Vaikeuksien kautta voittoon!
Tänään on ollut varsinainen hankalien maastojen päivä!
Eka menin talloo jälkeä sinne K-raudan läheiseen metsään. En kuitenkaan löytänyt sitä maastoa, jota viimeksi lenkillä olin katellut ja muutenkin metsä oli huomattavasti haastavampaa kuin muistin. Tämän tajusin tietenkin siinä vaiheessa, kun olin tallonut jäljestä noin puolet, et huppsistakeikkaa, täähän on hieman hankalaa. Jäljellä oli vaik kuinka monta kulmaa, jotka oli kaikkea muuta kuin nätisti tallottuja, vaan lähinnä sellaisia "hupsista, mistä tää puu tähän ilmestyi" -kulmia. Lisäksi oli kauheesti kumpareita, kiviä, risukkoa ja kaatuneita puita. Välillä oli ihan suht tasaista ja selkeetä, siihen sit jätin n. 1/3 askeleista ilman namia. Edetään nyt kuitenkin maltilla näin aluksi namittomuuden suhteen :) Jälki oli huomattavasti pidempi kuin viimeksi, merkitkin meinas loppua ennen nameja! Saatuani jäljen tallottua, olin ihan varma, et tää on huono idea, ei Zero tämmöisestä kyl selviä! Mut no, yrittänyttä ei laiteta...
Seuraavaksi sit kävelin metsän toiseen päähän tekemään esineruutua. Bongasin kivan näköisen metsän, joka ei ollut ihan avointa peltoa, vaan sopivasti hieman haastetta. Kun rupesin tallomaan, tajusin et se olikin huomattavasti haastavampi, kuin miltä se etäältä näytti. Kauheesti taas risukkoa, kumpareita ja kaatuneita puita. Lisäksi oli sellaiset kivat lammikot keskellä esineruutua, onneksi oli isin lahjoittamat kumpparit jalassa <3
Talloin tällä kertaa parikin kertaa, koska viimeksi Zerolla oli hankaluuksia hahmottaa alue. Tänään se ei sitten eksynyt kertaakaan ruudun ulkopuolelle. Eka vein esineen johonkin puoliväliin, Zero näki kun vein ja mä hihhuloin koko matkan, et koiruus keräis hiema kierroksia. Se ampui metsään kuin tykki ja juoks suoraan esineen luokse. Joko tolla koiralla on haukan silmät tai sit se on nenänkäyttönero.
Seuraavan vein takalinjan tuntumaan, en hihhuloinut niin paljon kuin äsken ja nyt olikin paljon vaikeampi. Zero jäi pyörimään äskeiseen paikkaan vaikka kuinka kauan ja tuli pois. Lähetin uudelleen, mutta jäi taas pyörimään sinne. Sit menin lähemmäs lähettää, eka meinas jäädä tasan siihen pyörimään, mut sit häädin sen kauemmas. Hetken päästä käärmepehmo nousi sieltä.
Sit me lähdettiin yhdessä viemään esine, heitin sen Zeron nähden takalinjalle. Sit takaisin ja lähetin, tosi hyvin irtos ja uppos, kävi noutamassa esineen kuin vanha tekijä, suoraan ja reippaasti. Halusin viel yhden yrityksen, jos nyt tällä kertaa toimisi, vein sen rakkaan pinkin pallon takalinjalle, näytin sille palloa ja olin kovin iloinen. Zerpalla oli kauhea into lähteä, se irtos nätisti viiteenkymppiin ja hetken etsittyään palasi takaisin pallo suussa ja silmät loistaen. Kaiken kaikkiaan sillä oli tänään kyl mahtava motivaatio, eikä hankala maasto kyl hidastanut sitä tasan yhtään.
Sitten takaisin jälkimetsään. Jälki oli vanhentunut noin 55 minuuttia. Alussa oli hankalaa, se ei malttanut syödä nameja, tarkisteli kauheasti, kääntyi välillä takaisin ja risteili sinnetänne. En puuttunut asiaan, vaan annoin sen hoitaa ite homman. Hetken päästä se sai jäljestä kiinni ja alkoi sujuvasti ja rauhallisesti edetä. Kulmat ei haitannut yhtään, se pysyi jäljellä erinomaisen hyvin. Sen sijaan se muuten vaan eksyi pari kertaa johonkin metrin-parin päähän, mutta tajusi virheensä ja palasi omatoimisesti takaisin. Kerran meinas yhdessä kaarteessa mennä väärään suuntaan, en antanut liinaa ja se saman tien palasi takaisin. Zeron kaa saa näköjään olla tosi tarkka tässä, ettei vahingossa tallo liinaa tai et se jää kiinni. Kunnon jälkiliina on kyl ihan korvaamaton!
