Dementikko

Zero kävi taas pelastamassa ihmisiä ja rottia metsästä. Treenit eivät ihan menneet kuten olin suunnitellut, hieman on pikkukoiralla muistinmenetys aina silloin tällöin.

Tarkoitus oli tehdä niin, et ukot näyttäytyy vuorotellen, sit lähetän vuorotellen. Sitten jänistä. Maaston mukaan piti kuitenkin mennä, joten vaihdoin hieman niiden järjestystä.

Eka ukko oli seisomassa jossai 30 metrissä, josta alkoi alamäki. Ukko sitten eteni viiteenkymppiin, Zero näki et eteni, mut ei tarkkaan et minne. Possu ei lähtenyt ollenkaan sinne, mihin lähetin. Se lähti tosi monta kertaa aluetta taaksepäin ja haahuili sit siellä. Sitten se kääntyi jyrkästi aluetta eteenpäin jossain puolivälissä. Tän se teki tosi monta kertaa. Mä kutsuin sen takas, ku käänty ja vaadin et menee suoraan. Ei se menny, ei. Menin lähemmäs lähettää ja joka kerta se sinkos kaikkiin ilmansuuntiin, paitsi suoraan. Sit kävin ottaa haju, se näytti selkeesti siltä, et tuolla se ukko on. Sit lähetin uudelleen ja taas haahuili joka suuntaan. Sit mä pyysin ukon näyttäytymään, mut se ei ilmeisesti tajunnut, vaan anto ääniavun. Tää ei oo ennenkään toiminut, mut päätin yrittää. Zero käänty taas eteenpäin ja sit käänty aluetta taaksepäin ja löysi lopulta ukon. Sit se sai palkan vielä siitä, et käänty taaksepäin. Great.

Seuraavaksi kaks ukkoo näyttäyty samaan aikaan ja sit vuorotellen lähetin. Oikee puoli meni oikein nätisti, sinkos kauheella vauhdilla suoraan ja löys. Sit vasen puoli oli taas ihan katastrofi, kun tyyppi ei millään löytänyt. Sillä ei ollut harmainta aavistusta, mitä se oli tekemässä, sinkos vaan joka suuntaan ja haahuili ympäri metsää. Kauhee into sillä kyl oli, mut se ei yhtään kuunnellut eikä edennyt sinne, mihin mä lähetin. En edes muista, miten tän ratkaisin. Taisin lopulta tehdä hajuhaulla.

Vikaksi otettiin jänis, tää sentään toimi hyvin ja Zerppa irtos suoraan kivasti. Se oli saanu hajun jo keskilinjalle, siihen malliin nenä ainakin väpätti. Tällä kertaa ukko oli jossai 30 metrissä.

Zerolla ei selkeestikään ole minkäännäköistä muistia, se on vaan niin kertakaikkisen tyhmä, ettei se muista, mitä muutama minuutti sitten tapahtui. Sen kaa pitää ilmeisesti vaan tehdä noi näköavut ja sit häivyttää ne jänisten avulla. Ja sit vois tietty ottaa näköavut mukaan, ku tekee eteneviä...

Mul on lyhytmuistinmenetys
Treenien lopuksi käytiin vielä Claudian kaa - uskokaa tai älkää - SIENIMETSÄLLÄ! Joo'o, oon aina halunnut käydä, mutta erotan tasan kärpässienen muista sienistä. Elämäni eka sienisato siis ja tuloksena maittava tattikastike risoton ja possufileen kaveriksi <3

Sieniretken päätteeksi me paukuteltiin koirille ja pistettiin esineruutu pystyyn. Tää oli aika hyvä, et kokeiltiin näin päin, tähän asti ollaan aina ammuttu ihan viimeisenä. Oli mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako pamauttelut Zeron työkykyyn.

Believe it or not, ei vaikuttanut yhtään!

Zero piippaili ja oli levoton, ehkä hieman enemmän ku viimeksi, toisaalta se oli aika lähellä ku mä ammuin. Se kuitenkin säilytti toimintakykynsä ja pystyi jopa seuraamaan nätisti ja tekemään kaukoja. Aika pian se oli taas rauhoittunut. Nyt mä oon siis ampunut kaksi laukausta peräjälkeen, et tottuis siihen. Hitto vie, Zero on edistynyt tosi paljon! Mehän saadaan nää ihan oikeesti kuntoon vielä joku päivä!! :)

Vois oikeesti joku kerta jopa kokeilla seuraamista, mä luulen, et se alkaa pikkuhiljaa kestämään sen, toki se vielä reagoi vahvasti, mut vois aloittaa niin, et ammutaan tosi kaukaa ja sit pikkuhiljaa lähentää matkaa. Reaktio ei ole enää sellainen täydellinen paniikkikohtaus, ja toimintakyky säilyy aika hyvin.

Esineruutu ei sit ollut ihan niin hyvä ku mä suunnittelin. Eka tehtiin ihan noutoliikkeenä läheltä, sit tokan esineen vei Claudia, halusin kokeilla näinpäin nyt vaihteeks, ku oon aika monta kertaa tehny yksin. Mut meno oli samanlaista ku aikaisemminki, kauheella tohinalla kyl etsi, mut ei löytäny, lähetin muutaman kerran ja se luovutti. Claudia kävi näyttää uudelleen, mutta tällä koiralla on vaan niin äärettömän huono muisti, et siinä vaiheessa ku Claudia tuli metästä pois, se oli jo unohtanut koko esineen sijaintia. Pitkän etsinnän jälkeen se sit löysi, kun menin lähemmäs lähettää.

Voi huoh ton koiran kanssa. Sit kuitenkin, jos sillä on jotain huonoja kokemuksia jostain paikasta tms. niin sillä voi mennä valehtelematta jopa kuukausia, ennen kuin se pystyy käyttäytymään taas normaalisti kyseisessä paikassa. Esimerkkinä nuorena, kun vanhan agilityhallin katolta tipahti lunta, Zero sai sellaisen sätkyn, ettei moneen viikkoon suostunut liikkumaan hallin suuntaankaan. Meni tositosi pitkään, ennen kuin sen kaa pystyi tekemään agilityä enemmän kuin yhden esteen kerrallaan. Tai vaikkapa uutenavuotena, kun keskusrikospoliisin kohdalla joku fiksu ampui raketin (kello 3 aikaan iltapäivällä!), Zero piippaili kyseisessä risteyksessä vielä maaliskuun puolivälissäkin, aina kun kävelin ohi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Agikisat Riihimäki 12.10.

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa