Se olis sitten siinä.

Zeron tokoura nimittäin.


Mä siedän lähes mitä vaan ja melkein kaikelle olen valmis löytämään ratkaisun ja tekemään töitä asian eteen. Mut joku raja on mullakin.

Possuilua mä viel just ja just voin sietää, kun sille kuitenkin omalla asenteella ja treenillä voi tehdä jotakin. Raja menee kuitenkin siinä, kun muiden suoritukset alkaa kärsiä meidän takia.

Zerpalla on aina ollut todella varma paikallaolo, eikä ikimaailmassa olisi käynyt mielessäkään, että se voisi karata sieltä. Tän suhteen oon ihan pienestä asti ollut tosi tiukka. Kun oon lähtenyt opettaa paikallaoloa, mä jo silloin päätin, että tässä ei ole edes tarkoitus, et koiruus olisi maassa silmät innosta kiiluen, vaan tässä vaan yksinkertaisesti kuuluu pysyä. Oon myös treenannu melko vaikeitakin treenejä, joskin viime aikoina en oo kauheesti mitään paikallaoloa muistanut treenata, ehkä se nyt kostautui...

Oli miten oli, tähän pelleilyyn mä en rupee. Tällaista ei yksinkertaisesti tapahdu voittajaluokassa. Tiedän jo nyt, etten enää ikinä voi luottaa siihen täysin. Sillä asenteella ei kisata eikä varsinkaan evl:ssä. Mulla nousee alo/avo-luokissakin aina hiukset pystyyn, kun joku totee et "voi, kunpa se pysyis" tai "jee, pysyihän se". Eri asia on toki se, jos koira muuten vaan nousee tai tulee pois eikä häiritse muita koiria. Mutta se et ahdistellaan muita koiria, se ei vaan yksinkertaisesti käy...

Tässä vaiheessa varmaan jo kaikki lukijat on kuvitellut mielessään kaikki mahdolliset kauhukuvat ja miettii päänsä puhki, et mitä ihmettä nyt kävi...

No eipä siinä ihmeellistä. Se tuli kentälle kauheella innolla ja meinas sännätä joka suuntaan. Mä olin sit tosi tiukasti et tähän ja se oli tosi nätisti, mä oikeesti kuvittelin et se uskoi. Se näytti tosi kuuliaiselta kun sen jätin. Ilmeisesti oikealla makaava tyttökoira haisi aivan ihanalle, niinpä hetken päästä kuului liikkeenohjaajalta, että bordercollien omistaja tänne. Hetken olin et mitä hittoo, ei oo kyl mun koira. Mut olihan se. Eka komensin sen uudelleen maahan ja jäin siihen, mut liikkeenohjaaja käski ulos kehästä. Olis tehny mieli ottaa niska-persotteella ja vähän ravistaa, mut tuomarilla on hieman liian tarkat silmät tähän. Tyydyin siis olemaan erittäin vihainen ja komensin Zeron erittäin tiukasti viereen. Tuntui et se tajus, et nyt tuli mokattua, koska se vaikutti loppukokeen tosi kuuliaiselta, eikä juurikaan possuillut.

Hyvä juttu on kuitenkin se, että Zerppa ei oo agressiivinen, vaan kyseessä on lähinnä liikaa hyrräävät hormoonit. Lisäksi tuomari oli armollinen ja anto toiselle kympin, eikä sen omistaja ollut yhtään katkera, "Sellaista sattuu".

Tällaista en kuitenkaan suvaitse yhtään. Tähän pelleilyyn mä en kyllä lähde. Muutenkin tuntuu, et kisaamisesta on alkanut mennä maku, en mä enää yhtään nauti kisaamisesta, kuten ennen. Tää on vaan sellaista pakkopullaa ja väkipakolla vääntämistä. Ei semmoinen ole hauskaa. Tokon idea on kuitenkin se, et koiralla ja ohjaajalla on kivaa yhdessä. Muutenkin ajatukset on hieman ristiriitaiset... Sillä aikaa, kun kaverit kilpaa kehuu koiriansa, niin mä aina vaan valitan ja haukun :( Onko tää touhu mennyt jo liian vakavaksi? Onko koirasta tullut vaan kilpailuväline? Onko unohtunut, että koira on pääasiassa kaveri ja perheenjäsen?

