Hakua jälleen
Tällä kertaa oltiin kisaradalla Vekoran maastoissa moottoritien hirviaidan takana. Täällä en ole koskaan ollut, miten tällainen maasto on jäänyt käymättä...? Radalla on pari umpipiiloa ja vähän kivikkoa ja jyrkännettä, muuten ainakin alku oli ihan mukavan avointa. Keskilinja vähän kaartaa, mikä tekee piilojen ja pistojen laittamisessa vähän haastavan.
Kiki teki kolme ääniapua ja yhden suoran piston ilman apuja. Lisäksi treenattiin sisääntuloja. Tämänkin sanan opin tänään, mä oon aina puhunut vaan luoksetulosta :D
Ekalle ukolle ääniapu, nyt ihan yksinkertainen huuto, ei kovaa huhuilua. Meni hieman aluetta taaksepäin ja siitä sai ilmeisesti hajun. Tällä kertaa en mennyt hakemaan koiraa, vaan maalimies kuljetti Kikin ehkä 15 metriä, josta kutsuin sen luokse. Se ei jostain syystä tullut ihan suoraan, vaan hieman takaa.
Toinen ukko suora pisto, mukavan avointa maastoa ja maalimies ihan kunnolla piilossa. Kiki eteni tuttuun bojoing-tyyliinsä vähän sinne ja vähän tänne, eteni voimakkaasti alueella, kääntyi taaksepäin ja jostain sitten sai hajun. Tähän poukkoiluun täytyisi kyllä keksiä ratkaisu. Tästä lisää jäljempänä. Menin itse hakemaan koiran tällä kertaa.
Kolmannelle ja neljännelle maalimiehelle otettiin ääniapu ensin vuorotellen ja sitten lähetys ensin oikealle, sitten vasemmalle. Maalimiehelle eteni hyvin ja jopa kohtalaisen suoraan. Maalimies taas kuljetti sitä vähän matkaa ja kutsuin luokse. Edettyään hyvää vauhtia ehkä 20 metriä, Kiki kääntyi kannoillaan ja hävisi horisonttiin...
Joku peuranperkele oli siitä aikaisemmin mennyt, joten sinne se meni. Huhuiltuamme sitä porukalla varmaan kymmenen minuuttia se lopulta suvaitsi tulla takaisin. Ei muuta kuin lähetys neljännelle pistolle, Kiki muisti vielä täydellisen hyvin, mitä oltiin tekemässä ja teki nätin, suoran piston ja nosti sieltä ukon. Että sillee.
Sitten tähän etenemiseen:
Henkka ehdotti Norjalaista sekametsää, jossa otetaan neljä haamua lopusta alkaen, sitten koira vähäksi aikaa autoon ja sitten lähetys normaalist 1, 2, 3... Tätä voisi ehdottomasti kokeilla. Kahdella maalimiehellä ollaan tätä tehtykin ja Kikin ilmiömäisen hyvä muisti on auttanut tässä paljon.
Toinen ajatus oli näköavut ensin tosi kaukaa ja maalimies tulee selkeästi lähemmäs, jotta koira matkan varrella saa napattua hajun. Näissä on toki riski, että alkaa käyttää silmiään. Näitähän ollaan jonkin verran tehtykin ja toimivat kyllä hyvin, ehkä vähän turhankin hyvin eikä Kiki enää oikein edisty näillä mun mielestä. Tosin, nyt ollaan aika monta kertaa tehty ääniapuja, joten voisi ottaa väliin treeni, jossa tehtäisiin näitä. Taikka niin, että on kaksi näköapua ensin yhtaikaa ja vuorotellen lähetys.
Kolmas idea oli puolipakenevat tai jänikset, joiksi mä oon niitä kutsunut. Alunperin olen haudannut tämän ajatuksen, koska Kiki on välittömästi kiinni pakenevan ihmisen pohkeissa. Jos kuitenkin ottaisi ison, näkyvän lelun ja pitäisi sitä valmiina kädessä, luulisi Kikin ampuvan siihen kiinni kuitenkin enemmin kuin jalkoihin.
Siitä, että Kiki menee aluetta taaksepäin on varmasti mun omalla toiminnalla jonkin verran merkitystä. Mä jään yleensä pönöttämään paikallani ja ihailen pikkuraketin takamusta, sen sijaan että kävelisin reippaasti eteenpäin keskilinjaa. Tämä täytyy ottaa nyt projektiksi, että muistaisin tämän. Samalla huutaa välillä jotain, josta koira tietää, missä olen.
Sisääntuloja voisi edelleen vähän jatkaa. Periaatteessa mä voin myös itse mennä maalimiehen luokse, edettäisiin yhdessä ja jätän Kikin maalimiehen kanssa. Pitää miettiä. Jos ei muuta, niin jospa se oppisi suoraan juoksemisen konseptin ihan ylipäätään? :P
Aika paljon on vielä tekemistä, ennen kuin ollaan koekunnossa, mutta toivossa elän, että saataisiin vielä tämän vuoden aikana tämä kasaan. Toki toisinaan pitäisi myös tottista ja esineruutuja hioa, niissäkin on vielä tekemistä. Hyppy tuottaa vaikeuksia ja esineissä on vähän sama kuin haussakin, että suora eteneminen on melkoinen arvoitus.
