Tavoitteena JK1 :)
Kyllä Zerpasta tulee NIIN huippu jälkikoira!! Se on ihan superpätevä, sitä on ihana katella, kun se nenä tuhisten tekee täysin itsenäisesti töitä, hitaasti ja varmasti se haistelee joka askeleen hyvin keskittyneen näköisenä :)
Käytiin Emman kaa Korsossa siin puomin kohdalla tien vasemmalla puolella. Maasto oli just kivaa, aika avonaista eikä kauheesti kasvillisuutta maassa, lähinnä sammalta. Tästä on just hyvä aloittaa metsäjäljet. Tähän asti tosiaan oon treenannut pelkällä multa- tai ruohopohjalla.
Jälki oli pidempi kuin viimeksi ja otin ekaa kertaa normimittaisia askelia, paitsi polunylityksissä ja kulmissa mä tihensin askeleita hieman ennen. Pituutta oli joku 200 askelta, multa loppui puhti kesken. Tuo nami-joka-askeleelle -tyyli on kyl äärimmäisen rasittava niin selälle kuin reisillekin. Lisäksi tallomisessa menee ikuisuus...
Alussa Zero meinas hieman kaahata, se juoks kauheeta vauhtia jonkun liinanmitan, ennen ku se alkoi jäljestää kunnolla ja etsiä nameja. Hyvin se sen jälkeen kuitenkin eteni. Kyl suurin osa nameista tais jäädä metsään, mutta Zero kuitenkin eteni hitaasti ja hienosti jäljen päällä. Kulmassa kuitenkin huomasin, et se hieman oikaisi, tässä täytyy olla ensi kerralla tarkempi, et ottaa kunnolla eka lyhyempiä askelia, laittaa kunnolla nameja joka askeleelle ja lisäksi täytyy merkata tarkasti kulma. Mä haluun, et se jäljestää tarkasti kulmatkin. Erilaisia tuuliolosuhteita ja -suuntia täytyy kans treenata.
Jossai kohtaa se näytti hieman hukanneen jäljen, se erkani siitä jonku metrin, mut tosi nätisti se kuitenkin palasi takaisin. Polut oli hieman haastavia, molemmilla ylityksillä se lähti eka seuraamaan polkua ja sit jotain 5 metriä edettyään huomas, et ei täällä ole nameja :)
Olin tällä kertaa aika kaukana koirasta, jatkuvasti 5-10 metriä. Oli hyvä, kun Emma huomautti tästä, koska mulla on kauhee pakkomielle kävellä siinä ihan koiran takana. On kuitenkin parempi luottaa koiraan ja antaa sen tehdä rauhassa töitä.
Mä kyl tykkään nyt ihan kauheasti Zerpan tyylistä jäljestää. Vauhtia tulee ihan varmasti lisää, kun jätän namit pois, joten tässä vaiheessa on tosi hyvä, et se etenee hitaasti ja huolellisesti. Mä haluaisin, et Zero oppis pysymään tarkasti jäljen päällä. Se on musta hienompaa ja kepit nousee varmemmin. Jotenkin mä en luota siihen, et jos Zerppa kaahaa puolihuolimattomasti jossain kolmen metrin päässä jäljeltä, et se haistaisi kepit sinne asti. Zerppa ei oo sellainen supernenä, sen sijaan sillä on taipumusta just tohon puolihuolimattomaan pikajunakaahaamiseen :)
Sillä aikaa kun jäljet vanheni, me käytiin tekee esineruutu. Zerppa loisti siinäkin tänään. Eka me käytiin yhdessä viemässä esine, mä heitin sen sit niin kauas ku pystyin. Zero lähti suoraan kuin tykin suusta ja toi sieltä käärmeen reippaasti. Seuraavaksi mä kävin ite viemässä rottapehmon ja Zero jäi katselemaan. Rottakin nous varmasti. Kun se lähti tuomaan rottaa, mä tajusin et mun lelu oli tippunut johonkin esineruutuun, joten ei muuta ku uusi lähetys. Tätä se joutui hetken etsimään ja eksyi kyl tosi kauas ruudun ulkopuolellekin, mut lopulta sekin löytyi.
