Sille on kasvanut aivot!

Zerppamiehellä oli rankka viikonloppu, kauheesti piti tehdä ja treenata :)

Päivällä talloin sille jäljen Alppikylän sinne pulkkamäelle, maasto oli siis sellaista semi-lyhyttä nurmikkoa ja välillä poikkesin metsässä. Jälki oli tosi lyhyt, ensi kerralla täytyy kyl ottaa niin paljon nameja mukaan, kuin vaan suinkin liivin taskuihin mahtuu... Edelleen joka askeleella nami, normipituisia askeleita, paitsi käännöstä ennen lyhensin.

Jäljesti taas tosi nätisti ja huolella, mutta huomasi, että jälki oli vanhempi kuin aikaisemmat. Yleensä on ollut jotain 45 minuutin luokkaa, nyt oli yli tunnin vanha. Zero kyllä pysyi hyvin jäljellä, mutta meni sellaista lievää siksakkia sen päällä. Se eteni hitaasti askeleelta toiselle, vaikkei malttanut kauheesti nameja syödäkään. Jossain loppuvaiheessa se eksyi jäljeltä reilun metrin, etsi hetken ja tosi kivasti löysi takaisin ja jatkoi matkaa. Jäljellä oli kaksi kulmaa, molemmat meni nätisti ja täsmällisesti. Mä voisin kyl harkita namien vähentämistä hieman :)

Jäljeltä mentiin suoraan aksakisoihin turisteiksi. Aikani sitä touhua kateltuani otin koiruuden ja menin ulkokentälle treenaamaan (hyvin suunnittelemattomat) agilitytreenit. Otin ekaksi keppejä, yritin eka ihan erikseen, oli jotenkin tahmeaa ja välillä Zero jätti vikat väliin ja välillä meni väärin sisään. Sit mä keksin, et minäpä laitan putken kumpaankin päähän ja hypyn, niin että kepit on radanpätkän osana. Se toimi, Zero teki nätit ja vauhdikaat kepit. Kerran jätti vikat väliin taas, en palkannut, otin koko touhun uudestaan ja sit superpalkka. Kokeilin jopa hieman vinosta kulmasta, sekin toimi kivasti. Zero selvästi ei halua tehdä yksittäisiä tylsiä juttuja, vaan se kaipaa vauhtia ja jännitystä. Eikä oikeesti yksittäisten esteiden hinkkaamisessa oo kauheesti ideaa...

Seuraavaksi otin kontakteja, näitä Zerppakulta ei muista yhtään, se aina jää odottelee kontaktipinnalle, vaik mä haluun sille 2-on-2-offit, ja nää se on osannut aika hyvin joskus. Otin eka koko puomia, sain hyvät kontaktit, kun ite olin edellä, mut heti kun irtosin tai jäin taakse, oli kauheeta, jäi vaan himmailemaan ja tuijotti mua. Mun täytyy varmaan alusta asti opettaa sille nää, kun se ei näytä muistaavan. Sit tein samaa, mitä ennen tein, laitoin pallon maahan ja laitoin Zerpan menemään pelkän alastulon. Sain muutaman hyvän toiston, mut monta kertaa jäi vaan seisomaan ja kyttäämään palloa. Sillä ei nyt selkeesti raksuta, mitä mä siltä haluun. Täytyy miettiä hetken, mitä mä näille kontakteille teen.

Lopuksi kokeilin viel ihan hyppysuoraa, tää oli vauhdikasta, kuinkas muuten :)

Ehkä parasta koko päivänä oli se, kun lopulta päätin ottaa Zerpan halliin mukaan. Mä luulen, et mun pikkumies on vihdoinkin aikuistunut, sille on kasvanut aivot päähän! Kyllähän se oli levoton ja ärsyttävä ja piippaili, mut se oli ihan enkeli verrattuna siihen, miten se käyttäytyi muutama vuosi sitten. Se pystyi rauhoittumaan ja kuunteli auliisti mun käskyjä ja pystyi jopa tokoilemaan hallissa. Aikaisemmin se on käyttäytynyt hallissa hieman samaan tapaan, kuin joskus vuosi sitten kun treenattiin Viilarintien kentällä paukkuja, samanlainen täysin hillitsemätön reaktio. Harmittaa, ettei mulla oo mitään videota, mistä tuo kauhee riekkuminen näkyis. Sattuneista syistä en halunnut sitä videolle silloin... Sit mä hetken mielijohteesta kokeilin muutamaa maksirimaa. Emmi ja Emma ei nähnyt sen hypyssä mitään erikoista ja kaikki rimat oli mun ohjauksen syytä, huomasin sen itekin. Kun mä kerroin sille selkeesti, mitä haluun, se hyppäs tosi nätisti ja rauhallisesti, eikä rimoja kolistellut.

Mä luulen, et viel eräänä päivänä me startataan uudelleen agilityssä! Mä nyt päätin, et mä lunastan tammikuussa lisenssin!!

Pitkästä aikaa kävin lenkillä auringonpaisteessa, se oli ihanaa. En oo nähnyt aurinkoa moneen viikkoon..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.