Heureka!

Kävin testaamassa uuden treenipaikan, Heurekan parkkipaikan. Oli ihan kiva, aurattu ja luulen, et on jopa valaistu! Ainakin siellä seisoo valotolpat tiuhaan, nyt oli ihana auringonpaiste, joten en tiedä, miten valoisaa siellä käytännössä on. En vaan tykkää, että alusta on kovin liukas sielläkin, eikä hiekoituksesta luonnollisesti tietoakaan. Lisäksi se ei ole sellainen valtavan iso alue, vaan jaettu kaistaleiksi ja joka välissä on autoja. Löysin kuitenkin perimmäisestä nurkasta ihanan, tyhjän läntin, jonka nyt virallisesti julistin uudeksi treenipaikakseni.

Mulla on nyt kuitenkin pulma, joka on kalvanut mua jo jonkun aikaa. Olen nimittäin kovin tyytymätön tohon ruudun paikkaan. On jo pidemmän aikaa tuntunut, että me vaan junnataan paikallaan sen kanssa. Aloitin paikan treenaamisen nykyisellä menetelmällä kesäkuussa. Esim heinäkuun 25. päivä painin ihan samojen ongelmien kanssa kuin nykyäänkin. Elokuussa painin edelleen saman ongelman kanssa. Välillä se meni tosi hienosti, useimmiten tarjosi tötsiä.



Toki me ollaan hivenen päästy eteenpäin ja nykyään se tarjoaa paljon auliimmin eri paikkoja, kun se ennen jäi vaan tuijottamaan mua hölmönä. Silti tuntuu, että me vaan junnataan paikallaan. Se ei oikeasti tiedä, mikä se oikea paikka olisi. Mulle ei riitä se, että koira juoksee ruudun suuntaan ja 90% varmuudella sattuu pysähtymään ruudun neljän tötsän sisäpuolelle. Mä haluan, että se 99.9999999% varmuudella pommittaa täsmälleen ruudun keskiosaa täysillä ja ehdottoman varmana asiastaan.

Olin kokeillut kosketusalustaaki joskus, en ihan muista, miten etenin asiassa, mun blogimerkinnät on hieman vajavaiset asian suhteen ja lopetin aika pian sen käytön. En ole ihan varma miksi, mut näköjään sen liittäminen ruudun yhteyteen ei ihan toiminut. Se taisi edelleen tarjota tötsiä... Mut silti mietin sitä yhtenä vaihtoehtona. Jos etenen hitaasti ja teen monen monta toistoa. Sillä jotain tähän on keksittävä. Multa alkaa usko loppua tähän, et jos annan koiran ite keksiä oikee paikka, ni se vielä joku päivä oivaltaa ja rupee pommittaa sitä yhtä paikkaa. Me ollaan hinkattu tuota nyt seitsemän kuukautta ja jatkuvasti menty edestakaisin. Välillä se tarjoaa oikeaa laitaa, välillä vasenta. Välillä se amupuu suoraan takalinjalle, välillä se jää seisomaan etureunalle. Välillä se kiertää joka tötsän läpi, välillä se vuorottelee kahden takatötsän välillä jne jne jne. Ikuisuusprojekti. Mutta vieläkään se ei ymmärrä. Ruutunauhat toki auttaa hahmottamaan, mutta se ei riitä. Sen on hahmotettava ne tötsät ja se neliö niiden sisällä.

Noh, tänään siis treenattiin ruutua, seuraamista, liikkeestä istumista ja ohjattua.

Ruutu tosiaan meni vähän niin ja näin. Se pysähtyi liian etureunalle monta kertaa ja rupesi tulla pois ruudusta. Päätin olla tiukka enkä antanut sen yhtään tulla mun luo. Käskin seis ja uudelleen ruuduun. Se jäi hölmönä tuijottaa eikä hievahtanut. Vaikka toistin käskyn, se ei liikahtanut. Kävin näyttää sille ruudun ja lähetin samasta paikasta, mä olin jälleen kauempana. Muutama toisto näin ja vähitellen alkoi tajuamaan. Kuitenkin paikka oli ihan väärä. Se tarjosi oikeaa takalaitaa koko ajan, eikä osannut korjata itse. Jäi taas junnaa paikalleen. Mä luulen, että se on epävarma, jos etäisyys minuun on liian suuri. Kun tulin lähemmäs, sen häntä taas kohosi ja se tarjosi aktiivisesti kaikkee. Pitää edetä vähitellen ja lisätä hitaasti etäisyyttä. Mut silti, edelleen oon sitä mieltä, et tää on ikuisuusprojekti, joka ei tule tuottamaan haluamaani tulosta ikinä.

Otin viel paikkaa sivusta ja vähän pidensin matkaa toistojen välillä. Oli ihan jees ja paikkakin jopa hyvä. Irtoaminen ei sujunut ollenkaan. Joka kerta, kun yritin lähettää kauempaa, se joko jäi puoliväliin tuijottaa mua, eikä liikahtanut, tai sit se meni suoraan oikeaan takalaitaan ja jäi seisomaan eikä liikahtanut. '

Toinen muuten, mikä mua häiritsee tuossa paikan etsimisessä, on se, että se tekee saman virheen aina uudelleen. Ekalla toistolla se menee oikeaan laitaan, siitä keskelle -> naksu ja pallo. Tokalla toistolla, oikea laita, jää seisomaan, siitä keskelle -> naks ja pallo. Kolmas toisto, ihan täsmälleen sama juttu. Se ei jatkaa samaa suoritusta kaavamaisesti, eikä lähde suoraan kohti keskustaa, kuten olisi tarkoistus. Se tekee saman kaavan mukaan, juuri sama suoritus, mistä naksu tulikin.

