Syntynyt jälkikoiraksi

Mun on pakko, PAKKO saada paukut kuntoon! Hakuilun lisäksi Zero on ryhdistäytynyt nimittäin myös jäljellä!

Elämämme aikana ollaan tehty arviolta alle viisi jälkeä, joten todella alkutaipaleella mennään, vaikka tätä laija olenkin "harrastanut" jo kaksi vuotta. Iltapäivällä, kun päätin loppupäivän tehdä jotain järkevää   eli kirjoittaa kandia, tuli samantien sellainen inspiraatio ja kauhea into mennä kokeilemaan jälkeä. En siis päässyt edes koneelle asti kaivamaan artikkelia, vaan pakkasin kamat ja lähdin metsään.

Zerolla on ollut ongelma, että se kaahaa kuin Meksikon pikajuna, joten edelleen tehdään namijälkeä vähäkasvisessa maastossa. (Vähäkasvinen, mikä termi. On varmaan hyvin korrektia suomenkieltä). Olin ihan ällikällä lyöty, miten huolella se jaksoi jäljestää. Edelleen varmaan puolet nameista jäi metsään, eikä se aina jokaista askelta jaksanut nuuhkia, mutta kaiken kaikkiaan se eteni hyvin hitaasti ja pysyi tosi tarkasti jäljellä. Kerran se hieman poikkesi siitä ja alkoi kääntyä takaisinpäin, kun sinne oli jäänyt nappula. Siinä vaiheessa hieman oikaisin sitä, et tonne suuntaan, kun en missään nimessä halua, et se saa vahvistusta siitä, et jäljestää takajälkeä.

Muuten mä yritin mahdollisimman vähän puuttua sen tekemisiin, vaan annoin sen itse haistella ja etsiä. Jouduin jarruttelemaan sitä tuon tuostakin, mutta loppua kohti alkoi sujua todella nätisti, hihna alkoi olla jopa löysällä jonkin matkaa lopusta! Kehuin sitä rauhallisesti, kun se jäljesti nätisti. Kun vertaa aikaisempaan, niin tää oli aivan loistosuoritus Zerolta, en tiennytkään, että se edes osaa olla noin keskittynyt ja huolellinen!

Mun täytyy kyllä tehdä tätä useammin, jotta tulisi hieman rutiinia ja voitais joskus jopa edetä johonkin. Pikakiitäjälle olisi tosi hyvä, jos löytäisin jonkun niityn tai pellon, jolle vois tehdä peltojälkeä. Metsässä on kaksikin ongelmaa: 1) Pienikokoiset nappulat häviää tehokkaasti kasvillisuuden sekaan, eikä Zero malta kaivella niitä sieltä, vaan etenee turhan nopeasti. 2) Metsäjäljellä muodostuu paljon voimakkaampi hajutunneli kuin peltojäljellä, joten senkin takia koiruus etenee nopeammin. Pellolla se joutuisi tekemään vielä tarkempaa työtä.

Sitten kun peltojälki sujuu hyvin, voisin vähentää nameja ja pidentää askelväliä, sitten voisin vähitellen siirtää jäljen metsään. Myös keppien ilmaisu pitää opetella, oikeastaan sen voisi tehdä jo nyt valmiiksi. Tuskin siitäkään haittaa ole, jos ne lisää jäljelle jo pian, kunhan se ensin osaa ilmaista ne. Samalla kepit vois toimia palkkana sille.

Sillä aikaa, kun jälki oli hajustumassa, otettiin esineruutua hieman kauempana jäljestä. Tein ohuen kaistaleen sellaiseen lievään ylämäkeen. Kesti muuten sikakauan löytää paikka, kaikkialla metsä oli liian tiheää tai kamalaa mäkimaastoa. Zero näki, kun mä vein esineet ja näytin sille selkeesti kun mä vein ne. Ajattelin nyt tehdä sille niin helpon treenin, että se varmasti onnistuisi.

Eka esine oli tosi outo. Zero selkeesti näki, et mä vein sen ja ties kyllä suunnilleen et minne. Se lähtikin kauheella innolla, mut jäi johonkin puoliväliin pyörimään ja tuli melkein samantien pois, kun ei löytänyt. Lähetin varmaan neljä kertaa ja joka kerta menin hieman lähemmäs lähettää, mut lopulta se ei irronnut ku kaksi metriä ja tuli samantien pois. Ihme possuilua taas. Laitoin koiruuden takas kiinni ja lähdin uudelleen näyttää sille esinettä ja piilotin uudelleen. Tällä kertaa se irtos ku salama ja löysi sen melkein heti. Palkkasin tosi reilusti ja leikin sen pinkillä pallolla tovin.

Sitten toinen esine. Vein sen hieman kauemmas ja edelleen se näki mihin vein. Tää oli ihan super. Irtosi piikkisuoraan ja löysi tosi nopeasti. Voi olla, että se ei ihan hiffannut ekalla esineellä, mitä oltiin tekemässä, vaikka olinkin ottanut lämppäesineen ekaksi. Tätä täytyy varmaan tehdä johdonmukaisemmin. Myös hakuun vois kehitellä joku lämppäsysteemi, jotta se osaisi erotella sen muusta toiminnasta.

Nyt mulla on täällä kotona yksi pieni, likainen, haiseva raato <3

Jos ja kun mä saan paukut kuntoon, niin mä aion kyllä ottaa saavutuksestamme kaiken irti ja kisata mahdollisimman monessa pk-lajissa. Ainakin haulla ja jäljellä, mutta tähtäimeen vois ottaa myös etsintäkokeen, joka on mun mielestä ehkä pk-lajien aatelia, se on sen verran monipuolinen, että se oikeasti jo erottaa jyvät akanoista :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.