei koskaan päästä edistymään, jos ei joskus ota vähän riskejäkin. Kehuin vaavia ihan sikana ja lopetin siihen. Ja, mikä parasta, mä sain pidettyä turpani kiinni! En siis hölissyt kun haisteli ja kehuin vasta lopussa :D Olis tehnyt niiin mieli laittaa oma väärien sekaan, mutta eiköhän yksi uhkapeli riitä tälle päivälle :P
Tietenkään en ollut saanut treenaamisesta vielä tarpeekseni, joten kävin tallomassa lyhyen jäljen lähimetsään. Samantapaisen kuin eilen, aika lyhyt, askeleet tosi lähekkäin ja jokaiseen kuivanappula. Tällä kertaa muistin jopa talloa aloitukseen kolmion ja laitaa useampi nappula sinne. Annoin tuulettua noin puolisen tuntia, vähän yli.
Zero ei ollut mukana niin hyvin kuin eilen. Alussa ihaili maisemia, kun näytin maata, se söi yhden raksun ja ihaili taas maisemia. Vähän ajan päästä se lähti jäljestämään, mutta aika lyhyen pätkän. Sitten nosti taas päätä eikä tehnyt elettäkään jatkaakseen. Tässä vaiheessa taas autoin sitä ihan liikaa. Näytin maata ja kehotin jatkamaan. Ei yhtään hyvä, eihän tuosta nyt mitään tule, jos ohjaaja näyttää koiralle, missä jälki kulkee ja koira kulkee perässä... :P Mut anyway, jossain vaiheessa se sitten taas jatkoi jäljelle ja mä älysin pysytellä hiljaa taka-alalla. Kehuin vaan rauhallisesti, kun teki töitä rauhallisesti ja keskittyneesti. Loppumatka meni ihan ok, kun se näytti hiffaavan, mistä on kyse.
Täytyy vielä pohtia nyt tuota omaa asennetta, tai siis omaa sijoittumista ja käytöstä. En voi jatkuvasti tukea koiraa, eihän minun kuuluisi tietää, missä jälki kulkee. Lisäksi mun kuuluis olla koiran takana löysänä hihnan päässä. Toisaalta a. miten saan hidastettua rallikuskia ja b. miten saan koiruuden ymmärtämään mitä haluan, jos en voi pukahtaa?! Ristiriitoja... Ei ole tämäkään laji helppo, ei...
No mut näihin mietteisiin sitten näkemiin... Nyt meikä menee tutimaan...
Kommentit
Lähetä kommentti