Anteeksi, mutta koirani nimi on BH Zero!
Eipä ollut kovin vaikeeta keksiä Zerpalle uusi laji.
Zerpasta tulee jälkikoira. Ja pätevä sellainen tuleekin! Käytiin sunnuntaina Emman kanssa Viikissä talloo jälki, Emma talloi sille jäljen kallion päälle, perinteinen namijälki, aika lyhyt sellainen. Kasvillisuutta ei juurikaan ollut, ainoastaan sammalta.
Zerppa eteni tosi hitaasti ja tarkasti, nenä ihan kiinni maassa eikä eksynyt pahasti jäljeltä. Mä yritin vaan roikkua perässä, kerran mä puutuin peliin, ku se pyöri ja hyöri ja rupes syömään takajäljeltä namii, ni mä sit olin et hei tohon suuntaan. Sitten meni tosi hienosti ja tasaisesti. Zerppis tekee tosi nätisti itsenäisesti töitä, ei kysele mitään, vaan ite yrittää ratkaista ongelmat ja löytää jäljen. On se niin pätevä pieni jälkieläin!
Kulma oli tosi hieno, se meni just eikä melkein oikeaan osoitteeseen. Oon kyl tyytyväinen Zerpan työskentelyyn, ei enää tietoakaan vanhasta höyryjunasta. Mä voisin pian muuttaa jäljet nii, et laitan namin enää joka toiselle tai kolmannelle askeleelle. Sillai sais myös pidempiä jälkiä tehtyä, koska toi nami-joka-askeleelle -tyyli on äärimmäisen rasittavaa jäljen tallojalle... :P
Suunnitelmissa olis treenata jonkun aikaa viel pellolla tai muuten vaan tällaisessa vähäkasvillisessa maastossa ja opettaa ne kepit. Kepit voisikin olla seuraavan treenin teemana. Sit vähennän nameja ja pidennän jälkiä. Sit kun Zerppa selviää jo pidemmästä pätkästä ilman namia, niin otan kepit mukaan, ensin lähellä toisiaan, sit vähitellen pidennän matkaa.
Ei varmaan olis lainkaan hullumpi ajatus, jos me ensi keväänä yritettäis kisaamista. Se tarkoittais sitä, et syksyn aikana pitäis saada jälki ja esineruutu kuntoon ja talven aikana ne paukut. Sekä tietysti tottis, eli lähinnä hyppy ja este.
Mä opin päivän aikana muuten paljon uusia juttuja: Ykkösluokan jälki ei oo se 1-2 kilsaa pitkä, vaan vain 500 metriä, esineruudussa tarvii löytää vaan yksi esine ykkösluokassa, eikä kolmea kuten mä luulin, samaten ykkösluokan hakukokeessa koe loppuu kahden ukon jälkeen, mä aina kuvittelin et kolme pitää löytää. Vanhakin koira oppii uusia temppuja ja mä just tajusin, et nää vaatimukset on sellaiset, et kisaaminen voisi sittenkin olla realistista joku kaunis päivä.
Kisaamisesta innostuneena me mentiin ja käytiin tekemässä pienenpieni BH-koe. Koe oli Korsossa Vantaan palveluskoirien järkkäämänä. Tuomari Jorma Suni.
Ilma oli superankea ja matkalla koepaikalle olis tehnyt mieli kääntyä takaisin ja kaivautua sohvalle teemukin kera. Noh, ei auttanut. Mentiin sitten kahlaamaan nilkansyvyiseen mutavellin suorittamaan tottisliikkeitä.