Mjoo. Sellaista tänään.
Kiki teki kolme ääniapua ja yhden suoran piston ilman apuja. Lisäksi treenattiin sisääntuloja. Tämänkin sanan opin tänään, mä oon aina puhunut vaan luoksetulosta :D
Ekalle ukolle ääniapu, nyt ihan yksinkertainen huuto, ei kovaa huhuilua. Meni hieman aluetta taaksepäin ja siitä sai ilmeisesti hajun. Tällä kertaa en mennyt hakemaan koiraa, vaan maalimies kuljetti Kikin ehkä 15 metriä, josta kutsuin sen luokse. Se ei jostain syystä tullut ihan suoraan, vaan hieman takaa.
Toinen ukko suora pisto, mukavan avointa maastoa ja maalimies ihan kunnolla piilossa. Kiki eteni tuttuun bojoing-tyyliinsä vähän sinne ja vähän tänne, eteni voimakkaasti alueella, kääntyi taaksepäin ja jostain sitten sai hajun. Tähän poukkoiluun täytyisi kyllä keksiä ratkaisu. Tästä lisää jäljempänä. Menin itse hakemaan koiran tällä kertaa.
Kolmannelle ja neljännelle maalimiehelle otettiin ääniapu ensin vuorotellen ja sitten lähetys ensin oikealle, sitten vasemmalle. Maalimiehelle eteni hyvin ja jopa kohtalaisen suoraan. Maalimies taas kuljetti sitä vähän matkaa ja kutsuin luokse. Edettyään hyvää vauhtia ehkä 20 metriä, Kiki kääntyi kannoillaan ja hävisi horisonttiin...
Joku peuranperkele oli siitä aikaisemmin mennyt, joten sinne se meni. Huhuiltuamme sitä porukalla varmaan kymmenen minuuttia se lopulta suvaitsi tulla takaisin. Ei muuta kuin lähetys neljännelle pistolle, Kiki muisti vielä täydellisen hyvin, mitä oltiin tekemässä ja teki nätin, suoran piston ja nosti sieltä ukon. Että sillee.
 |
| Kuva by Tuija Hurmekoski |
Sitten tähän etenemiseen:
Henkka ehdotti Norjalaista sekametsää, jossa otetaan neljä haamua lopusta alkaen, sitten koira vähäksi aikaa autoon ja sitten lähetys normaalist 1, 2, 3... Tätä voisi ehdottomasti kokeilla. Kahdella maalimiehellä ollaan tätä tehtykin ja Kikin ilmiömäisen hyvä muisti on auttanut tässä paljon.
Toinen ajatus oli näköavut ensin tosi kaukaa ja maalimies tulee selkeästi lähemmäs, jotta koira matkan varrella saa napattua hajun. Näissä on toki riski, että alkaa käyttää silmiään. Näitähän ollaan jonkin verran tehtykin ja toimivat kyllä hyvin, ehkä vähän turhankin hyvin eikä Kiki enää oikein edisty näillä mun mielestä. Tosin, nyt ollaan aika monta kertaa tehty ääniapuja, joten voisi ottaa väliin treeni, jossa tehtäisiin näitä. Taikka niin, että on kaksi näköapua ensin yhtaikaa ja vuorotellen lähetys.
Kolmas idea oli puolipakenevat tai jänikset, joiksi mä oon niitä kutsunut. Alunperin olen haudannut tämän ajatuksen, koska Kiki on välittömästi kiinni pakenevan ihmisen pohkeissa. Jos kuitenkin ottaisi ison, näkyvän lelun ja pitäisi sitä valmiina kädessä, luulisi Kikin ampuvan siihen kiinni kuitenkin enemmin kuin jalkoihin.
Siitä, että Kiki menee aluetta taaksepäin on varmasti mun omalla toiminnalla jonkin verran merkitystä. Mä jään yleensä pönöttämään paikallani ja ihailen pikkuraketin takamusta, sen sijaan että kävelisin reippaasti eteenpäin keskilinjaa. Tämä täytyy ottaa nyt projektiksi, että muistaisin tämän. Samalla huutaa välillä jotain, josta koira tietää, missä olen.
Sisääntuloja voisi edelleen vähän jatkaa. Periaatteessa mä voin myös itse mennä maalimiehen luokse, edettäisiin yhdessä ja jätän Kikin maalimiehen kanssa. Pitää miettiä. Jos ei muuta, niin jospa se oppisi suoraan juoksemisen konseptin ihan ylipäätään? :P
Aika paljon on vielä tekemistä, ennen kuin ollaan koekunnossa, mutta toivossa elän, että saataisiin vielä tämän vuoden aikana tämä kasaan. Toki toisinaan pitäisi myös tottista ja esineruutuja hioa, niissäkin on vielä tekemistä. Hyppy tuottaa vaikeuksia ja esineissä on vähän sama kuin haussakin, että suora eteneminen on melkoinen arvoitus.
Mjoo. Sellaista tänään.
Kommentit
Lähetä kommentti