Hieman sillä oli nyt kyl ongelmia tän alueen hahmottamisen kaa, outoa, sehän on aika hyvin aina pysynyt esineruudun sisällä! Mut olin kyl tosi ylpeä tosta lelun etsinnästä, en olisi vielä pitkään aikaan uskaltanut lähettää Zerppasta etsimään esinettä, jonka vientiä se ei oo nähnyt, saatikka sit esinettä, jonka sijaintia mä en tiedä. Oli siis hyvä et mä tiputin sen :)
Lopuksi käytiin lenkillä ja mä ujutin aseen salaa Emmalle. Zerppa alkoi piippailla ja oli tosi levoton, levottomampi mun mielestä kuin silloin viimeksi (eli kauan aikaa sitten) kun ammuttiin. Täytyy ite muistaa jatkaa normaalisti kävelyä, kun ampu tulee, eikä pysähtyä missään välissä. Aina kun se käväisi mun luona, mä annoin sille sillai ohimennen namin, koska mä haluun vahvistaa sitä, et se hakee multa turvaa, eikä sinkoo joka paikkaan, kuten sillä on ollut tapana tehdä. En tee siitä isoo numeroo, vaan tarjoon sitä vaan sillai ohimennen. En oikein tiiä, onko kehuminen yms. hyvä vai huono juttu tässä. Melko nopeasti se palautui, hieman se oli levoton hetken, mut hyvin sillä toimintakyky säilyi...
Mä luulen, et JK1 ei ole ollenkaan niin epärealistinen tavoite ensi kevääksi! Ja kun me kerta saadaan paukut ja tottis kuntoon, niin mä aion saada myös hakumaasto kisakuntoon, eli tavoitteena olis sitten myös HK1 ehkä ensi syksyksi. Lisäksi mä luulen, et etsintäkokeen liikkeet on aika helppoja opettaa, joten luonnollisesti tähtäimessä olis myös EK1. Kolme koularia vuoden aikana kuulostaa näin paperilla kovin kunnianhimoiselta tavoitteelta, mutta mun mielestä tää vois olla kuitenkin vielä ihan realistista.
Zerppa ei muuten tänään ja eilen halunnut hypätä autoon. Ainahan se vähän miettii ja pohtii ennen hyppäämistä, mut kiinnitin tänään erityisesti huomiota tähän. Taitaa olla retki fyssarille edessä. Muutenkin pitäis hieman ryhdistäytyä ja ruveta käymään säännöllisesti. Meidän luottofyssarille Lahteen on vaan aika pitkä matka, enkä mä nykyään käy siellä kovin usein :(
Lyhyesti viel sotasuunnitelmat:
Esineruutu:
- toistaiseksi viel nii, et viedään yks esine kerrallaan.
- ensi kerralla vaik mä vien kaikki, sit viimeinen esine vois kokeilla joku muu
- seuraavaksi joku muu vie kaikki
- sit tehdään nii, et Zerppa odottelee kauempana, näkee et esine viedään, mut ei näe mihin. Eka mä vien, sit vois tehdä nii et muu vie ja mä odottelen Zerpan kaa
- seuraavaksi sit ei näe esineen vientiä. Tässä vaiheessa vois oikeastaan laittaa monta kerrallaan, vois olla aluksi helpompaakin, kun on monta esinettä
- pitäs muistaa hankkia monenlaista esinettä ja myös erilaisia materiaaleja. Toistaiseksi on ollut käytössä lähinnä pehmot, ponnarit, hanskat ja sukat
Jälki:
- Pituutta viel lisää
- Kulmia pitää treenata
- Keppejä kotitreeninä, ennen ku vien ne maastoon
- Sit seuraavaksi nameja joka 2. askeleelle, ennen kulmia ja polkuja jokaiselle, samoin ekat 10-20 metriä
- Edelleen lisää pituutta
- Sit vähitellen nameja vähemmän, paitsi edelleen kulmissa jne.
- Kepit eka maastossa sillai et näkee kun vien ne, vasta kun toimii varmasti, niin mukaan jäljelle
- Kepit ja jäljen vois yhdistää siinä vaiheessa, kun jälki toimii jo ilman nameja hyvin
- Erilaisia alustoja, tuuliolosuhteita ja ikää!