Eka paikallaolo. Zerppa oli skarppina ja mä vilkuilin aina välillä olan yli, et onko se viel hereillä. Sit seuraaminen. Zerpan kontakti herppaantui ja välillä meni nenäkin maahan. Keskityin hulluna hihnassa seuraamiseen, koska me ei olla sellaista ikinä treenattu, ainoastaan pari kertaa alokasluokan kisoissa :) Sit vapaana seuraamisessa kontakti tippui viel enemmän. Täyskäännöksessäkin vaan tuupin koiraa edelläni, ku se jäi seisomaan kuin tukki. Tuomari kehui meidän seuraamista maasta taivaaseen ja sano et oli just sellaista miten hän halusi. Et ehkä se vaan tuntui huonolta ja näytti paremmalta livenä :)
Ihme kyllä henkilöryhmässä ei ollut mitään ongelmaa ja seuraaminenkin oli ihan nättiä. Mä olin ihan varma, et Zero menee moikkaamaan ja pussaamaan kaikkia. Loppujen liikkeiden kanssa olin vähän hukassa, kun en tiennyt, missä vaiheessa tuomari käskyttää ja mitä pitää ite tehdä. Tein sit niin, et venasin tarpeeksi pitkään aina ja aloitin sit oma-aloitteisesti. Sit tuomari välillä viel kääntyi poispäin ja selitti paikkamakuussa olevalle jotain, ni johan mä olin et mitä kukkua.
Jäävit oli molemmat hienoja, ei mitään ongelmaa. Hyvä hyvä, ollaanhan me treenattukin näitä kaksi kertaa peräti! Luoksarissa jäi hieman vinoon loppuasentoon, muuten hyvä.
Kaikki osiot oli erittäin hyvät ja musta tuntu, et tuomari tykkäs Zerpasta :D
Kaupunkiosuuteen mentiin vähän valmistelematta. Kokeen järkkääjät mietti varmaan 10 minsaa et mihin mentäs, kun ne ei ollut yhtään katellu paikkoja etukäteen. Et ihan rentoo meininkiä oli. Mentiin sit Korson keskustaan pyörimään, johon sit joku tuumas, et mentäs tohon lähikuppilan yhdelle sen sijaan. No joo, ei me sit menty, ku käveltiin sen sijaan fiksuin näköisinä ostarin ympärillä. Mahtoi ihmiset katella, ku joukko kuraisia, märkiä ihmisiä, puettuna haiseviin treeniliiveihin ja mutaisiin numerolappusiin tulee likaisten koirien kanssa kävelemään hölmöinä keskustaan. Mutta kukin tyylillään :D
Käveltiin jotain kävelykatuu pitkin ja apteekista parkkikselle, oli henkilöryhmää ("anteeksi missä on rautatieasema?"Mä:"hahaha, ei MITÄÄN hajua!") ja pyörää ja sauvakävelijä. Sit laitettiin koiruus seinään kiinni (johon en ikimaailmassa muuten olis jättäny koiraa) ja odoteltiin. Ihmiset katteli siel hieman kiinnostuneena, kun mä kuraisena ja haisevana nojasin torin seinään odottelemaan.
Sit jatkettiin kävelyä, oli kuulkaa sen näköistä porukkaa, et en kyl asettuis Korsoon asumaan vapaaehtosesti. Mut kaiken kaikkiaan oli tosi rentoo. Mä höpisin Zerpalle koko ajan ja annoin jos jonkinlaista käskyä (ei, ei mennä pissalle sinne, ei ku ei mennä tonne ku tänne, älä kisko, eiku täälänäin, hyvä koira, täälä-hyvä-mennään-hieno).
Päästiin siis läpi heittämällä ja Zerppa on nyt siis viralliselta nimeltään BH Zerppaeläin.
Kokeen jälkeen mä olin ihan et Zzzzzz ja Zerppa oli ihan et !!!!! ja sen mielestä me voitais nyt mennä treenaamaan, ku ei olla koko päivänä tehty mitään ja mä olin edelleen et Zzzzzz. Sit mä olin julma ja pakotin sen kanssani kotiin suihkuun.
Mut olipa hauska kokemus. Porukka oli tosi rentoo ja me vaan rupateltiin niitä näitä. Vaihdeltiin harrastuksia ja ihmiset vähän nauro, kun mä rupesin luettelee meidän lajit. Kuten Claudia totes, tää on vähän tällaista kerää-koko-setti -tyyppistä treenaamista :D Vuoden päästä olis sit tietenkin tavoitteena saada tittelirivin jatkoksi vaatimaton JK1, HK1, EK1, TK2, BH Zerppaeläin. Erikoisjälkeekin pitää päästä kokeilee ja viestiä haluisin testata ja vepeä tietenkin ja kaikkee. Mut ennen ku mä innostun viel lisää niin taidan painua pilvilinnoille...
