Julma koiranomistaja
Mikä on julmuuksien huippu?
Kun omistaja lähtee agikisoihin ilman koiraa... :(
Punnitsin hetken eri vaihtoehtoja. On julmaa jättää koiruus kotiin ja lähteä ite agikisoihin, mutta ehkä on vielä julmempaa antaa sen katella vierestä, kun ei ite saa mennä radalle. Zeron mielestä on bordercollienkidutusta, jos joutuu katella muiden ratoja, vielä pahempi on katella vierestä eikä lopulta pääsekään radalle. Kaikista pahinta lienee kuitenkin se, et mamma menee radalle vieraan koiran kaa. Kuvitelkaapa! Vieraan rakin, jolla ei ole osaa eikä arpaa Zeron esteille!
Päätin siis valita kahdesta julmasta teoista vähemmän kamalan ja jättää pettynyt koiruus kotiin. Mistähän Zero aina tietää, et kun otan vaatteita kaapin alahyllyltä, ni ollaan menossa treenaamaan? Kun otan ylähyllyltä vaatteet, se ei oo samalla tavalla pomppimassa ulko-ovella.
Mentiin Saran kaa möllit ja kisaavien radan. Möllit oli helppoa suoraa, se nyt vaan juostiin läpi. Paikkana oli sairaan liukas Koivukylän kenttä, juokseminen ei oikein meinannu onnistua, kun nappiksetki jäi kotiin. Saraa ei juurikaan tarvinnu ohjata, kunhan vähän näytön vuoksi juoks mukana.
Kisaavien rata tarjosi hieman enemmän haastetta, siinä joutui vähän jo ohjaamaankin. Tai ainakin olisi pitänyt ohjata. Kolmosesteellä välistäveto ei sujunut, jälkeenpäin videolta katoin, et mä vaan jäin pönöttää sinne ku apinapatsas Viikissä ja Sarppa hyppäs väärältä puolelta. Sit vielä korjasin väärin! Hyvä mä. Kepeillä oli aika hienoa juosta menemään ja jättää Sarppaliisa pujottelemaan! Ei kyl Zeron kaa tulis mieleenkään. Siinä meille tavoitetta :)
Putkella meni väärään päähän, en oikeen tiedä, millä oisin saanu käännettyä, kun se näköjään lukitsi putken jo ennen hyppyy. Olis varmaan kantsinut hidastaa ennen hyppyy enemmän ja selkeemmin tehdä se takaaleikkaus tai jotain.
Loput meni ihan jees. Oli kyl mahtavaa päästä aksaamaan pitkästä aikaa, kiitos Emmi koiran lainasta! :) Joka kerta kyl kun oon radalla, tulee taas sama hinku saada oma aksaeläin. Tahtoo tehdä rataa ja kisata! Tai pentuagilitykin olis kauheen kivaa <3 Pitää vaan koittaa malttaa. Pelkään et siin käy niin, et nyt vielä haukun lyttyyn kaikki, jotka treenaa hulluna jo vauvan kaa ja sit ite kun saan pennun, ni rikon sen ennen puolen vuoden ikää :P
Zeron kaa kuntoutusohjelma on käynnistynyt. Keksin ylämäen meidän lenkin varrelta, sitä kävellään pari kertaa hitaasti ylös ja alas. Lisäksi ollaan tehty metsälenkkiä. Pitää nyt yrittää raahautua tonne lähimetsään lenkkeilemään mahdollisimman usein. Kyllähän metsä nyt tarjoo huomattavasti enemmän haastetta lihaksille kuin tylsä tasainen pelto.
Kun omistaja lähtee agikisoihin ilman koiraa... :(
Punnitsin hetken eri vaihtoehtoja. On julmaa jättää koiruus kotiin ja lähteä ite agikisoihin, mutta ehkä on vielä julmempaa antaa sen katella vierestä, kun ei ite saa mennä radalle. Zeron mielestä on bordercollienkidutusta, jos joutuu katella muiden ratoja, vielä pahempi on katella vierestä eikä lopulta pääsekään radalle. Kaikista pahinta lienee kuitenkin se, et mamma menee radalle vieraan koiran kaa. Kuvitelkaapa! Vieraan rakin, jolla ei ole osaa eikä arpaa Zeron esteille!
Päätin siis valita kahdesta julmasta teoista vähemmän kamalan ja jättää pettynyt koiruus kotiin. Mistähän Zero aina tietää, et kun otan vaatteita kaapin alahyllyltä, ni ollaan menossa treenaamaan? Kun otan ylähyllyltä vaatteet, se ei oo samalla tavalla pomppimassa ulko-ovella.
Mentiin Saran kaa möllit ja kisaavien radan. Möllit oli helppoa suoraa, se nyt vaan juostiin läpi. Paikkana oli sairaan liukas Koivukylän kenttä, juokseminen ei oikein meinannu onnistua, kun nappiksetki jäi kotiin. Saraa ei juurikaan tarvinnu ohjata, kunhan vähän näytön vuoksi juoks mukana.
Kisaavien rata tarjosi hieman enemmän haastetta, siinä joutui vähän jo ohjaamaankin. Tai ainakin olisi pitänyt ohjata. Kolmosesteellä välistäveto ei sujunut, jälkeenpäin videolta katoin, et mä vaan jäin pönöttää sinne ku apinapatsas Viikissä ja Sarppa hyppäs väärältä puolelta. Sit vielä korjasin väärin! Hyvä mä. Kepeillä oli aika hienoa juosta menemään ja jättää Sarppaliisa pujottelemaan! Ei kyl Zeron kaa tulis mieleenkään. Siinä meille tavoitetta :)
Putkella meni väärään päähän, en oikeen tiedä, millä oisin saanu käännettyä, kun se näköjään lukitsi putken jo ennen hyppyy. Olis varmaan kantsinut hidastaa ennen hyppyy enemmän ja selkeemmin tehdä se takaaleikkaus tai jotain.
Loput meni ihan jees. Oli kyl mahtavaa päästä aksaamaan pitkästä aikaa, kiitos Emmi koiran lainasta! :) Joka kerta kyl kun oon radalla, tulee taas sama hinku saada oma aksaeläin. Tahtoo tehdä rataa ja kisata! Tai pentuagilitykin olis kauheen kivaa <3 Pitää vaan koittaa malttaa. Pelkään et siin käy niin, et nyt vielä haukun lyttyyn kaikki, jotka treenaa hulluna jo vauvan kaa ja sit ite kun saan pennun, ni rikon sen ennen puolen vuoden ikää :P
Zeron kaa kuntoutusohjelma on käynnistynyt. Keksin ylämäen meidän lenkin varrelta, sitä kävellään pari kertaa hitaasti ylös ja alas. Lisäksi ollaan tehty metsälenkkiä. Pitää nyt yrittää raahautua tonne lähimetsään lenkkeilemään mahdollisimman usein. Kyllähän metsä nyt tarjoo huomattavasti enemmän haastetta lihaksille kuin tylsä tasainen pelto.
Kommentit
Lähetä kommentti