Noh, loppukoe meni oikeastaan ihan hyvin, tunnaria lukuunottamatta. Järjestys oli perinteinen, auttoi muistamaan järjestyksen. Me kun lähdettiin tokana, ni en ehtinyt yhtään katella edellisen suoritusta.

Kyseessä siis Vihti, tuomarina Harri Laisi.

Seuraaminen 8.5: Tää oli kaiken kaikkiaan tosi hienoa. Huomas et Zero yritti tosissaan, se tais oikeesti huomata, et mä oon sille todella vihainen. Mä olin muutenkin tosi topakka koko kokeen, silläkin oli vaikutusta. Seuraaminen oli tiivistä, enkä se jopa aavistuksen nojasi. Juoksusta stopit oli kauheet, mut näitä ei olla kyl treenattukaan, ku mun mielestä niitä ei oikeesti kai pitäis tulla voittajaan :P Seuraamiskuvio oli aika pitkä ja keskittyminen herppaantui. Huomasin et yks perusasento jäi tekemättä, tää oli varmaan silkkaa possuilua, kun sen mielestä seuraaminen oli liian pitkä...


Istuminen 10: Tää oli hieno, eipä moitittavaa. Olin tässäkin topakka ja olin et nyt kunnolla.


Luoksetulo 8: Aika hieno muuten, stoppi oli ihan jees ja maahanmeno tosi kiva. Mä vaan en taas yhtään hahmottanut noita tötsiä ja pysäytin ihan liian aikaisin. Videolla se näyttää viel erityisen pahalta. Mä en vaan yhtään hahmota vieläkään tota, mulla on surkee syvyysnäkö... Loppu oli ihan hieno kans.


Ruutu 9: No tästä ei kyllä olisi kuulunut antaa noin paljon pisteitä. Meni kivasti, ite pysäytin hieman myöhään. Käskin uudelleen, korjasi hienosti. Ei kuitenkaan noudattanut ekaa maahankäskyä. Tätä se ei jostain syystä osaa. Treeneissäkin se meinaa aina jäädä kattoo, et mitä ihmettä. Sen mielestä ruutu loppuu siihen et joko mä käsken stop tai sit suoraan palkka. Stopin kautta maahan menee enimmäkseen hyvin, mut suoraan maahan, se on pienelle koiralle mahdottomuus. Seuraaminen ei ollut kovin hienoa, joskin huomattavasti parempaa kuin aikaisemmin.


Hyppynouto 0: Tää oli kyl ihan omaa mokaa, kyl harmittaa ihan sikana. Kapula painoi ihan hulluna, ne oli tosi outoja! Keskikoko oli sellai mini ja sit iso oli joku kivikapula :) Noh, mä just ja just jaksoin heittää (joo, mä en oo varma, tuleeko meidän pk:sta ikinä mitään) ja heitin vinoon. Jotenkin mä kuitenkin luotin siihen et se hyppäis takas, ollaanhan me treenattu tosi vaikeitakin ja aika hyvin se tän hahmottaa, mut heitto jäi sen verta vajaaksi et oli helpompi kiertää. Mä en ehtinyt reagoida ja toistamaan hyppy-käskyn...

Metalli 9: Aika kauhee tää oli, otti tosi epävarmasti ja olin aika varma, et tiputtais ennen aikojaan. Ennen kisaa mä olin ottanu pari noutoo, ja tiputti metri ennen mua. Sit mä huomautin ja olin et hitto sähän tuot tän, sit meni nätisti. Ilmeisesti meni perille valmistelu-kiukuttelut :) Luovutuksessa ei pitänyt kunnolla otetta ja jäi muutenkin kauas. Mä en tiedä, mitä tässä metallissa on niin kauheata!