Zerpasta tulee jälkikoira. Ja pätevä sellainen tuleekin! Käytiin sunnuntaina Emman kanssa Viikissä talloo jälki, Emma talloi sille jäljen kallion päälle, perinteinen namijälki, aika lyhyt sellainen. Kasvillisuutta ei juurikaan ollut, ainoastaan sammalta.
Zerppa eteni tosi hitaasti ja tarkasti, nenä ihan kiinni maassa eikä eksynyt pahasti jäljeltä. Mä yritin vaan roikkua perässä, kerran mä puutuin peliin, ku se pyöri ja hyöri ja rupes syömään takajäljeltä namii, ni mä sit olin et hei tohon suuntaan. Sitten meni tosi hienosti ja tasaisesti. Zerppis tekee tosi nätisti itsenäisesti töitä, ei kysele mitään, vaan ite yrittää ratkaista ongelmat ja löytää jäljen. On se niin pätevä pieni jälkieläin!
Kulma oli tosi hieno, se meni just eikä melkein oikeaan osoitteeseen. Oon kyl tyytyväinen Zerpan työskentelyyn, ei enää tietoakaan vanhasta höyryjunasta. Mä voisin pian muuttaa jäljet nii, et laitan namin enää joka toiselle tai kolmannelle askeleelle. Sillai sais myös pidempiä jälkiä tehtyä, koska toi nami-joka-askeleelle -tyyli on äärimmäisen rasittavaa jäljen tallojalle... :P
Suunnitelmissa olis treenata jonkun aikaa viel pellolla tai muuten vaan tällaisessa vähäkasvillisessa maastossa ja opettaa ne kepit. Kepit voisikin olla seuraavan treenin teemana. Sit vähennän nameja ja pidennän jälkiä. Sit kun Zerppa selviää jo pidemmästä pätkästä ilman namia, niin otan kepit mukaan, ensin lähellä toisiaan, sit vähitellen pidennän matkaa.
Ei varmaan olis lainkaan hullumpi ajatus, jos me ensi keväänä yritettäis kisaamista. Se tarkoittais sitä, et syksyn aikana pitäis saada jälki ja esineruutu kuntoon ja talven aikana ne paukut. Sekä tietysti tottis, eli lähinnä hyppy ja este.
Mä opin päivän aikana muuten paljon uusia juttuja: Ykkösluokan jälki ei oo se 1-2 kilsaa pitkä, vaan vain 500 metriä, esineruudussa tarvii löytää vaan yksi esine ykkösluokassa, eikä kolmea kuten mä luulin, samaten ykkösluokan hakukokeessa koe loppuu kahden ukon jälkeen, mä aina kuvittelin et kolme pitää löytää. Vanhakin koira oppii uusia temppuja ja mä just tajusin, et nää vaatimukset on sellaiset, et kisaaminen voisi sittenkin olla realistista joku kaunis päivä.
Kisaamisesta innostuneena me mentiin ja käytiin tekemässä pienenpieni BH-koe. Koe oli Korsossa Vantaan palveluskoirien järkkäämänä. Tuomari Jorma Suni.
Ilma oli superankea ja matkalla koepaikalle olis tehnyt mieli kääntyä takaisin ja kaivautua sohvalle teemukin kera. Noh, ei auttanut. Mentiin sitten kahlaamaan nilkansyvyiseen mutavellin suorittamaan tottisliikkeitä.
Eka paikallaolo. Zerppa oli skarppina ja mä vilkuilin aina välillä olan yli, et onko se viel hereillä. Sit seuraaminen. Zerpan kontakti herppaantui ja välillä meni nenäkin maahan. Keskityin hulluna hihnassa seuraamiseen, koska me ei olla sellaista ikinä treenattu, ainoastaan pari kertaa alokasluokan kisoissa :) Sit vapaana seuraamisessa kontakti tippui viel enemmän. Täyskäännöksessäkin vaan tuupin koiraa edelläni, ku se jäi seisomaan kuin tukki. Tuomari kehui meidän seuraamista maasta taivaaseen ja sano et oli just sellaista miten hän halusi. Et ehkä se vaan tuntui huonolta ja näytti paremmalta livenä :)
Ihme kyllä henkilöryhmässä ei ollut mitään ongelmaa ja seuraaminenkin oli ihan nättiä. Mä olin ihan varma, et Zero menee moikkaamaan ja pussaamaan kaikkia. Loppujen liikkeiden kanssa olin vähän hukassa, kun en tiennyt, missä vaiheessa tuomari käskyttää ja mitä pitää ite tehdä. Tein sit niin, et venasin tarpeeksi pitkään aina ja aloitin sit oma-aloitteisesti. Sit tuomari välillä viel kääntyi poispäin ja selitti paikkamakuussa olevalle jotain, ni johan mä olin et mitä kukkua.
