Lauantaitreeniä kukkaisareenalla
Zerppakulta oli aika käteväpätevä <3 Olen vihdoin ja viimein saanut avaimet kukkaisareenalle, niin pääsen sinne nykyään myös itsekseni.
Päivän aiheena oli niisto ja niistosokkari. Voi elämä kun on vaikeeta! Mä en vaan yhtään osaa!!! Yksittäisenä esteenä menee ihan bueno, mutta heti kun tulee muutama lisää, niin rima lentää joka IKINEN kerta, tää on aivan mahdotonta. Ärsyttävintä on viel se, että mä tasan tarkkaan tiedän, mistä se johtuu, mut mä en vaan voi asialle mitään. Ongelma on se, et mä en yksinkertaisesti malta, mulla on kauhea hoppu eteenpäin, enkä halua jäädä seisomaan koiran tielle. Sit taas ku oikein keskityn ohjaukseen, ni mä jään kököttämään paikoilleni kuin suppilovahvero ja me ei edetä mihinkään. Tää on aivan mahdotonta, mä en vaan osaa tällaista. Sit mä yritin niinkin, et liioittelen ohjauksessa ja annan kaarroksen valua pitkäksi, mut sekään ei toimi, silti ne rimat kolisee.
Sit huomasin myös, et Zero ei enää osaa kääntyä riman päällä, se menee tosi tahmeasti mukaan niistoihin. Tätäkin varmaan pitää vahvistaa vähitellen. Muistan, että joskus nuorempana silloinen koulututsohjaaja K vielä kehui Zeroa, että se tosi nätisti osaa kääntyä hypyn päällä.
Sit vielä vaikeampi tuo niistohommeli on sillai, et tullaan vinosti esteelle sivusta, eikä suoraan edestä, tässä meinaa tosi helposti käydä niin, että mä taas häslään kauhealla kiireellä ja Zero kääntyy jo ennen hyppyä. Niistosokkareita kokeilin, sekin on kohtuullisen hankalaa... Mut pahinta on vauhdissa, ei siitä tule yhtään mitään. Samoin kokeilin ennakoivaa valssia, siis sillain, et en ehtinyt tehdä niistoa, niin käännyin jo ennen hyppyä, että koira tietäisi, että seuraavaksi käännytään. Tässä lenteli rimat aika tehokkaasti, vaikka kuinka yritin ja vaikka annoin käännöksen valua tosi pitkäksi. Blääh.
Kokeiltiin myös rengasta, tämän se muistaa hyvin. Muuri olikin astetta haaastavampi, palikat lenteli koko ajan. Saattaa olla, että se on turhan korkea vielä, ku eikö muuri palikoineen ole se 65cm? Keppejä otin radan yhteydessä suoraan edestä, tämä meni tosi hyvin, saatoin aavistuksen jopa irrota sivusuunnassa. En tajua, mitä Zeron kepeille on tapahtunut, kun tää on ollut todellinen ongelma aina... Nykyään se näyttää jopa tykkäävän niistä, kun se kauhealla raivolla pujottelee loppuun asti, eikä häiriinny mun kommenteista, kun kehun sitä lattialta kattoon asti samalla. Sit kokeilin hieman kulmaa myös, sekä avo- että umpikulmaa, ehkä maksimissaan 45°. Meni tosi kivasti, hyvin haki oikeaan väliin. Hyvä Zero!!! :)
Lopuksi koostin kaikista pätkistä pienen radan, tää oli tosi vaikeaa, koska vauhtia oli hulluna ja mun ohjaus ihan päin honkia, niin rimat vaan lenteli. Sain lopulta onnistumaan, mut aika epätoivoista tää on... Radalla oli 17 estettä, kaksi niistosokkaria, yksi ennakoiva valssi ja pari niistoa.
Putkesta 9 hypylle 10 tuli kyl pienoinen kiire, vielä kun muuri ja se edellinen hyppy eivät olleen mitenkään loogisesti kaarena, kuten tossa kuvassa, vaan koira piti oikeasti käydä törkkäämässä muurille. Sain onnistumaan, kun vaan nopeasti törkkäsin sen sinne ja sitten samantien lähdin juoksemaan. Tää treeni oli jälleen kerran muistutus siitä, että jalkoja voi käyttää muuhunkin kuin patsasteluun. En tiiä, kumpi oli treenin jälkeen väsyneempi, minä vai mustavalkoinen :)
A- ja putkierottelu aloitettiin putkesta, tämä nyt ei ikinä ole ollutkaan ongelma. A:ta en ole toistaiseksi treenannut, kun pitäisi jotain keksiä niitä juoksukontakteja varten. Hskh:n länget kun on vain joitakin tiettyjä spesiaali-ihmisiä varten, ihme sisäpiiritouhua! >:( Puomiakaan en enää ottanut, koska Zero oli jo sen verran poikki.