- Varsinkin kepit pitäis treenata myös eri ihmisillä
Käytiin Emman kaa Korsossa siin puomin kohdalla tien vasemmalla puolella. Maasto oli just kivaa, aika avonaista eikä kauheesti kasvillisuutta maassa, lähinnä sammalta. Tästä on just hyvä aloittaa metsäjäljet. Tähän asti tosiaan oon treenannut pelkällä multa- tai ruohopohjalla.
Jälki oli pidempi kuin viimeksi ja otin ekaa kertaa normimittaisia askelia, paitsi polunylityksissä ja kulmissa mä tihensin askeleita hieman ennen. Pituutta oli joku 200 askelta, multa loppui puhti kesken. Tuo nami-joka-askeleelle -tyyli on kyl äärimmäisen rasittava niin selälle kuin reisillekin. Lisäksi tallomisessa menee ikuisuus...
Alussa Zero meinas hieman kaahata, se juoks kauheeta vauhtia jonkun liinanmitan, ennen ku se alkoi jäljestää kunnolla ja etsiä nameja. Hyvin se sen jälkeen kuitenkin eteni. Kyl suurin osa nameista tais jäädä metsään, mutta Zero kuitenkin eteni hitaasti ja hienosti jäljen päällä. Kulmassa kuitenkin huomasin, et se hieman oikaisi, tässä täytyy olla ensi kerralla tarkempi, et ottaa kunnolla eka lyhyempiä askelia, laittaa kunnolla nameja joka askeleelle ja lisäksi täytyy merkata tarkasti kulma. Mä haluun, et se jäljestää tarkasti kulmatkin. Erilaisia tuuliolosuhteita ja -suuntia täytyy kans treenata.
Jossai kohtaa se näytti hieman hukanneen jäljen, se erkani siitä jonku metrin, mut tosi nätisti se kuitenkin palasi takaisin. Polut oli hieman haastavia, molemmilla ylityksillä se lähti eka seuraamaan polkua ja sit jotain 5 metriä edettyään huomas, et ei täällä ole nameja :)
Olin tällä kertaa aika kaukana koirasta, jatkuvasti 5-10 metriä. Oli hyvä, kun Emma huomautti tästä, koska mulla on kauhee pakkomielle kävellä siinä ihan koiran takana. On kuitenkin parempi luottaa koiraan ja antaa sen tehdä rauhassa töitä.
Mä kyl tykkään nyt ihan kauheasti Zerpan tyylistä jäljestää. Vauhtia tulee ihan varmasti lisää, kun jätän namit pois, joten tässä vaiheessa on tosi hyvä, et se etenee hitaasti ja huolellisesti. Mä haluaisin, et Zero oppis pysymään tarkasti jäljen päällä. Se on musta hienompaa ja kepit nousee varmemmin. Jotenkin mä en luota siihen, et jos Zerppa kaahaa puolihuolimattomasti jossain kolmen metrin päässä jäljeltä, et se haistaisi kepit sinne asti. Zerppa ei oo sellainen supernenä, sen sijaan sillä on taipumusta just tohon puolihuolimattomaan pikajunakaahaamiseen :)
Sillä aikaa kun jäljet vanheni, me käytiin tekee esineruutu. Zerppa loisti siinäkin tänään. Eka me käytiin yhdessä viemässä esine, mä heitin sen sit niin kauas ku pystyin. Zero lähti suoraan kuin tykin suusta ja toi sieltä käärmeen reippaasti. Seuraavaksi mä kävin ite viemässä rottapehmon ja Zero jäi katselemaan. Rottakin nous varmasti. Kun se lähti tuomaan rottaa, mä tajusin et mun lelu oli tippunut johonkin esineruutuun, joten ei muuta ku uusi lähetys. Tätä se joutui hetken etsimään ja eksyi kyl tosi kauas ruudun ulkopuolellekin, mut lopulta sekin löytyi.