Jäävit oli molemmat hienoja, ei mitään ongelmaa. Hyvä hyvä, ollaanhan me treenattukin näitä kaksi kertaa peräti! Luoksarissa jäi hieman vinoon loppuasentoon, muuten hyvä.
Kaikki osiot oli erittäin hyvät ja musta tuntu, et tuomari tykkäs Zerpasta :D
Kaupunkiosuuteen mentiin vähän valmistelematta. Kokeen järkkääjät mietti varmaan 10 minsaa et mihin mentäs, kun ne ei ollut yhtään katellu paikkoja etukäteen. Et ihan rentoo meininkiä oli. Mentiin sit Korson keskustaan pyörimään, johon sit joku tuumas, et mentäs tohon lähikuppilan yhdelle sen sijaan. No joo, ei me sit menty, ku käveltiin sen sijaan fiksuin näköisinä ostarin ympärillä. Mahtoi ihmiset katella, ku joukko kuraisia, märkiä ihmisiä, puettuna haiseviin treeniliiveihin ja mutaisiin numerolappusiin tulee likaisten koirien kanssa kävelemään hölmöinä keskustaan. Mutta kukin tyylillään :D
Käveltiin jotain kävelykatuu pitkin ja apteekista parkkikselle, oli henkilöryhmää ("anteeksi missä on rautatieasema?"Mä:"hahaha, ei MITÄÄN hajua!") ja pyörää ja sauvakävelijä. Sit laitettiin koiruus seinään kiinni (johon en ikimaailmassa muuten olis jättäny koiraa) ja odoteltiin. Ihmiset katteli siel hieman kiinnostuneena, kun mä kuraisena ja haisevana nojasin torin seinään odottelemaan.
Sit jatkettiin kävelyä, oli kuulkaa sen näköistä porukkaa, et en kyl asettuis Korsoon asumaan vapaaehtosesti. Mut kaiken kaikkiaan oli tosi rentoo. Mä höpisin Zerpalle koko ajan ja annoin jos jonkinlaista käskyä (ei, ei mennä pissalle sinne, ei ku ei mennä tonne ku tänne, älä kisko, eiku täälänäin, hyvä koira, täälä-hyvä-mennään-hieno).
Päästiin siis läpi heittämällä ja Zerppa on nyt siis viralliselta nimeltään BH Zerppaeläin.
Kokeen jälkeen mä olin ihan et Zzzzzz ja Zerppa oli ihan et !!!!! ja sen mielestä me voitais nyt mennä treenaamaan, ku ei olla koko päivänä tehty mitään ja mä olin edelleen et Zzzzzz. Sit mä olin julma ja pakotin sen kanssani kotiin suihkuun.
Mut olipa hauska kokemus. Porukka oli tosi rentoo ja me vaan rupateltiin niitä näitä. Vaihdeltiin harrastuksia ja ihmiset vähän nauro, kun mä rupesin luettelee meidän lajit. Kuten Claudia totes, tää on vähän tällaista kerää-koko-setti -tyyppistä treenaamista :D Vuoden päästä olis sit tietenkin tavoitteena saada tittelirivin jatkoksi vaatimaton JK1, HK1, EK1, TK2, BH Zerppaeläin. Erikoisjälkeekin pitää päästä kokeilee ja viestiä haluisin testata ja vepeä tietenkin ja kaikkee. Mut ennen ku mä innostun viel lisää niin taidan painua pilvilinnoille...
Kommentit
Lähetä kommentti