It's almost perfect!

Hui, iski pieni paniikki, kun katsoin kalenteria ja huomasin, et koehan on jo kahden viikon päästä! Nyt mä päätin, et nyt ennen koetta mä suunnittelen treenit tasan niin, että se varmasti onnistuu. Samalla yritän pitää hauskaa ja olla rennosti. Tuntuu et ennen viime koetta treenaamisesta alko vähän tulla sellasta pakonomaista, hampaat irvessä puuhaa ja sit yllättäen kaikki liikkeet hajoski just ennen koetta. 

Tänään pidettiin siis oikein hauskaa ja Zero olikin itse täydellisyys. 

Eka metallia. Pidettiin oikein hauskaa, mä hetsasin sitä kapulalla ja annoin sen sille vähäksi aikaa pideltäväksi. Sit mä otin pari sivulletulooki ja palkkasin lelulla. Otin vaan kolme toistoo. Zero näytti siltä, et sillä oli hauskaa. 

Seuraavaksi luoksetulon loppua. Pyysin nyt suoraan sivulle, tai sivulle ehkä pari kertaa ja loput palkkasin suoraan. Oli tosi vauhdikkaita. 

Sitten otin seuraamista lyhyissä pätkissä ja palkkasin ihan vaan oikeasta paikasta. Ehkä Zero oli purkanut jo pahimmat energiansa edellisiin liikkeisiin tai jotain, mut seuraaminen oli jopa ihan nättiä. Ei pomppinut ku ihan pikkasen, seilaaminen oli tosi vähäistä eikä edes edistänyt. Olin erittäin tyytyväinen. 

Seuraavaksi otin kolme liikettä kisanomaisesti peräkkäin, haluan nyt treenata tota pallopalkkajuttua. Muutenkin on ihan hyvä, jos se tottuu siihen, et liikkeitä voi tehdä monta peräkkäin ilman palkkaakin. 

Eka luoksari. Oli tosi nätti. Mun mielestä stoppi olis voinu olla nopeampi kyllä. Juoksi ihan hyvää vauhtia. Maahanmeno tosi hieno ja kehuin. Loppu oli kans hyvä. Tän jälkeen meinas singota pallon luo, ku huudahdin jes, pitää kyl muistaa pitää kokeessa lärvi kii. 

Istumisessa alko sit vähäsen possuilu. Se päätti, et jos ei tuu palkkaa, ni en sit tee kunnolla. Seuraaminen oli sellaista lahnaseuraamista. Ärähdin ja olin et nyt kunnolla. Sit ei ollut enää mitään moittimista, ihan nättiä oli. 

Ruutu oli ihan täydellinen! Bongas sen jo kaukaa ja kyttäs sitä hulluna, Zero taitaa tykätä ruudusta :) Sinkos sinne hullua vauhtia ja luulin että se rysähtää vähintäänkin ruudun takana olevaa aitaa päin. Pysähty kuitenkin tosi hienosti ja mä onnistuin pysäyttää ihan keskelle ruutua. Maahanmeno oli hieman laiska, meni mukavasti lonkka-asentoon. Seuraamaan se tuli kans hullua vauhtia ja luulin taas, et se sinkoo vähintäänkin kentän toiselle laidalle. Jarrutti kuitenkin ajoissa ja haki ihan hyvin seuraamaan. 

Pidettiin hyvä tovi hauskaa pinkin jalkkiksen kaa, sen verran hyvää työtä Zerppanen teki. Huomenna vois ottaa ruutua ja luoksaria ihan pätkissä. Ja pitkäst aikaa kosketusalustaa, tää tuntu oikeesti toimineen! 

Tässä vielä muutama syyskuva.