Seuraavaksi otin tylsää suoraa seuraamista. Pari n. 30 askeleen pätkää, väliin 1-2 pysähdystä. Nampat jäi kotiin, joten palkkasin lopuksi lelulla. Keksin vihdoin, miten lelua täytyy tunkea taskuun, ettei rupee kyttäämään. Vasempaan takataskuun, niin voin tempaista vasurilla taaksepäin. Kylläpä kesti, ennen kuin tuonkin keksin. Zero tuntuu painavan voimakkaasti. Luulen, et se on pahasti vinossa. Täytyy jatkaa tuota suoraa. Otin pari oikealle käännöstä ja oikealle täyskäännöstä vielä. Oli ihan jees.



Sitten otin liikkeestä istumista. Itseasiassa. Ensin otin seisomista. En treenaa seuraamisen yhteydessä muuta kuin istumista ennen voi-koetta, mutta otin ilman muuten vaan. Oli tosi hieno, rupesi jopa pakittamaan, vaikken liikuttanut käsiä ja käytin sitä uutta käskyä, jonka syksyllä opetin. Jei. Kaksi seisomista, sitten käskin istu. Jäi seisomaan ja alkoi pakittaa. Olin et hupsistakeikkaa, vapautin ja otin uudelleen. Oli tosi nätti. Toinen istu, ei ongelmaa. Jatkoin vielä muutamalla seisomisella ja istumisella, ei enää mitään ongelmaa, kuunteli hyvin. Otin enemmäin istumisia kuin seisomisia kaiken varalta.

Liikkeestä istumista otin ensin yhden kisanomaisen. Laitoin lelun reppuun, jotta tulisi kisanomainen fiilis. Zerppasella ei ollut mitään ongelmaa. Pysähtyi nopeasti ja meni reippaasti istumaan. Seuraavaksi otin vielä pari pelkkää istumista. Seurautin ja viskasin heti sen istuttua. Otin vielä pelkkää istumista, niin et kävelin ohi. No ei mitään, se kökötti onnettomana paikallaan. Lopuksi halusin vielä vähän testata sitä. Vein lelut reppuun ja tein ensin lyhyehkön seuraamisen kisanomaisesti. Sen jälkeen kehut ja heti perään liikkeestä istuminen. Oli tosi nätti! Sen jälkeen säntäys repulle ja hurja leikki. Jotta jäisi hyvä fiilis, otin vielä ihan pelkän istumisen, ilman seuruuta ja palkkasin heti. Jäi hyvä mieli koiraselle :)

Pitkästä aikaa otin ohjattua. Mä typerys tietysti oletin, että se muistaa kaiken ja tein saman, mihin viimeksi jäätiin. Noh, eihän se muistanut. Olen kyl vähän yllättynyt, mehän treenattiin tuota ihan sikana syksyllä silloin mestiksien jälkeen! Saattaa tietty olla ettei se nähnyt, vaik luulis et kirkkaan violetit pallot nyt erottuis valkoisesta puuterilumesta. Noh, oli miten oli, Zero oli päättäny mennä vasemmalle, lähetin oikealle, se karkasi minne oli päättänyt mennä. Sama toistui muutaman kerran, vaikka kävin näyttää pallot uudelleen. Päätin helpottaa ja laitoin pallot suoraan sivuille. Nyt toimi ja kuunteli auliisti.

Lopuksi otin ihan leikkinä vielä pallonviskelyä. Tää onkin kätsyä kahdella pallolla. Joka käteen pallo ja vuorotellen viskelee niitä. Zero tykkäs.

Olipa multitreenit! Mut tosiaan, toi ruutu jäi nyt vaivaamaan. Mitähän mä keksisin? En jotenkin oo yhtään tyytyväinen tohon jatkuvaan hinkkaamiseen, kun tuntuu et se ei vaan tajua, mitä haluan.






Oli pakko laittaa loppuun vielä muutama kiva kesäkuva, etten ihan tyystin masentuisi. Maalitehtaan lämpömittari näytti -14°C, kun kävelin ohi, vaikka oli kirkas auringonpaiste. Luotan siihen, että kesä tulee vielä joskus. Mut nyt mua odottaa muutama sata suolinkaista, jotka pitää opetella ulkoa. Näkemisiin siis. 

Ps. Meinasin unohtaa. Ollaan tehty parin päivän ajan pitotreeniä näin ihan kotioloissa. Metallia etupäässä, myös puukapulalla. On mennyt aika hyvin! Nyt jo sietää mun käsien liikettä vieressä, välillä silitän sen päätä ja jopa kosketan kapulaa! Kohokohta oli tänään aamulla, kun vähän koputtelin kapulan laippoja, sitten otin kapulasta kiinni ja Zero pisti hanttiin! Jee, loistavaa! Ehkä se kuitenkin oppii nätit luovutukset vielä joskus :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.