Turkistarhaus elää! Ja luurankotehdas kukoistaa!
Toka työpäivä takana ja oon niin poikki ja koomassa, et järki en enää pelaa yhtään ja motivaatio kaikkeen on tasan nolla. Väsyttää vaan ihan hulluna koko ajan. Jokseenkin pelottavaa ajatella, että joskus tulevaisuudessa joudun tässä tilassa tekemään päätöksiä elämästä ja kuolemasta, kun tässä vaiheessa en edes pysty pakkaa reppua treenejä varten. Tarkoitus oli ottaa mm. metallia ja ruudun luoksaria, mutta mä unohdin metallikapulan ja namit kotiin, niinpä tietenkin. Mut aloitan kootut selitykset siitä, mihin viimeksi jäätiin. Viime viikko meni näissä merkeissä: Söpöimmän värinen lentokone ikinä! Puolalainen bussi pistää kyl miettimään henkivakuutuksen ottamista. Mä otin ja karkasin Puolaan ja hylkäsin koirarukan Emmin huomaan. Yllättävän kiltii se oli ilmeisesti ollut testattuaan eka pari päivää Emmin kärsivällisyyttä. Ei rähissyt remmissä, eikä karannut muiden koirien luo ja jopa ohitti jalkapalloilevat lapset vapaana tosi läheltä...