Kun tuli se osuus, jossa oli vähemmän nameja, vauhti kiihtyi aavistuksen, mutta Zero pysyi jäljellä todella hyvin. Olen kyl tosi tyytyväinen. Hankala maasto ei kyl ollut sille ongelma eikä mitään, en olisi kyllä uskonut, että se selviäisi tästä noin hyvin! Sillä meni jäljen ajamiseen joku 13 minuuttia, joten kyl mä ymmärrän, mitä Emma tarkoitti, kun sanoi, et tätä vauhtia meillä tulee aikaraja vastaan. Meidän jälki oli kuitenkin maksimissaan 200 metriä pitkä, hehee :D Mut kyllä se vauhti siitä kiihtyy ja huolellinen pohjatyö on kaiken A ja O.
Musta tuntuu, et me ollaan palattu ajassa muutama vuosi taaksepäin, Zero on mun uusi pentu, jonka kanssa me kokeillaan joka lajia ja tehdään kaikkea kivaa alkeistreeniä! En mä oikeastaan tarvii uutta koiraa, kun mulla on Vaavi <3 Zerppa-Vaavista tulee kyl loistava jälkikoira!
PS. Zerpalla on muuten uskomaton keskittymiskyky: Kun jälki loppu, niin mä olin et jee, hyvä koira ja rupesin riisuu valjaita. Se ei kertaakaan irrottanut nenää maasta ja jouduin suorastaan pakottaa nenän ylös, et saan valjaat irti. Senkin jälkeen se jatkoi jäljestämistä, vaikka otin kepin jäljen päästä ja yritin leikkiä. Siis mä hetsasin maailman kivoimmalla kepillä ja Zero ei edes vilkaissut sitä!
Eka menin talloo jälkeä sinne K-raudan läheiseen metsään. En kuitenkaan löytänyt sitä maastoa, jota viimeksi lenkillä olin katellut ja muutenkin metsä oli huomattavasti haastavampaa kuin muistin. Tämän tajusin tietenkin siinä vaiheessa, kun olin tallonut jäljestä noin puolet, et huppsistakeikkaa, täähän on hieman hankalaa. Jäljellä oli vaik kuinka monta kulmaa, jotka oli kaikkea muuta kuin nätisti tallottuja, vaan lähinnä sellaisia "hupsista, mistä tää puu tähän ilmestyi" -kulmia. Lisäksi oli kauheesti kumpareita, kiviä, risukkoa ja kaatuneita puita. Välillä oli ihan suht tasaista ja selkeetä, siihen sit jätin n. 1/3 askeleista ilman namia. Edetään nyt kuitenkin maltilla näin aluksi namittomuuden suhteen :) Jälki oli huomattavasti pidempi kuin viimeksi, merkitkin meinas loppua ennen nameja! Saatuani jäljen tallottua, olin ihan varma, et tää on huono idea, ei Zero tämmöisestä kyl selviä! Mut no, yrittänyttä ei laiteta...
Seuraavaksi sit kävelin metsän toiseen päähän tekemään esineruutua. Bongasin kivan näköisen metsän, joka ei ollut ihan avointa peltoa, vaan sopivasti hieman haastetta. Kun rupesin tallomaan, tajusin et se olikin huomattavasti haastavampi, kuin miltä se etäältä näytti. Kauheesti taas risukkoa, kumpareita ja kaatuneita puita. Lisäksi oli sellaiset kivat lammikot keskellä esineruutua, onneksi oli isin lahjoittamat kumpparit jalassa <3
Talloin tällä kertaa parikin kertaa, koska viimeksi Zerolla oli hankaluuksia hahmottaa alue. Tänään se ei sitten eksynyt kertaakaan ruudun ulkopuolelle. Eka vein esineen johonkin puoliväliin, Zero näki kun vein ja mä hihhuloin koko matkan, et koiruus keräis hiema kierroksia. Se ampui metsään kuin tykki ja juoks suoraan esineen luokse. Joko tolla koiralla on haukan silmät tai sit se on nenänkäyttönero.
