Adjöö, du schöönä summär...

Zerppaeläin oli taas tosi pro jälkikoira, vaikka vaikeusastetta olikin reilusti enemmän kuin viimeksi.

Kävin tekee sille taas Hakkilaan jäljen, sinne K-rautaa vastapäätä. Seurasin eka pitkästi tietä, sit käännyin jonnekin oikeelle epämääräiseen paikkaan. Pituutta oli reilusti enemmän kuin viimeksi, nyt uskaltaisin väittää et jälki oli jopa 400 metriä pitkä. Näköjään tuota pituutta tulee aika nopeasti enemmän, kun nameja rupeaa harventamaan. Aluksi oli joka askeleella, sitten vähensin joka toiselle askeleelle, jäljen puolivälissä oli pätkä joka kolmannella. Pari n. 20 askeleen mittaista kokonaan namitonta pätkää oli myös. Lisäksi jälki ylitti yhden pienen polun ja yhden tosi leveän, kun en päässyt väistämään mitenkään järkevästi. Kulmia oli pari, lisäksi muuta epämääräistä siksakkia tuli matkaan. Maasto oli aluksi kivaa, tasaista, melko harvaa sammalmaastoa. Sitten se paheni, puoliväli oli kunnon ryteikköö ja menipä jälki yhden kaatuneen puunkin yli. Joo, pitäisi varmaan opetella katsomaan eteensä, kun talloo jälkeä :P

Sillä aikaa, kun jälki vanheni, menin tekemään esineruutua. Näin koko ajan koiran työskentelyn, maasto oli kivistä ja kuoppaista, mutta puita oli vain nimeksi. Vein kaksi esinettä yhtaikaa, sitten vasta tein virittelyn. Zerolle oli aluksi tosi vaikeaa orientautua, se ei aluksi tajunnut mennä esineruutuun ollenkaan, vaan meni takaisin sinne, mihin olin tehnyt lämppäesineen. Toisella yrityksellä kuitenkin meni reippaasti takakulmalle asti. Oli kiva nähdä, miten innokkaasit se tekee työtä. Se kaahasi ihan täysiä, yhtäkkiä se veti liinat pohjaan ja kääntyi 180° ja hetken päästä toi esineen silmät loistaen. Toka esine nousi myös moitteetta, vaikkei siis tiennyt, että olin vienyt sen.

Tein vielä lähiesineen, tämä on näköjään hankala. Zero säntäsi taas takalinjalle reippaana poikana ja hetken päästä tuli takaisin, kun ei löytänyt sieltä mitään. Yhtäkkiä se kääntyi ja alkoi tarkentaa esineeseen. Tosi hienosti se on oppinut tämän, ennenhän se kävi nuuskuttamassa, mutta jätti esineen sikseen, kun ei sitä heti löytänyt. Zeron nenä selvästi toimii, olen enemmän kuin tyytyväinen siihen! :)

Seuraavaksi sitten jälkeä ajamaan. Hienosti se teki töitä, kun namit harveni, vauhti kiihtyi hieman. Ensimmäistä namitonta pätkää en edes huomannut, se meni niin sujuvasti. Zeroa ei haitannut yhtään. Hankalasta maastosta se selvisi kuin konkari, enemmän se olin mä, joka siellä takana huiteli vaikeannököisesti, se ei tainnut edes huomata ryteikköjä ja kivenlohkareita. Kulmat meni tosi siististi, samoin polut. Sitä leveää se ei noteerannut mitenkään, ohuempaa se meni tarkistamaan ehkä metrin verran. Toinen namiton pätkä meni hienosti myös. Parissa kohdassa jälkeä se jäjesti noin 0.5-1 metri sivussa muutaman metrin ajan, mutta palasi nätisti jäljelle hetken päästä.

Loppua kohti se tuntui hieman hyytyvän. Toisen namittoman pätkän kohdalla se nosti päätään kyselemään, mä en reagoinut mitenkään ja se jatkoi matkaa. Ihan lopussa joku ufo liikkui juuri ennen viimeistä kulmaa, huomasin vaan, kun Zero alkoi laukata täysiä, et hetkinen, nyt ei enää nenä pelitä. Mikä jänis lie ollut. Pysäytin ja toistin et jälki. Se valejäljesti hetken kauheeta vauhtia ja jäi sitten taas tuijottamaan eteensä, eikä enää nostanut jälkeä. Siinä kohtaa mä puutuin peliin ja sanoin tiukasti, et tää ei käy, nyt ollaan jäljestämässä. Se nosti jäljen sit uudelleen ja sujuvasti jäljesti loppuun.

Eilen illalla kävin tokoilemassa svenskakoululla, Zero oli taas höpsö. Se taitaa ihan oikeasti tykätä tokosta.

Sillä aikaa, kun pystytin ruutua Zero harjoitteli paikalla istumista, olin hetken myös piilossa. Maltoin nojailla seinään ehkä minuutin, ennen kun menin palkkaamaan koiran. Mulla ei vaan kärsivällisyys riitä näiden paikallaolojen treenaamiseen!!!

Ruutua evl-mäisesti, eka oli pallo ruudussa, meni hyvin. Sitten ilman, paikka on näköjään unohtunut, kun se aina halusi pysähtyä takanauhan taakse. Otin sit ihan läheltä paikkaa, oli yllättävän vaikeaa. Pitää varmaan muistutella alustalla, se toimi viimeksi tosi hyvin.

Seuraavaksi metallia, hetsasin, heitin ja kierrätin tolppia ja maaleja. Ei ollut yhtään kivaa, kun ei voinut edes juosta täysiä. Koiraparka. Miten ihmeessä mä saan metallista kivemmän???

Ruudusta luoksetuloa treenasin kans, aluksi nameilla, sitten ilman. Tätä pitää treenata vielä jonkun verran, kun tää ei ikinä toimi kisoissa.

Luoksarin stoppeja ja maahanmenoa treenasin ihan vaan kierrättämällä, oli nopsat ja reippaat.

Seuraamista lopuksi vielä hieman pidempi pätkä. Palkkasin ensin muutaman lyhyemmän toiston ja pari käännöstä, sitten hieman pidempi, palkkasin namilla pysäytykset, sit loppuun hieman pidempi pätkä palkatta. Ihan nättiä perusseuraamista oli, loppua kohti meinasi hieman vilkuilla, näköjään se ei jaksa keskittyä liian pitkiin kuvioihin.

... wänt s'nächscht jaar widär chonsch, da sind wir ali froo! 

Kotimatkalla rupes vanha lastenlaulu soimaan päässä: Heippa, sinä kiva kesä, emme haluisi vielä, että lähtisit - - Mutta ensi vuonna, kun tulet uudestaan, olemme kaikki iloisia! Sopii jotenkin tunnelmaan erittäin hyvin :P

Nyt odottaa pesto-smetana -pizza syöjäänsä, see you!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.