Hieman sillä oli nyt kyl ongelmia tän alueen hahmottamisen kaa, outoa, sehän on aika hyvin aina pysynyt esineruudun sisällä! Mut olin kyl tosi ylpeä tosta lelun etsinnästä, en olisi vielä pitkään aikaan uskaltanut lähettää Zerppasta etsimään esinettä, jonka vientiä se ei oo nähnyt, saatikka sit esinettä, jonka sijaintia mä en tiedä. Oli siis hyvä et mä tiputin sen :)
Lopuksi käytiin lenkillä ja mä ujutin aseen salaa Emmalle. Zerppa alkoi piippailla ja oli tosi levoton, levottomampi mun mielestä kuin silloin viimeksi (eli kauan aikaa sitten) kun ammuttiin. Täytyy ite muistaa jatkaa normaalisti kävelyä, kun ampu tulee, eikä pysähtyä missään välissä. Aina kun se käväisi mun luona, mä annoin sille sillai ohimennen namin, koska mä haluun vahvistaa sitä, et se hakee multa turvaa, eikä sinkoo joka paikkaan, kuten sillä on ollut tapana tehdä. En tee siitä isoo numeroo, vaan tarjoon sitä vaan sillai ohimennen. En oikein tiiä, onko kehuminen yms. hyvä vai huono juttu tässä. Melko nopeasti se palautui, hieman se oli levoton hetken, mut hyvin sillä toimintakyky säilyi...
Mä luulen, et JK1 ei ole ollenkaan niin epärealistinen tavoite ensi kevääksi! Ja kun me kerta saadaan paukut ja tottis kuntoon, niin mä aion saada myös hakumaasto kisakuntoon, eli tavoitteena olis sitten myös HK1 ehkä ensi syksyksi. Lisäksi mä luulen, et etsintäkokeen liikkeet on aika helppoja opettaa, joten luonnollisesti tähtäimessä olis myös EK1. Kolme koularia vuoden aikana kuulostaa näin paperilla kovin kunnianhimoiselta tavoitteelta, mutta mun mielestä tää vois olla kuitenkin vielä ihan realistista.
Zerppa ei muuten tänään ja eilen halunnut hypätä autoon. Ainahan se vähän miettii ja pohtii ennen hyppäämistä, mut kiinnitin tänään erityisesti huomiota tähän. Taitaa olla retki fyssarille edessä. Muutenkin pitäis hieman ryhdistäytyä ja ruveta käymään säännöllisesti. Meidän luottofyssarille Lahteen on vaan aika pitkä matka, enkä mä nykyään käy siellä kovin usein :(
Lyhyesti viel sotasuunnitelmat:
Esineruutu:
- toistaiseksi viel nii, et viedään yks esine kerrallaan.
- ensi kerralla vaik mä vien kaikki, sit viimeinen esine vois kokeilla joku muu
- seuraavaksi joku muu vie kaikki
- sit tehdään nii, et Zerppa odottelee kauempana, näkee et esine viedään, mut ei näe mihin. Eka mä vien, sit vois tehdä nii et muu vie ja mä odottelen Zerpan kaa
- seuraavaksi sit ei näe esineen vientiä. Tässä vaiheessa vois oikeastaan laittaa monta kerrallaan, vois olla aluksi helpompaakin, kun on monta esinettä
- pitäs muistaa hankkia monenlaista esinettä ja myös erilaisia materiaaleja. Toistaiseksi on ollut käytössä lähinnä pehmot, ponnarit, hanskat ja sukat
Jälki:
- Pituutta viel lisää
- Kulmia pitää treenata
- Keppejä kotitreeninä, ennen ku vien ne maastoon
- Sit seuraavaksi nameja joka 2. askeleelle, ennen kulmia ja polkuja jokaiselle, samoin ekat 10-20 metriä
- Edelleen lisää pituutta
- Sit vähitellen nameja vähemmän, paitsi edelleen kulmissa jne.
- Kepit eka maastossa sillai et näkee kun vien ne, vasta kun toimii varmasti, niin mukaan jäljelle
- Kepit ja jäljen vois yhdistää siinä vaiheessa, kun jälki toimii jo ilman nameja hyvin
- Erilaisia alustoja, tuuliolosuhteita ja ikää!
- Varsinkin kepit pitäis treenata myös eri ihmisillä
Kommentit
Lähetä kommentti