PK-katastrofeja ja onnistumisiakin
Oho, on taas jäänyt päivittäminen väliin. Reilun viikon sisään on mahtunut pari jälkeä, tottista ja esineruutua.
Ensimmäisen jäljen tein Kirkon takaiseen maastoon, jossa on melko kallioista. Ajattelin, että voisi tehdä terää, että pitää vähän skarpata. Jälki oli ehkä 300m pitkä, neljä keppiä. Jälki oli täys katastrofi. Lähti janalta takajäljelle (tosin luulen enemmin et oli riistan perässä, koska kaarsi väärään suuntaan), siitä haahuili, lähetin uudestaan, haahuili taas ympäriinsä. Lähdettiin yhdessä kävelemään jäljen suuntaan, ei missään vaiheessa nostanut jälkeä. Lähdin kävelemään reilusti poispäin aloituksesta, jonnekin jäljen puoleenväliin ajatellen, että se siitä lähtisi nostamaan jäljen, jos alussa oli häiriöjälkiä. Mutta ei. Ei kertakaikkiaan. Haahuili ja kieri maassa ja söi peuranpaskaa. Saldona siis keppejä 0/5.
Toisen jäljen tein Tampajalle, siinä vähän ennen uimarantaa on pieni metsänpala, jossa ajattelin, ettei olisi hirveästi peuroja. Siihen ehkä 200m jälki ja tällä kertaa laitoin keppien lisäksi namipurkin ja lelun, jotta ihan varmasti pysähtyisi. Nooooh, jana oli ehkä noin 10m pitkä, nappasi hienosti takajäljen. Tällä kertaa annoin jäljestää tielle asti, jossa asiasta täysin hämmentymättä jatkoi "jäljestämistä" (eri suuntaan mistä olin tullut) eikä tuntunut ollenkaan kiinnittävän huomiota mun "mihin jälki katosi" -kyselyihin. Uusi yritys ja tällä kertaa nappasi oikean jäljen. Jäljesti oikein nätisti ekalle tavarakasalle, sai siitä hajun ja jäi ihmettelemään sitä. Siitä superpalkka.
Vähän oli vaikeuksia nostaa taas jälki, meni edestakakaisin eikä oikein tuntunut muistavan, mitä oltiin tekemässä. Polun risteyksessä tarkasti molemmat puolet juurta jaksaen ja olisi jatkanut matkaakin, jos en olisi pitänyt liinasta kiinni. Oikea jälki taas löytyi ja juuri toisen tavarakasan kohdalla peuranperkele hyppäsi metsästä meidän eteen ja sehän oli sitten siinä. Mulla paloi käämit, Kikillä paloi pinna ja sain kirjaimellisesti kantaa kiljuvan koiran pois metsästä. Ei toivoakaan, että olisi enää pystynyt keskittymään jälkeen, vaikka olisinkin vienyt sen autoon hetkeksi. Saldo siis 1/4.
Esineruutua treenattiin keskiviikkona porukalla, tallottiin ohut ja syvä kaistale. Mä oon vähän ollut hukassa tämän kanssa. Nythän ollaan tehty niin, että ihminen on takalinjalla, jotta Kikillä on kiintopiste mihin juosta. Tätä ollaan tehty aika pitkään ja vähän pelkään, että se jää siihen kiinni. Lisäksi olen itse vienyt tai yhdessä viety, siinä taas vähän jää se etsiminen kokonaan pois, tää on yleensä lähinnä noutoharjoitus. Hajuhakuja en ole vielä kokeillut ja tätä tehtiin nyt. Toimi oikein hyvin, sai hajun ja oli aivan intopiukeena menossa. Ekan (tai tokan) esineen lähetyksessä sai hajun toisesta esineestä, mutta luopui siitä ja meni hakemaan alkuperäistä, josta oli napannut hajun aikaisemmin. Varmaan sinänsä ymmärrettävää, kun se alkuperäinen on tosi vahvana, täytyy vaan kiinnittää huomiota tähän, ettei ala toistumaan. Kaksi esinettä, meni niin hyvin, että lopetettiin siihen.
Tottista torstaina Henkan kanssa Navalassa, ihanaa saada tähänkin avustajaa ja ideoita. Seuruu oli ihan hienoa, mutta täyskäännös edelleen kaipaisi lisää säpäkkyyttä. Oon ehkä itse liian hidas tässä ja jään epäröimään. Käännös saa olla ihan reipas, riskinä tietty, että koira jää jalkoihin. Mutta kunhan se oppii, niin ei pitäisi olla ongelma. Sain jo ihan hyviä toistoja. Hyppyä taas, madallettiin 80 senttiin ja edelleen 70 senttiin, kun toistuvasti meni ohi. Tämä on aika tällainen ikuisuusprojekti tämä. Jäävissä sekoitti taas istumisen ja seisominen, erityisesti seisominen oli vaikeaa, kun persus meni maahan toistuvasti. Tässä mun oma liike ehkä jossain määrin myös vaikuttaa, mulla on tapana tehdä pakkoliikkeitä ja pään nyökytyksiä sun muuta. Näihin kiinnitettävä huomiota.
Lisäksi ollaan ahkerasti lenkkeilty, vietetty vappua ja viihdytetty vauvaa.