Tunnari 0: No tätä mä en olis uskonut. Vaikka tunnari on ollut sen epävarmin liike, niin se on tosi nätisti kyl tehnyt töitä aina, koska se ei selkeesti uskalla possuilla tässä, sen verran paljon mä oon kuitenkin kiukutellut aiheesta... Mut asetelma oli kyl hieman outo, kapuloiden etäisyys oli yli puoli metriä ja mä luulen, et Zerppa ei oikein hahmottanut kokonaisuutta. Se oli tosi epävarma eikä haistellut koko riviä. Bongas oman kapulan heti, mut tiputti ja kävi tarkistaa viereisen. Meinas tulla pois, mut mä olin et hus ja vähän lähempää lähetin uudelleen. Nyt toi oman hieman epäröiden. Vähän harmittaa toi. Toki tällaistakin asetelmaa pitää treenata, mut muistaakseni säännöissä kyl puhutaan selkeästi etäisyydestä. Kyl toi on musta jo vähän liikaa ja epäonnistuminen ehkä osittain liikkurin syytä... Mut no, ei koiran epävarmuudesta voi liikkuria syyttää,  et eipä siinä...

Kaukot 8.5: Harmi kyllä nää ei tullut videolle, olisin halunnut nähdä. Muisti loppui kesken, enkä mä osaa tyhjentää sitä. Tuomarin mielestä se taas liikkui, vaik mun silmiin vaihdot oli tosi nätit, just sellaiset kuin olen opettanut. Tosin yks vaihto Zerppa taas koomaili ja jouduin toistaa käskyn. Nää kaukot täytyy nyt kyl ottaa syyniin, mä en tajua mikä näis mättää, kun tuomarit ottaa pisteitä, joita en kyl ite ottais, vaikka omasta mielestä mä olen aika tiukka tuomari... Ja nyt ku vihdoin mä alan olee tyytyväinen kaukoihin, niin tuomarit ei näytä tykkäävän. Aikaisemmin saatiin paremmat pisteet, vaikka mä olin kaukoihin tyytymätön...

Kokonaisvaikutus 8. Musta kokonaisuus oli ihan hyvä, mä olin tosi topakka täti koko ajan, mut kuitenkin mä kehuin tosi paljon liikkeiden välissä, kiinnitin tähän nyt erityishuomiota. Oli sinänsä ihan hyvä fiilis ja tiesin mitä oon tekemässä kehässä. Sikalua ei juurikaan ollut, paitsi seuraamisen lopussa. Mun mielestä tunnari menee epävarmuuden ja hyppäri mun omaan piikkiin. Toinen mihin myös olen tyytyväinen, on se et pystyin aika hyvin ite nollaamaan pään paikkiksen jälkeen. Mä tiesin siinä vaiheessa et peli on menetetty ja tajusin nää jää Zerpan viimeiseksi kokeeksi, joten voitte vaan kuvitella miltä tuntui... Silti mä aika hyvin kokosin itteni ja täysillä olin kokeessa mukana. Loppupelissä olin myös melko tyytyväinen Zerpan työskentelyyn.

En mä oikein tiedä mitä mä teen nyt...

... vähän tyhjää kyl on, kun kuitenkin 1.5 vuotta ollaan näitä voittajan liikkeitä hinkattu...

... hampaat irvessä treenattu kaatosateella ja lumisateessa...

... edes metrin lumipeitto meidän treenikentällä ei estänyt meitä...

... toisaalta niin monta onnellista hetkeä ja onnistumisen riemua...

... mut tää loppu nyt tähän...


... ainakin toistaiseksi. Kunnes keksin, miten ikinä saan luottamuksen ja sen rennon kisafiiliksen takaisin...

Jos jonkun koiralla on juoksut, ni voi ilmoittautua mulle. Zerppa tarvii häiriötreeniä paikallaoloon.

PS. En oo ihan varma onko tää hyvä vai huono juttu: Tuomari lopussa kysy et onko tää sama koira jolla mä oon ennenkin kisannu, hän kun muistaa mut jo ennestään. Totesin et juu'u, sama koira edelleenkin täällä... Tosin se muisti et mulla olis ollut isompi koira. Zero varmaan kutistui sen paikallaolo-saarnan jälkeen :D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.