Sit mä keksin joku päivä aamulenkillä, että siinä pellon varrella on ihan täydellinen puunkiertoagilityrata. Treenasin mm. pakkovalssia ja twistiä kahden puun avulla, tää on aika kätevää :)
Päivän aiheena oli niisto ja niistosokkari. Voi elämä kun on vaikeeta! Mä en vaan yhtään osaa!!! Yksittäisenä esteenä menee ihan bueno, mutta heti kun tulee muutama lisää, niin rima lentää joka IKINEN kerta, tää on aivan mahdotonta. Ärsyttävintä on viel se, että mä tasan tarkkaan tiedän, mistä se johtuu, mut mä en vaan voi asialle mitään. Ongelma on se, et mä en yksinkertaisesti malta, mulla on kauhea hoppu eteenpäin, enkä halua jäädä seisomaan koiran tielle. Sit taas ku oikein keskityn ohjaukseen, ni mä jään kököttämään paikoilleni kuin suppilovahvero ja me ei edetä mihinkään. Tää on aivan mahdotonta, mä en vaan osaa tällaista. Sit mä yritin niinkin, et liioittelen ohjauksessa ja annan kaarroksen valua pitkäksi, mut sekään ei toimi, silti ne rimat kolisee.
Sit huomasin myös, et Zero ei enää osaa kääntyä riman päällä, se menee tosi tahmeasti mukaan niistoihin. Tätäkin varmaan pitää vahvistaa vähitellen. Muistan, että joskus nuorempana silloinen koulututsohjaaja K vielä kehui Zeroa, että se tosi nätisti osaa kääntyä hypyn päällä.
Sit vielä vaikeampi tuo niistohommeli on sillai, et tullaan vinosti esteelle sivusta, eikä suoraan edestä, tässä meinaa tosi helposti käydä niin, että mä taas häslään kauhealla kiireellä ja Zero kääntyy jo ennen hyppyä. Niistosokkareita kokeilin, sekin on kohtuullisen hankalaa... Mut pahinta on vauhdissa, ei siitä tule yhtään mitään. Samoin kokeilin ennakoivaa valssia, siis sillain, et en ehtinyt tehdä niistoa, niin käännyin jo ennen hyppyä, että koira tietäisi, että seuraavaksi käännytään. Tässä lenteli rimat aika tehokkaasti, vaikka kuinka yritin ja vaikka annoin käännöksen valua tosi pitkäksi. Blääh.
Kokeiltiin myös rengasta, tämän se muistaa hyvin. Muuri olikin astetta haaastavampi, palikat lenteli koko ajan. Saattaa olla, että se on turhan korkea vielä, ku eikö muuri palikoineen ole se 65cm? Keppejä otin radan yhteydessä suoraan edestä, tämä meni tosi hyvin, saatoin aavistuksen jopa irrota sivusuunnassa. En tajua, mitä Zeron kepeille on tapahtunut, kun tää on ollut todellinen ongelma aina... Nykyään se näyttää jopa tykkäävän niistä, kun se kauhealla raivolla pujottelee loppuun asti, eikä häiriinny mun kommenteista, kun kehun sitä lattialta kattoon asti samalla. Sit kokeilin hieman kulmaa myös, sekä avo- että umpikulmaa, ehkä maksimissaan 45°. Meni tosi kivasti, hyvin haki oikeaan väliin. Hyvä Zero!!! :)
Lopuksi koostin kaikista pätkistä pienen radan, tää oli tosi vaikeaa, koska vauhtia oli hulluna ja mun ohjaus ihan päin honkia, niin rimat vaan lenteli. Sain lopulta onnistumaan, mut aika epätoivoista tää on... Radalla oli 17 estettä, kaksi niistosokkaria, yksi ennakoiva valssi ja pari niistoa.
 |
| Mä oon kyllä niin äärettömän ylpeä näistä mun piirrustuksista... Kohta mä rupeen piirtää nää käsin ja skannaan ne tai jotain :P |
Putkesta 9 hypylle 10 tuli kyl pienoinen kiire, vielä kun muuri ja se edellinen hyppy eivät olleen mitenkään loogisesti kaarena, kuten tossa kuvassa, vaan koira piti oikeasti käydä törkkäämässä muurille. Sain onnistumaan, kun vaan nopeasti törkkäsin sen sinne ja sitten samantien lähdin juoksemaan. Tää treeni oli jälleen kerran muistutus siitä, että jalkoja voi käyttää muuhunkin kuin patsasteluun. En tiiä, kumpi oli treenin jälkeen väsyneempi, minä vai mustavalkoinen :)
A- ja putkierottelu aloitettiin putkesta, tämä nyt ei ikinä ole ollutkaan ongelma. A:ta en ole toistaiseksi treenannut, kun pitäisi jotain keksiä niitä juoksukontakteja varten. Hskh:n länget kun on vain joitakin tiettyjä spesiaali-ihmisiä varten, ihme sisäpiiritouhua! >:( Puomiakaan en enää ottanut, koska Zero oli jo sen verran poikki.
Sit mä keksin joku päivä aamulenkillä, että siinä pellon varrella on ihan täydellinen puunkiertoagilityrata. Treenasin mm. pakkovalssia ja twistiä kahden puun avulla, tää on aika kätevää :)
Kommentit
Lähetä kommentti