Ensimmäisen jäljen tein Kirkon takaiseen maastoon, jossa on melko kallioista. Ajattelin, että voisi tehdä terää, että pitää vähän skarpata. Jälki oli ehkä 300m pitkä, neljä keppiä. Jälki oli täys katastrofi. Lähti janalta takajäljelle (tosin luulen enemmin et oli riistan perässä, koska kaarsi väärään suuntaan), siitä haahuili, lähetin uudestaan, haahuili taas ympäriinsä. Lähdettiin yhdessä kävelemään jäljen suuntaan, ei missään vaiheessa nostanut jälkeä. Lähdin kävelemään reilusti poispäin aloituksesta, jonnekin jäljen puoleenväliin ajatellen, että se siitä lähtisi nostamaan jäljen, jos alussa oli häiriöjälkiä. Mutta ei. Ei kertakaikkiaan. Haahuili ja kieri maassa ja söi peuranpaskaa. Saldona siis keppejä 0/5.
Toisen jäljen tein Tampajalle, siinä vähän ennen uimarantaa on pieni metsänpala, jossa ajattelin, ettei olisi hirveästi peuroja. Siihen ehkä 200m jälki ja tällä kertaa laitoin keppien lisäksi namipurkin ja lelun, jotta ihan varmasti pysähtyisi. Nooooh, jana oli ehkä noin 10m pitkä, nappasi hienosti takajäljen. Tällä kertaa annoin jäljestää tielle asti, jossa asiasta täysin hämmentymättä jatkoi "jäljestämistä" (eri suuntaan mistä olin tullut) eikä tuntunut ollenkaan kiinnittävän huomiota mun "mihin jälki katosi" -kyselyihin. Uusi yritys ja tällä kertaa nappasi oikean jäljen. Jäljesti oikein nätisti ekalle tavarakasalle, sai siitä hajun ja jäi ihmettelemään sitä. Siitä superpalkka.
Vähän oli vaikeuksia nostaa taas jälki, meni edestakakaisin eikä oikein tuntunut muistavan, mitä oltiin tekemässä. Polun risteyksessä tarkasti molemmat puolet juurta jaksaen ja olisi jatkanut matkaakin, jos en olisi pitänyt liinasta kiinni. Oikea jälki taas löytyi ja juuri toisen tavarakasan kohdalla peuranperkele hyppäsi metsästä meidän eteen ja sehän oli sitten siinä. Mulla paloi käämit, Kikillä paloi pinna ja sain kirjaimellisesti kantaa kiljuvan koiran pois metsästä. Ei toivoakaan, että olisi enää pystynyt keskittymään jälkeen, vaikka olisinkin vienyt sen autoon hetkeksi. Saldo siis 1/4.
Esineruutua treenattiin keskiviikkona porukalla, tallottiin ohut ja syvä kaistale. Mä oon vähän ollut hukassa tämän kanssa. Nythän ollaan tehty niin, että ihminen on takalinjalla, jotta Kikillä on kiintopiste mihin juosta. Tätä ollaan tehty aika pitkään ja vähän pelkään, että se jää siihen kiinni. Lisäksi olen itse vienyt tai yhdessä viety, siinä taas vähän jää se etsiminen kokonaan pois, tää on yleensä lähinnä noutoharjoitus. Hajuhakuja en ole vielä kokeillut ja tätä tehtiin nyt. Toimi oikein hyvin, sai hajun ja oli aivan intopiukeena menossa. Ekan (tai tokan) esineen lähetyksessä sai hajun toisesta esineestä, mutta luopui siitä ja meni hakemaan alkuperäistä, josta oli napannut hajun aikaisemmin. Varmaan sinänsä ymmärrettävää, kun se alkuperäinen on tosi vahvana, täytyy vaan kiinnittää huomiota tähän, ettei ala toistumaan. Kaksi esinettä, meni niin hyvin, että lopetettiin siihen.
Tottista torstaina Henkan kanssa Navalassa, ihanaa saada tähänkin avustajaa ja ideoita. Seuruu oli ihan hienoa, mutta täyskäännös edelleen kaipaisi lisää säpäkkyyttä. Oon ehkä itse liian hidas tässä ja jään epäröimään. Käännös saa olla ihan reipas, riskinä tietty, että koira jää jalkoihin. Mutta kunhan se oppii, niin ei pitäisi olla ongelma. Sain jo ihan hyviä toistoja. Hyppyä taas, madallettiin 80 senttiin ja edelleen 70 senttiin, kun toistuvasti meni ohi. Tämä on aika tällainen ikuisuusprojekti tämä. Jäävissä sekoitti taas istumisen ja seisominen, erityisesti seisominen oli vaikeaa, kun persus meni maahan toistuvasti. Tässä mun oma liike ehkä jossain määrin myös vaikuttaa, mulla on tapana tehdä pakkoliikkeitä ja pään nyökytyksiä sun muuta. Näihin kiinnitettävä huomiota.
Lisäksi ollaan ahkerasti lenkkeilty, vietetty vappua ja viihdytetty vauvaa.
 |
| Kuvan ottanut Tuija Hurmekoski |
Kommentit
Lähetä kommentti