Seuraavan vein takalinjan tuntumaan, en hihhuloinut niin paljon kuin äsken ja nyt olikin paljon vaikeampi. Zero jäi pyörimään äskeiseen paikkaan vaikka kuinka kauan ja tuli pois. Lähetin uudelleen, mutta jäi taas pyörimään sinne. Sit menin lähemmäs lähettää, eka meinas jäädä tasan siihen pyörimään, mut sit häädin sen kauemmas. Hetken päästä käärmepehmo nousi sieltä.
Sit me lähdettiin yhdessä viemään esine, heitin sen Zeron nähden takalinjalle. Sit takaisin ja lähetin, tosi hyvin irtos ja uppos, kävi noutamassa esineen kuin vanha tekijä, suoraan ja reippaasti. Halusin viel yhden yrityksen, jos nyt tällä kertaa toimisi, vein sen rakkaan pinkin pallon takalinjalle, näytin sille palloa ja olin kovin iloinen. Zerpalla oli kauhea into lähteä, se irtos nätisti viiteenkymppiin ja hetken etsittyään palasi takaisin pallo suussa ja silmät loistaen. Kaiken kaikkiaan sillä oli tänään kyl mahtava motivaatio, eikä hankala maasto kyl hidastanut sitä tasan yhtään.
Sitten takaisin jälkimetsään. Jälki oli vanhentunut noin 55 minuuttia. Alussa oli hankalaa, se ei malttanut syödä nameja, tarkisteli kauheasti, kääntyi välillä takaisin ja risteili sinnetänne. En puuttunut asiaan, vaan annoin sen hoitaa ite homman. Hetken päästä se sai jäljestä kiinni ja alkoi sujuvasti ja rauhallisesti edetä. Kulmat ei haitannut yhtään, se pysyi jäljellä erinomaisen hyvin. Sen sijaan se muuten vaan eksyi pari kertaa johonkin metrin-parin päähän, mutta tajusi virheensä ja palasi omatoimisesti takaisin. Kerran meinas yhdessä kaarteessa mennä väärään suuntaan, en antanut liinaa ja se saman tien palasi takaisin. Zeron kaa saa näköjään olla tosi tarkka tässä, ettei vahingossa tallo liinaa tai et se jää kiinni. Kunnon jälkiliina on kyl ihan korvaamaton!
Kun tuli se osuus, jossa oli vähemmän nameja, vauhti kiihtyi aavistuksen, mutta Zero pysyi jäljellä todella hyvin. Olen kyl tosi tyytyväinen. Hankala maasto ei kyl ollut sille ongelma eikä mitään, en olisi kyllä uskonut, että se selviäisi tästä noin hyvin! Sillä meni jäljen ajamiseen joku 13 minuuttia, joten kyl mä ymmärrän, mitä Emma tarkoitti, kun sanoi, et tätä vauhtia meillä tulee aikaraja vastaan. Meidän jälki oli kuitenkin maksimissaan 200 metriä pitkä, hehee :D Mut kyllä se vauhti siitä kiihtyy ja huolellinen pohjatyö on kaiken A ja O.
Musta tuntuu, et me ollaan palattu ajassa muutama vuosi taaksepäin, Zero on mun uusi pentu, jonka kanssa me kokeillaan joka lajia ja tehdään kaikkea kivaa alkeistreeniä! En mä oikeastaan tarvii uutta koiraa, kun mulla on Vaavi <3 Zerppa-Vaavista tulee kyl loistava jälkikoira!
PS. Zerpalla on muuten uskomaton keskittymiskyky: Kun jälki loppu, niin mä olin et jee, hyvä koira ja rupesin riisuu valjaita. Se ei kertaakaan irrottanut nenää maasta ja jouduin suorastaan pakottaa nenän ylös, et saan valjaat irti. Senkin jälkeen se jatkoi jäljestämistä, vaikka otin kepin jäljen päästä ja yritin leikkiä. Siis mä hetsasin maailman kivoimmalla kepillä ja Zero ei edes vilkaissut sitä!
Kommentit
Lähetä kommentti