Käärmeetkin haluaa hakuilla

Teho-Zero kävi tässä nopsaan vähän treenailemassa aamulla - kolmee eri lajia. Hups. Taisin vähän innostua.

Käytiin pitkästä aikaa Landbossa pelastuskoiraradalla hakuilemassa. Zerppa otti kolme ukkoa, koska mulla oli vaan kolme prinssipurkkia. Kaksi ehdin jo muuttaa pakasterasioiksi, haha :)

Ekat kaksi ukkelia näyttäytyivät vuorotellen ja lähetin sit ensin toiselle ja sit toiselle. Zerolla hieman kyl pätkii muisti, kun se ehti jo unohtaa, missä ne ukot näyttäytyi. Se kyllä muisti et suunnilleen tuolla suunnassa ja irtosi tuhatta ja sataa, mutta joutu sit kuitenkin hieman etsimään. Ekan ukon se löysi aika nopee ja hyvin oli ilmeisesti nenu auki. Tokalle ukolle se jo lähti kauheeta siksakkia, tuli taas kauheen epätoivoinen fiilis, et miten ihmeessä saan ikinä nää näköavut häivytettyä pois... :P Hyvin kuitenkin löysi ja intoa ja energiaa oli vaikka koko Helsingin tarpeisiin.

Kolmas ukko oli yhdistetty haamu ja jänis, ukko oli jossain 20 metrissä (umpparin vieressä) heilumassa. Sitten käänsin koiruuden ja ukko eteni vielä joku 20 metriä ja jäi sinne piiloon. Kun Zero oli edennyt siihen, missä se oli viimeksi ukon, ukkeli lähti juoksemaan. Tää toimi ihan hyvin ja ajoitus oli taas ihan oikea. Hieman piti tosin kaartaa umpparin ohi tarkistamaan, jos siellä kuitenkin olisi joku.

Kun tallottiin aluetta, niin mä melkein astuin käärmeen päälle. Biologianopettajani olisi varmaan musta ylpeä, kun huusin kavereille et "hei, tääl on joku käärme, mä luulen et se ei oo kyy..." Ei ihan oo nuo käärmelajit hallussa enää. Hatara muistikuva on, et kyyn selässä on joku siksakki, mut en oo eläissäni nähnyt sellaista, joten en oo varma. Mönkijäinen oli rantakäärme, oli se kyl kaunis! Sit se alkoi sihistä vihaisena, kun tartuin sitä hännästä :D

Kotimatkalla lähdin ihan ex-tempore Ojankoon. Hieman suunnittelemattomat treenit oli, mut yhdistetty toko-agility on aina yhtä hauskaa.

Otin ensin ihan lyhyen pätkän seuraamista, palkkasin muutaman askeleen päästä, kun oli nättiä ja tasaista. Zero tuntu tosi kuumalta ja seuraaminen oli sen mukaista. Tosi levotonta, hieman seilasi ja kauheeta pomppimista. Myös edisti hieman. Ensi kerralla täytyy ottaa muutama muu liike ennen, pari "tasaavaa" ensin :)

Seuraavaksi metallia. Otin sitä agiesteiden kaa, hyppyytin Zeroa kapula suussa, lähetin putkiin ja rallateltiin. Sitten otin tokomaisesti noudon silleen, et hyvin virallisena heitin kapulan ja sit heti kun Zero oli nostanut kapulan, niin olin ihan hihhuli ja lähetin putkeen, hypylle tms. Zero lähti kapulalle aika lompsitilomps, mut sitten innostui, kun tehtiinkin agilityä. Tätä pitää jatkaa, luulen et sillä tavalla sais metallista hieman positiivisemman. Otin myös luovutusta mukaan, käskin suoraan hypyltä sivulle. Oli nopea, muttei niin tarkka. Pääasia nyt, et tulis vähän iloisuutta tähän asiaan, metalli kun on kauheeta pakkopullaa pienelle mustavalkoiselle hienohelmalle.

Lopuksi ruutua. Olin tehnyt sen valmiiksi ja pallo oli odottamassa. Nopeutta olisin odottanut lisää, mut mä luulen et Zerppis alkoi olla jo hieman väsynyt. Otin vielä pari paikkaa, tai siis palkkasin paikan etsimisestä. Tosi hyvin muisti, ei tarvinnut hinkata.

Lopuksi oli pakko kokeilla parit kepit. Onnistuin kuitenkin ite mokaamaan kunnolla, kun ekalla kerrallaa vahingossa palkkasin liian aikaisin ja Zero jätti kaksi vikaa kesken. Hitto vie, en saanut sitä millään enää mennä kunnolla, aina se keskeytti! Tää on kyl tosi jännä juttu, Zero ei todellakaan oo mikään herkkä palkkaukselle ja kun yritän opettaa sille juttuja, niin se ei todellakaan opi mitään kerrasta, silloin saan vahvistaa asioita sata kertaa, ennen kuin menee kaaliin. Mut odotas, kun kerran palkkaan väärästä, niin se alkaa samantien tarjota sitä, eikä enää muuta osaakaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.